Mekin olemme palanneet kunnolla arkeen, koulut alkoivat ja töissä on taas kova kiire. Loma jäi tänä vuonna käytännössä pitämättä, mutta ehkä ehdin jossain välissä hengähtää muutaman päivän. Onneksi hevosten kanssa touhutessa on pakko nollata pää muista huolista, enkä siksi varmaan koe oikeata lomattomuutta pahaksi.
Työmatkan aikana Masa oli kokonaan lomalla ja se teki selvästi hyvää. Juuri ennen lomaa Masalla oli aika rankka putki valmennuksia ja kisoja, paljon uudenlaista vaatimusta "uudelta", osaavalta ratsastajalta. Paluu arkeen alkoi maastoilulla ja poni oli poikkeuksellisen reipas ja kiva, ei tarvinnut paljon pyytää eteenpäin :) Samalla Masa on selvästi hoksannut uutta liikkumisesta, sillä muoto pysyy maastossakin paljon aikaisempaa tasaisempana, vaikken maastossa vaadikaan kuin liikkumaan eteen.
Viime viikolla keskiviikkona oli Hannan valmennus, johon minä osallistuin itse. Löytyi taas uusia ulottovuuksia ja olin yhtä hymyä pitkään valmennuksen jälkeen. Hanna kehui, että olemme kumpikin menneet taas huiman harppauksen eteenpäin ja hänestä on ihanaa nähdä kuinka Masa jaksaa nimenomaan henkisesti tehdä jo tosi paljon. Aiemmin henkinen puoli loppui ennen fyysistä kuntoa, mutta nyt alkaa olla toisin päin. Tosi mahtavaa oli itsekin päästä valmennukseen, vaikka minusta olemmekin nyt siinä tilanteessa, että olen opettanut ponille kaiken mitä minä osaan ja jotta pääsemme eteenpäin, auttaa osaavampi ratsastaja siinä minua enemmän. Mulle riittää hienosti pelkkä maastoilukin, ainakin nyt :)
Tyttö sai eilen illalla maistaa mansikkahilloa Penan kanssa maastossa ja sanoi haluavansa sitä lisää. Pena kävi aavistuksen kuumana jo entuudestaan, mutta naapuritallin ratsukkon ja kärryhevosen tapaamisen jälkeen vielä enemmän. Seniorihevonen meni niin hienoa piaffia ja laukkaa paikoillaan, etten ole ennen nähnyt kenenkään livenä menevän. Musta alkaa tuntua, että tuossa hevosessa on paljon enemmän annettavaa koulupuolella kuin mitä kukaan on uskonut.... Tyttöä hiukan ehkä jännitti, mutta toisaalta oli myös yhtä hymyä. Nyt kuulemma ymmärtää paremmin mistä Kyra on kirjoissaan puhunut.
Tänään on sitten taas valmennuksia, niistä lisää myöhemmin!




Voi kun olis resursseja niin Otto voisi muuttaa meille!! :) Hän oli kyllä suloinen tapaus. Utelias luonne kysyy, että mistä syystä laitatte myyntiin, päättyykö ponivuodet vai jääkö Otto pieneksi tms? :)
VastaaPoistaOtto sopisi kyllä hyvin Nallen kaveriksi ;)
PoistaTämä ei ole ollut helppo päätös... Meillä ei valitettavasti ole mahdollisuuksia pitää enää kolmea hevosta, kun mies on lopettanut käytännössä kokonaan ratsastamisen. Masa on minun elämäni rakkaus ja Pena on ostettu meille "eläkekotiin" eli meiltä Pena lähtee vain taivaslaitumille. Kymmenvuotiaalla Otolla on paljon annettavaa vielä jollekin toiselle rakastavalle perheelle tai junnulle.
Hei olisin mahdollisesti kiinnostunut Otosta, miten saisin sinuun yhteyden. En löytänyt sähköpostiosoitetta... : ) Ystävällisin terkuin Sari
VastaaPoistaMoikka!
PoistaMeillä on jo muutama ostajaehdokas jonossa, mutta laita sähköpostia heliku at gmail.com Jos vaikka näistä ei tulekaan mitään...