Viime viikon lauantaina pääsimme maastoon pitkästä aikaa ja aurinkokin paistoi, ilma oli mitä mahtavin! Juuri sellainen sopiva syysmaasto. Hepat olivat onnellisia, kun pääsivät maastoon ja liikkuivat reippaasti mielellään.Masan reippaus näkyi jo ensimmäisen ojan ylityksessä, poni hyppäsi ojan yli ja laukkasi päätä heiluttaen metsään. Ei todellakaan tyypillistä käytöstä tälle nuorelle miehelle... Onneksi Otto oli mukana, sillä Masan nähdessä mörköjä Otto tasoitti tilannetta.
Päätimme mennä pitkästä aikaa myös mastonmäkeä, kun ensin kävellen tsekattiin, että kaikki on kunnossa ja sitten karautettiin laukalla ylös. Ja Masahan lähti!
Poni veti pään maahan ja kiihdytti, kiihdytti, kiihdytti.... Otto jäi kauas taakse ja minua alkoi jo hirvittää, kun vauhti vaan kasvoi, vaikka mentiin mäen jyrkin kohta, jossa normaalisti kunto alkaa jo loppua. Mäen päällä on masto ja pieni mökki, jonka ohi poni paineli suoraan metsään, edelleen laukaten. Mielessä kävi tuhat asiaa, joista päällimmäisenä kaksi: onko parempi koittaa tiputtautua selästä vai ottaa harjasta kiinni ja toivoa parasta?
No, ennen lopullista päätöstä Masa pysähtyi ja alkoi syödä tyytyväisenä ruohoa maasta. Tyttö saapui ihmetellen paikalle, Ottokin oli kuulemma koittanut mennä täysillä, mutta jäi auttamattomasti jälkeen. Kurkkua kivisti, kun huusin laukatessa niin kova, en oikein tiennyt mitä muutakaan tehdä, kun pidätteet eivät oikein menneet perille... Kävelimme mäen alas ja tulimme uudestaan, mutta tällä kertaa hyvin normaalissa laukassa ja vauhtikin hiipui jyrkimmässä kohdassa. Mäen päällä Masa teki pienen pukin ja päristeli tyytyväisenä. Loppureissu meni normaaleissa rauhallisissa merkeissä ja kuviakin on todisteena. Silloin oli kaunis aamu! Pitäisi varmaan käydä laukkailemassa hiukan useammin, niin tuollaisilta ylilyönneiltä säästyttäisiin. Jos jotain hyvää, niin on kunto ainakin kasvanut!
Jo ennen tuota maastoa ja sen jälkeen Masa on ollut erittäin hyvä ratsastaa. Ilmeisesti hieronta oikeasti tehosi, sillä muutos on selkeästi tapahtunut sen jälkeen. Mahtavaa!
Tänään teimme heppavaihtarit ja tyttö meni lyhyesti Masalla ilman satulaa. Ilman satulaa liike on selvästi parempi, vaikka satulankin kanssa ihan hyvä. Minä puolestani ratsastin Otolla ja on se kyllä kiva heppa, vaikka aika pieni onkin. Säkäkorkeudelta ero ei ole suuri, mutta Masa on niin leveä, että tuntuu isommalta.





Ihania kuvia, alkaa itsekin kaipaamaan metsään :) Pitäs käydä enemmän maastossa ettei se olisi niin ahdistavaa vetää siellä täyttä laukkaa. Nyt jäänyt vähemmälle kun poni oli kuukauden kengättä ja sairaslomalla, sitten oli lunta jne. Pitäis vaan mennä eikä jahkailla tai en pääse sinne ikinä! :D
VastaaPoistaOn se vaan kumma kuinka hankalaa joskus se lähteminen on, vaikka sielu lepää metsässä. Juuri noiden maastoreissujen jälkeen tuntuu, että rakastan meidän hevosia entistä enemmän.
PoistaTenttiin lukua vältellessä netistä löytyy vaikka mitä. Liityin lukijaksi ;) Voi kuinka mä kaipaankaan noita maastoja ja mastonmäkeä!
VastaaPoista;) Tervetuloa mukaan! Oon hiukan kiireissäni ollut huono kirjoittamaan, mutta ehkä tämä tästä...
VastaaPoistaMaastot on kyllä meillä huiput!