Kunpa keksittäisiin sellainen kamera, joka tallentaisi myös tuoksut. Näihin tunnelmiin ja tuoksuihin haluaisin palata kylminä talvi-iltoina. Olen huomannut, että tietyt tuoksut ja tietyt värit kuljettavat minut hetkessä vuosien taakse ja samalla muistan voimakkaana juuri sen hetken tunteen. Helteisen mäntymetsän tuoksusta tulee mieleen mummula ja kuningatarjätskituutti, lapsuuden ihanat ja huolettomat kesäpäivät, havunneulaset, jotka pistelivät jalkapohjia. Vaikka olen aina pitänyt itseäni kaupunkilaisena (vaikka asunkin nyt maalla), olen hevosten avulla ymmärtänyt saavani aivan valtavasti voimaa metsästä. Onneksi meillä on mahtavat maastot, joihin on helppo mennä. Metsän tuoksu sekoitettuna hevosen tuoksuun on taivas. Sateella metsä tuoksuu erilaiselta, voimakkaalta, mutta eniten nautin kunnon helteisen metsän tuoksusta. Kesä on minun vuodenaikani.
Viime tiistaina Masa rokotettiin, jonka jälkeen oli pieni rokotusloma. Muuten olemme nyt maastoilleet paljon ja Masa on liikkunut ilahduttavan reippaasti ja hyvin. Lauantain pidemmällä maastoreissulla poni oli vielä hiukan jähmeän oloinen, ei paha, muttei ihan normaalikaan, mutta sunnuntaina ja eilen tosi kiva, ehkä jopa kuuma. Hepat (myös Pena) ovat saaneet olla helteillä yötä päivää ulkona ja kaikista paistaa kuinka mieluista se on ollut. Erityisesti Penasta näkee kuinka heppa nauttii kesästä ja lämmöstä. Ratsastuksen jälkeen kasteltu ruuna löntystelee pää tyytyväisenä maata viistäen tarhaan ja piehtaroi sydämensä kyllyydestä. Jos Pena saisi päättää, olisi elämä aina tälläistä. Jos minä saisin päättää, olisi elämä aina tälläistä.
Ihanan tunnelmallinen ja koskettava kirjoitus, tuli melkein kyyneleet silmiin! Näytät tosi onnelliselta kuvassa, samoin hepat :)
VastaaPoista