Kotiutuminen

Aika menee kyllä huimaa vauhtia! Pitkän aikaa minulla oli ratsastuksessa hiljaista, kun mies omi heppaa itselleen ja nyt viime viikon olen kärvistellyt kovassa flunssassa. Toisaalta tallilla olen nyt ollut enemmänkin, kun mies on ollut paljon töissä ja tytär on hoitanut Penan liikutuksen suuremmalta osin. Yhdestä hevosesta ei oikein riitä kolmelle, joten olen vakavissani alkanut suunnitella uuden hepan ostoa. Hiukan epäselvää on vielä kannattaisi lähteä etsimään miehelle "omaa estetykkiä" vaiko meille tytön kanssa pienempää kouluheppaa. Pena on aavistuksen liian iso meille naisille, mutta toisaalta taas ikänsä ja kokemuksensa puolesta voisi jäädä jo hiukan kevyemmälle käytölle eikä aktiiviseen estereeniin. Toisaalta Pena ei ole varsinainen kouluhevonen eli kisatessa ei kovin korkealle voi tähdätä (vaikka eipä kyllä ratsastajien taitojen perusteellakaan...). Nooh, eiköhän aika tuo tähänkin asiaan vastauksen!

Viime postauksissa olleet ongelmat liikkumisessa ovat takana, ilmeisesti uudet kengät muuttivat jalan asentoja hiukan (tai sitten Pena oli riehunut tarhassa, tai lihakset olivat jumissa, tai...), mutta muutaman päivän epätasaisemman liikkumisen jälkeen Pena palasi normaaliksi. Hyvä niin!

Mies kävi tässä välissä hyppäämässä yhdet oman seuran estekisat luokissa 60 ja 80cm. Liitteenä kuva yhdestä loikasta. Pena oli kyllä selkeästi hämillään matalista esteistä, vaikka juuri tässä kuvassa ei siltä näytä. Ihan hyvin sinänsä meni, mutta ei varmaan liene yllätys, että Pena jäi ajasta poneille melkoisesti :)

Meidän ratsatustyylimme tuntuvat eroavan melkoisesti ja Pena tuntuu olevan aina miehen ratsastuksen jälkeen minulle kuuro. Ilmeisesti tappijalat ja pitkät koivet antavat hyvin erilaisia apuja... Pena on ollut käytännössä aina yhden ihmisen hevonen ja hän tuntuukin olevan aina hiukan pihalla siitä miten pitäisi reagoida erilaisiin ratsastajiin. Toisaalta Penan tapauksessa se lähinnä tarkoittaa sitä, että hän veltostuu eikä tee oikein mitään. Mieluummin silti se kuin hulluna eri suuntiin poukkoileva heppa :) Viime ratsastuskerrat ovat siis tuntuneet melkoiselta takkuamiselta, mutta olen myös ratsastanut muutaman kerran muilla hevosilla ja huomannut tajunneeni ratsastuksessa jotain. Esimerkiksi istun paremmin sekä osaan pidättää nykyään myös istunnalla, olen myös saanut perustuntiheppoja kuolaimelle, joka ei ole helppo homma. Aiemmin keväällä aloitettu kuntoprojekti on varmaan myös auttanut, sillä vaikka vatsalihasten teko on välillä unohtunut, on paino pudonnut ja keskivartalo kiinteytynyt. Siitä ei voi olla haittaa! Kesäksi suunnittelin ehdottavani miehelle vuoroviikkoja, niin saisimme tasaisesti ratsastuksia ja toisaalta heppa olisi useamman ratsastuksen yhden ihmisen alla. Saas nähdä kuinka ehdotus otetaan vastaan...

Muuten Penan elämään kuuluu aika hyvää, kesä on tullut ja hän on päässyt nauttimaan vihreästä hiukan. Laitumelle Penaa ei uskalleta laittaa, sillä hän ei ole siellä koskaan ollut ja luultavasti söisi itsensä hengiltä :) Myöskään öitä Pena ei ole ollut koskaan ulkona ja sitä houkuttelisi itseäni eniten kokeilla. Penallahan on sisällä piehtaroinninestovyö, sillä hän on jäänyt edellisessä elämässään useammankin kerran karsinaan jumiin. Itsestäni se tuntuu kidutukselta, mutta kun pitää valita mahdollinen kuolema/loukkaantuminen tai vyö, valitsen toki mieluummin vyön. Jos Pena olisi ulkona yöt, ei vyötä tarvitsisi tietenkään pitää ja niin heppa kuin täti olisivat tyytyväisempiä :) Eiköhän sitä vielä kokeilla...

Entinen omistaja kävi katsomassa hevosenhoitajansa kanssa Penaa ensimmäistä kertaa muuton jälkeen. Polle on kuulemma oikein hyvinvoivan näköinen. Penan reaktio oli jännä; hän hämmästyi ja tuntui ajattelevan "onko tämä totta?", sen jälkeen hän oli todella huolestuneen näköinen, kun ex-omistaja katosi hetkeksi karsinan oven taakse ja ilostui, kun tämä astui sisälle karsinaan. En ollut koskaan ajatellut hevosten näyttävän tunteitaan noin selkeästi, mutta tuosta reaktiosta ei voinut erehtyä :) Jotenkin silti olin aistivani, tai ainakin haluan niin uskoa, että Pena oli ensimmäisten reaktioiden jälkeen hiukan hermostuneen ja jännittyneen oloinen, ja seuraavana päivänä normaalia "ystävällisempi" minulle.  Tuntui kuin hän olisi halunnut viestiä olevansa tyytyväinen tähän elämään, tähän paikkaan.

Tallille on syntyneet varsat (kaksi tammaa) tuntuvat olevan Penalle tärkeitä. Alkuun hän oli aivan ihmeissään, mutta nyt seuraa kiinnostuneena isomman (noin kuukauden vanhan) varsan ulkoiluja. Toissapäivänä olin laittamassa Penaa kuntoon ratsatukseen, kun varsa palasi emänsä kanssa sisälle talliin. Pena oli karsinastaan aivan huippukiinnostunut varsasta ja höristeli turpa pitkällä <3 Kotiutumisesta varmaan kertoo myös se, että Pena on alkanut ottaa kontaktia enemmän muihin hevosiin, vaikka häntä yksin tarhataankin.