Mahtava Masa

Oon vieläkin ihan liekeissä eilisen maastoreissun jäljiltä!

Olemme jo perinteisesti käyneet Oton kanssa maastossa laukkailemassa viikonloppuisin ja nyt mukaan pääsi Masakin. Ajankohdaksi valitsimme aikaisen sunnuntaiaamun, sillä hirvikärpäsettömälle puolelle pääsee ainoastaan autotietä pitkin ja päättelin, että liikenne on silloin hiljaisempaa. Ja niinhän se olikin, vaikka pääsimme testaamaan myös reaktoita koiranulkoiluttajiin, marjastajiin, henkilöautoihin ja remontointiin. Palatessamme kohdallamme käytettiin naulapyssyä, joka kyllä pelästytti meidät kaikki, mutta saimme hepat nopeasti kiinni. Helpottavaa tietää, että Masakin on tosi maastovarma!

Mahtava Masa

Alkuun Masa oli hiukan ihmeissään, mutta kulki johtoheppana toimineen Oton perässä reippaasti. Metsään päästyämme sanoin tytöille, että voidaan vaikka ravata, jolloin Masa innostui ja laukkasi muutaman askeleen paikallaan :) Voi mikä ihana laukka! Normaalilla laukkapätkällä oli sen verran paljon lätäköitä, että nyt ravasimme siinä ja laukkasimme toisella tiellä. Masa meni reippaasti johdossa lätäköistä välittämättä ja tuntui nauttivan täysillä. Laukkapätkällä menin Masan kanssa perässä ja kokeilin nostaa laukkaa pohkeella, ei mitään reaktiota. Vasta kun hoksasin sanoa: "laukka", nousi laukka heti. Seuraavilla kerroilla koitinkin aina yhdistää ääniavut pohkeisiin ja minusta tuntui, että viimeisen noston Masa teki jo pelkästä pohkeesta, mutta saattoi toki vain olla niin innoissaan, että tarjosi laukkaa muuten.

Olen jotenkin ajatellut, että Masalla on huono kunto, mutta reissun jäljiltä Masa ei ollut millänsäkään. Ei hengästynyt erityisesti (toki lyhyesti laukan jälkeen) eikä muuten vaikuttanut väsyneeltä. Kestävyyskunto Masalla taitaa sittenkin olla kohdallaan! Oli ilo myös huomata, että vaikka Masa kävi hiukan kuumana laukkaamisesta, sain hänet todella kivasti kiinni ja jopa melkein pysäytettyä pienillä avuilla vaikka muut hepat jatkoivat edellä laukkaamistaan. Mukana oli tälläkin kertaa sports-tracker, joka näytti meidän huippunopeudeksi huimat 56km tunnissa! Se oli hyvin lyhyt pätkä, mutta kuitenkin :)

Päivä päivältä oon vaan tyytyväisempi nykyiseen tilanteeseeni; ihanat hevoset ja ihana talli, jossa on mielettömät maastot. Ja nyt se ei enää ole edes salaisuus, kun pohjatyöt ovat alkaneet; tallimme tulee pian maneesi! Olen ihan supertyytyväinen heppaelämääni nyt ja tunnen, että jotain olen elämässäni tehnyt oikein, kun olen saanut tälläisen porukan ympärilleni!