Kaksi vuotta

Mun Matti

Vuosipäivä Masan kanssa vilahti ohi huomaamatta, yhteiseloa on nyt ollut meillä jo kaksi vuotta! Ensimmäisen vuoden päivitys kertoo samaa tarinaa kuin nyt: päivääkään en vaihtaisi pois.

Viime vuoden lopussa tein yhteenvedon vuodesta ja pienen listauksen asioista, joita odotan tältä vuodelta. Lisäksi kävin harjoittelua Hannan harjoituspäiväkirjan avulla tarkemmin läpi. Toivoin silloin, että vuosi 2014 tuo mukanaan mukavia maastoreissuja ja toivoin saavani tasaisuutta  ratsastukseen. Haaveena oli, että jos kaikki onnistuu hyvin, pystyn starttaamaan kesällä harjoituskisatasolla helpossa C:ssä. Tähän vaadittiin laukka, joka onnistuu myös kouluaitojen sisäpuolella. Vaikka omat kisastartit ovat jääneet, on Masa päässyt kaverin kanssa pidemmälle kuin mitä oli toiveena tähän mennessä: starttaamaan aluetasolla helppoa B:tä hyväksytysti!

Kun ostin Masan luin paljon hevosen koulutuksesta, sillä eihän minulla ollut mitään tietoa siitä miten asioita hevoselle kannattaa opettaa. Vaikka yleisesti kannatan sitä, että kokematon ratsastaja ostaa itselleen vain kokeneen ratsun, olen Masan kanssa oppinut enemmän kuin olisin voinut etukäteen toivoa. Olen joutunut analysoimaan itseäni ehkä enemmän kuin kokeneen hevosen kanssa ja samalla opettelemaan kuuntelemaan mitä hevosella on minulle sanottavaa. Tähän saakka resepti on toiminut hyvin, sillä olemme jopa edellä etukäteen suunnittelemaani aikataulua!

Ensimmäisen kahden vuoden aikana halusin saada Masan kunnon kohoamaan, painon putomaan ja saamaan hepan kulkemaan oikein päin. Ei siis kaulasta hienolla muodolla, vaan käyttäen selkäänsä ja vatsaansa oikein. Tavoitteena oli saada peruskunto kohdilleen, jotta voin alkaa työstämään hienomotoriikkaa kouluratsastusta varten. Sen sijaan, että Masa olisi pakotettu kulkemaan kaula kaarella "kouluratsuna" olen koittanut keskittyä saamaan ponin kuuntelemaan pohje- ja painoapuja, reagoimaan niihin nopeasti ja liikkumaan takaa aktiivisesti. Minulle tärkeintä on ollut saada Masa nousemaan säältään ja rintakehältään, mikä ei ole tämän mallisen hevosen kanssa aina kovin helppoa. Erityisesti pitkillä maastoreissuilla Masa on kiittänyt minua ja liikkunut niin hienossa muodossa ja höyhenenkevyenä, että on tehnyt mieli itkeä.

Keväällä Masa alkoi olla siinä pisteessä, etten minä osannut enää opettaa ponille mitään, mutta onneksi tallilta löytyi kaveri, jonka kanssa Masalla synkkaa hienosti. Kuluneen kesän ja muutaman viimeisen Hannan valmennuksen aikana Masa on mennyt valtavan harppauksen eteenpäin, kun kaverini, jolla on tasaisempi istunta ja tasaisempi käsi on ratsastanut. Ponin kunto ja etenkin henkinen kunto on siinä pisteessä, että tunnin yksityisvalmennus onnistuu ja poni vaikuttaa sitä tyytyväisemmältä mitä vaikeampia juttuja pääsee harjoittelemaan. Pian poni pääsee opetuspuuhiin minun kanssani!

Ensi kaudella olisi toiveena päästä vielä enemmän kisaradoilla, joten kävin Hannan kanssa talven valmennussuunnitelmaa läpi. Talven aikana on tarkoitus jatkaa samojen perusjuttujen kanssa, mutta myös lisätä lihasvoimaa hienomotorisiin kouluratsastusliikkeisiin. Niihin yksinkertaisin keino olisi tehdä paljon väistöjä maastakäsin, mennä käynti- ja ravipuomeja sekä ottaa reippaat ylämäkitreenit pidemmissä jaksoissa mukaan. Hanna neuvoi myös kellottamaan maastossa tavalliset ravi- ja laukkapätkät ja lisäämään niihin kestoa. Tavoitteena on siis kehittää peruskuntoa seuraavalle tasolle ja saada Masa käyttämään itseään tehokkaammin, jotta voi alkaa harjoitella kokoamista.

Viimeiset kaksi vuotta ovat olleet ehkä elämäni parhaat kaksi vuotta ja odotan innolla mitä seuraavat vuodet tuovat tullessaan. On aika mieletöntä kuinka elämä tuo eteen asioita, joilla on valtava merkitys. Joskus muutokset saapuvat pienen, pyöreän ruskean suomenhevosen muodossa....