Laukanvaihtoja mustalla ratsulla

Pääsimme vihdoin kokeilemaan ylvästä mustaa eli simulaattoriratsua! Ostin muutaman tunnin keväällä alennuskamppiksesta ja varasin vihdoin minulle ja tytölle testiratsastuksen, joka ilokseni onnistui jo puhelua seuraavaksi aamuksi. Eli torstaina suuntasimme kohti Tavelaa perhosia vatsassa.

Tyttö katsoi epäileväni ratsua, joten sain kunnian aloittaa testin. Alussa tuntui, että jalkojen sensorit ovat todella kaukana toisistaan, mutta Arto selitti, että ne on ollut pakko asettaa ääriasentoihin, ihmiset kun heiluvat niin paljon. Käynti sujui ihan hyvin ja huomasin, että oikean hepan selästäkin tuttu oikean kyljen lysy pysyi myös tällä hepalla ja painoni on koko ajan hiukan enemmän vasemmalla. Ei kovin pahasti, mutta kuitenkin. Koska tiedostan sen itse, koitan kompensoida asiaa ylävartalolla, joka on tietysti väärin. Painonhan pitäisi lähteä istuinluista... Oikean polven ajatteleminen eteenpäin auttoi ja sain itseni suoremmaksi. Pakka kuitenkin hajosi kun lähdimme ravailemaan. Ravissa kokonaisuudessaan ongelmia ei ollut niin paljon kuin olisi voinut luulla, mutta perinteisesti laukka oli myös tällä hepalla haastellinen. Arto totesi, että teen aivan liikaa siellä; minun pitää kuulemma vain istua laukkaa hitaammin ja käyttää vatsalihaksia. Helpommin sanottu kuin tehty!

Tuulitukka Otto nauttii kesästä

Mitään kovin mullistavaa en tunnista oppinut, mutta aion mennä uudelleen! Se, että saa keskittyä vain omaan itseensä eikä tarvitse miettiä (oikeastaan) hevosta yhtään helpotti suunnattomasti liikkeen hahmottamista. Suurelta näytöltä näki itsensä ja pienemmiltä miltä näytti suoraan sivuilta ja takaa, joista oli myöskin valtavasti hyötyä. Huomasin esimerkiksi, että lasken todella helposti oikeata kättä säkää kohti, vaikka liikkeen pitäisi lähteä enemmän kyynärpäästä. Koska laukka on minulle haasteellinen, ajattelin ensi kerralla istua tunnin pelkässä laukassa :) Ehkäpä sitä kautta pikkuhiljaa oppisin löytämään oikein rytmin ja liikkeen, kun heppa puksuttaa tasaista laukkaa ja minä keikun selässä.

Sain muuten kunnian testata vaihtoja ykkösellä (jotka tyttö osasi paremmin) ja opin, että vaihto tehdään takajalalla keskittyen, että hevonen on suora. Samalla huomasin, että teen muutenkin aivan liikaa laukannostoissa. Viime ratsastuksella keskityin extra paljon olemaan tekemättä liikaa ja nostot onnistuivat Otolla paremmin kuin aikoihin. Onnistuin myös vaihtamaan pienin avuin! Mihin kaikkeen Otosta onkaan, kun opin ratsastamaan! :)