Eilen lähdimme tyttöjen kanssa maastoon ja palasimme jo "kotimetsästä" häntä koipien välissä takaisin. Menin Masan kanssa ensimmäisenä kunnes heppa pomppasi yhtäkkiä polulta reilusti sivuun. Ihmettelin reaktiota, kunnes katsoin maahan; ärhäkkä pieni kyy oli keskellä polkua. Ensi kerralla pitää katsella tarkemmin myös maahan, ettei tule vahinkoja. Luulisin kuitenkin, että lähtökohtaisesti kyyt katoavat niiltä paikoilta missä kävellään useammin...
Koska maastoreissu kariutui, menimme kentällä ja Masa tuntui todella kivalta, vaikka alkuun kokikin ehkä olevansa vastuussa kaikkien turvallisuudesta ja kyttäili. Aika pienellä sain kuitenkin huomion kiinnittymään minuun ja teimme perusjuttuja. Masalla on nykyään eri tavalla energiaa liikkua ja hetkittäin meno on mukavan rentoa. Vaikka kentällä oli muitakin uskalsin kokeilla laukata ja tuttuun tapaan vasen laukka meni ihan hyvin. Ensimmäistä kertaa, varmaan ikinä, laukkasin ikäänkuin neliötä ja sain myös useamman kulman tehtyä. Pikkuisen oli voittajafiilis! Oikea laukka nousi taas hienosti, mutta ekan kulman jälkeen Masa kurvasi pienelle voltille ja pois. Otin raipan käyttöön (muistuttelin lavalle) ja keskityin erityisesti siihen, että käytän kaikkia apuja selkeämmin erillään ja se auttoi, mukana oli jo hiukan ohjaustakin eikä pelkkää kaahaamista :)
Koska päivä oli kuuma, päätin pestä Masaa ratsastuksen lopuksi. Epäilin kyllä, että vesiletku saattaa aiheuttaa kummastusta, mutta en varautunut siihen, että Masa pelkäsi sitä niin paljon. Hyvin pian huomasin, että pakottamalla tätä hommaa ei edistetä, joten päätin kokeilla positiivisen kautta. Koska Masa on perso ruualle (kuka suokki ei olisi??) hain taskun täyteen leipää ja pyysin tyttöä pitämään Masaa paikoillaan. Otin leivän toiseen käteen ja vesiletkun toiseen. Masa sai leipää astumalla eteenpäin, jolloin myös jalkoihin osui vettä. Alkuun reaktio oli pelokas, mutta aika pian hän hoksasi yhteyden. Lopetin, kun sain suihkutettua vettä ryntäille ilman, että poni lähti paniikissa peruuttamaan.
Tänään Masa tuli innolla minua portille vastaan (taitaa leipäpalkinto olla mieluinen) ja koska juuri kun pääsimme talliin alkoi sataa, päätin jatkaa pesuoperaatiota enkä ratsastaa ollenkaan. Talutin Masan pihaan ja kun hän näki vesiletkun muuttui ilme toiveikkaaksi; ihanaa, saan taas leipää! Eilinen treeni selvästi auttoi, sillä vaikka Masaa jännitti, hän ei enää peruutellut paniikissa pois vaan antoi minun suihkuttaa vettä jalkoihin. Takajalat ja etujalat takaapäin olivat jännittävät, mutta eilinen treeni auttoi ehdollistumaan siihen, että rohkeudella saa palkinnon. Masa väänteli itseään hienoihin asentoihin, että pystyi koskemaan aina välillä letkua turvallaan ja odotti, että palkitsin hänet siitä. Ilmeisesti eilinen treeni jäi mieleen siitä :)
Tuolle olisi varmasti hieno opettaa kaikenlaisia temppuja, kun omaksuu noin nopeasti leipäpalkinnolla. Ehdotuksia?
Eksyin blogiin itseasiassa ihan tämän tekstin otsikon takia. Olen oman hevoseni kanssa huomannut, että ruoka toimii monessa asiassa paremmin, kun pakko. Varsinkin jos osaa palkita oikein ja on kärsivällinen, se usein tuottaa juuri tuollaisia reaktioita (seuraavalla kerralla hevonen yhdistää pelottavan asian heti herkkuihin). :)
VastaaPoistaOmalleni olen opettanut lastaamisen pelkällä ruokapalkalla (koska pakottamisesta ei seurannut mitään hyvää), lisäksi se osaa antaa kaviota, kumartaa ja pökkiä palloa kuonollaan. Sen mielestä satulan ja suitsien laitto on ihan sairaan mahtavaa, koska siitä saa leipää. ;)
Kiva, kun eksyit! :)
PoistaItse käytin leipää enemmän ennen meidän maastakäsittelykurssia, jossa kouluttaja sanoi, ettei käyttäisi näin persolla hevosella ruokaa palkintona ollenkaan. Tässä ajattelin kuitenkin pääseväni kaikista helpoimmalla leivän kanssa ja nyt ehkä siitä (tai sitten jostain ihan muusta) johtuen Masa on ollut aiempaa paljon innokkaampi tulemaan luokseni ja tekemään töitä. Aika kivaa!
Minä en ymmärrä, miksei persoa hevosta saisi ruualla palkata.. Niillähän se nimenomaan toimii kaikista parhaiten. ;) Meillä Taavi lähtee mielellään töihin, hörisee, kun menen hakemaan sitä ja kokee seurani miellyttäväksi, se toimii nykyään kuin ajatus. Kaikki vain muutamasta leivänpalasta. Heh.
PoistaNiinhän se tosiaan toimii :) Ideana tällä kouluttajalla oli, etten kannusta Masaa sähläämään, mikä on kyllä ihan fiksua. Tosin olen nyt ollut entistä tarkempi siitä miten ruokaa käytän eikä ainakaan näillä kerroilla ole tullut ongelmaa. Ehkä ongelma oli ennen se, etten ollut oikeasti täysin johdonmukainen missään käsittelyssäni.
PoistaHevonen kannattaa opettaa luopumaan namista, näin estetään sählääminen (Tuire Kaimion Hevosen Kanssa-kirjassa on esimerkiksi ohjeet). Lisäksi sille kannattaa opettaa sana jonka seurauksena nami tulee ja johon se ehdollistuu (vrt. koirien naksutin). Silloin namin ei aina tarvitse olla suussa juuri oikeaan aikaan, meillä "hyvä" riittää usein nykyään eikä herkkua aina tarvitse antaa.
PoistaJa juuri sillä johdonmukaisella ja oikea-aikaisella palkkaamisella. Moni käyttää nameja väärin! :)