Huima loikka

Eilen tapahtui yksi suuri loikka eteenpäin; me hyppäsimme Masan kanssa esteen! Wuhuu!

hastag selfie (ja sormi)

Muuten ratsastus ei ollut mikään paras, ilma oli todella tuulinen ja hepat tuntuivat käyttäytyvän sen mukaisesti. Masa ei kuunnellut oikeastaan yhtään ja kiemurteli kytäten nurkkia, omakin hengitys salpaantui, kun tuulenpuuska sattui sopivasti. Hetkittäin Masa meni kuitenkin ihan kivasti, vaikka kevättä rinnassa oli. Taisi itselläkin olla kevättä rinnassa, sillä jostain syystä edellispäivän estevalmennuksen esteet houkuttelivat. Kun tyttö muokkasi yhden esteen ristikoksi ajattelin, että nyt mennään. Ja niinhän me mentiin!

Masa laukkasi innolla esteelle ja juuri ennen estettä pysähtyi, mutta hyppäsi silti. Minä kellahdin kaulalle, mutta pysyin kyydissä :) Toisella kertaa askeleet osuivat paremmin, tai minä ratsastin varmemmin, ja Masa hyppäsi suoraan laukasta. Hyppy tuntui hyvältä, siis sellaiselta kunnon hypyltä ja Masa imi kunnolla esteelle. Minä olin aivan supertyytyväinen ja niin oli ponikin! Päristeli rinta rottingilla :) Blogia seuranneet tietävät, etten todellakaan ole esteratsastaja (vaikka ehkä haluaisin olla) eikä Masa todellakaan ole esteratsu. Siksi tuo hyppy tuntui ihan supermahtavalta! Ja siksi tuo hyppy jäi viimeiseksi, kun onnistui hyvin :)

Leppoisat pallerot päiväheinillä

Loppukäynnit päätimme lähteä tekemään maastoon, mutta se oli virhe. Masa oli hyppyjen päätteeksi sitä mieltä, että hän on päivän työnsä tehnyt eikä halunnut lähteä maastoon, enkä saanut ponia eteenpäin millään. Kun annoin pohkeita, Masa peruutti ojaan. Kivaa... Tyttö totesi, että taitaa sittenkin kävellä kentällä ja minäkin totesin sen olevan fiksumpaa, joten lähdimme hienoa piaffia takaisin kentälle. Voi vitsit, kun tuon liikkeen saisi kouluradalla näkyviin!

Päästyämme tarhojen luokse ns. takapellolla Masa säikähti jotain, heitteli muutaman kerran päätään ja veti pukkirodeot. Hetken selässä keikuttuani totesin, että nyt on parempi koittaa päästä ehjänä alas ja mätkähdin maahan. Sain onneksi pidettyä ohjista kiinni eikä Masa päässyt karkuun. Hyppäsin takaisin selkään ja keskityin saamaan ponin kävelemään normaalisti takaisin kentälle, vaikka se oli haasteellista, koska tarhoissa olevat hepat vetivät myös pukkeja. Kentällä kävelimme niin kauan, kun sain Masan rennoksi ja palasimme talliin, muutaman kerran meinasi vielä kentälläkin tulla lähdöt. Tyttö ei olisi kuulemma uskonut, että Masa pystyy pukittamaan noin hienosti ja korkealle. Minä kyllä uskoin jo entuudestaan, mutta nyt tiedän :) Onneksi pelto oli pehmeä eikä mitään sattunut.

Kissanomistajan päivitys:
Ilmojen lämmettyä olemme koittaneet ulkoilla hiukan useammin, aina yhtä hyvällä menestyksellä :) Paavi on kyllä kovin kiinnostunut linnuista ja haluaisi ulos, mutta ei suostu siellä olemaan yhtään vaan karkaa aina sisälle.

Hullu, en todellakaan astu nurmikolle!

Mä lähen ny!

Huh, melkein sisällä