Vuosi 2013 paketissa

Nyt on taas aika laittaa kulunut vuosi pakettiin ja muistella hetki menneitä. Täältä löytyy viime vuoden vastaava postaus, jonka kautta pääsee myös sitä edeltävään koosteeseen. Koosteen loppuun olin kirjoittanut toiveeni:
Vuodelle 2013 toivon samanlaisia onnistumisen tunteita, mielenkiintoisia valmennuksia ja vauhdikkaita maastoreissuja kuin kuluneena vuonnakin. Toivon, että löydän yhä vahvemmin minun tapani ratsastaa ja olla hevosten kanssa. Että uskallan luottaa enemmän siihen omaan tunteeseen ja ymmärtää milloin liikumme liikaa omalla mukavuusalueella, ja milloin on aika rikkoa rajoja. Masan kanssa toivon kehittyvämme niin, että laukat nousevat kentälläkin pyytäessä (kumpikin laukka) ja pitämään rentouden askellajista riippumatta. Toivon, että voisimme ottaa harjoitteluun mukaan myös puomit ja pienet esteet. 
Tytölle ja Otolle toivon paljon onnistuneita kisasuorituksia ensi kaudelle, ehkäpä jopa aluetasolla!

Tammikuu
Aivan kuun alussa Otto pääsi kärryhommiin. Olin ollut siinä uskossa, että Otolla on nuorena ajettu paljonkin, mutta luultavasti olin ymmärtänyt asian väärin. Onneksi se ei haitannut, vaan Otto toimi kärryn edessä kuin vanha tekijä. Etenkin ravi parani kärryttelyjen avulla huimasti!
Tammikuussa Masalla alkoi olla selkeämmin ongelmia lapojen kanssa, erityisesti oikea lapa oli jumissa ja se vaikutti etujalkojen liikkeeseen. Myös takana polvet ja kintereet reagoivat jonkin verran keräämällä nestettä.
Tilanne äityi pahemmaksi ja ensimmäistä kertaa tämän hevosen kanssa mietin, että miten selviämme, kun en minä oikeasti tiedä nuorista hevosista mitään. Oliko tämä sittenkin liian kova pala minulle?
Muuten kuukauteen kuului pitkiä maastolenkkejä ja hankitreeniä. Annoimme poikien kaahata maastossa aina täysillä ja vasta, kun mukana oli muitakin ratsastajia tajusin, ettei Masa osaa mennä hitaampaa laukkaa ollenkaan :)

Otto innoissaan

Tammikuussa meidän treenit näyttivät näin hienolta...

Helmikuu
Satulan kanssa säätämistä, kun "väliaikaissatula" selvästi kipeytti ponin selän. Testaisin myös joustorunkoista satulaa, josta Masa kyllä tykkäsi alkuun kovastikin. Itse en vaan osannut siinä istua kunnolla ja päädyimme lopulta tavalliseen koulusatulaan. Kuun lopussa Masa liikkui taas pidemmän tauon jälkeen mielellään ja suurimmaksi osaksi rentona. Hehkutusta oli lopulta paljon :)

Ihania, pitkiä maastoja

Treenausta kuun lopulla

Maaliskuu
Puoli vuotta Masan kanssa tuli täyteen! Pojan kunto nousi kohisten ja hommia pystyi tekemään aiempaa täyspainoisemmin. Suurta tasapainottelua kuitenkin vaati löytää sopiva rytmi treenaamiseen ja maastoiluun, sillä liika kenttätyöskentely näkyi heti motivaatiossa.
Valmennuksessa sain ensimmäistä kertaa laukattua hyvän pääty-ympyrän, aika mahtavaa! Sen jälkeen laukkaan löytyi taas uusia vaihteita ja muutenkin poni tuntui normaalilta, notkealta itseltään.
Otto väläytteli valmennuksessa selkeästi parantuneita askellajejaan, maastoilu teki hyvää myös Otolle! Tytön kisakausi starttasi kuun lopulla seuratasolla 70 ja 80 luokissa, joista kummastakin tuli puhtaat radat ja ruusukkeet.
Maaliskuussa meidän pojat laitettiin ensimmäistä kertaa samaan tarhaan, ja siellä ovat edelleen.

Parhaimmillaan riimuja meni yksi per päivä, tässä taas joku vanha varariimu...

Otto kävi myös koulukisoissa, vaikka luulikin olevansa estekisoissa

Huhtikuu
Kevättä ilmassa! Kenttä alkoi sulaa ja maastolaukat onnistuivat. Valmennuksissa ja muutenkin Masa liikkui hyvin, mutta kiikutti minua kerran kentällä ihan kunnolla, loikaten lumikinosten yli pois. Käsittelykurssilta hain lisäoppia maastakäsin toimimiseen ja pieni kurinpalautus omistajalle tekikin hyvää :)
Huhtikuussa ymmärsin, että minun pitää tämän hevosen kanssa olla oikeasti läsnä ja kuunnella, sillä niillä kerroilla kun maltoin niin tehdä, toimi Masa kuin ajatus.
Loppukuusta alkoi uusi satula liikkua ja satulointi olla vastanmielistä, selkä muutti muotoaan vauhdilla. Ihottumaloimi oli pakko laittaa, kun kesä tuli vauhdilla.

Työskentely alkoi onnistua

Ihania maastoja!

Maastakäsin treenaamista

Toukokuu
Satulan kanssa säätäminen jatkui, testailin ensimmäistä väliaikaissatulaa ja laitoin romaania. Uskaltauduin ensimmäisiä kertoja ratsastamaan kunnolla ilman satulaa ja Masa liikkui valtavan rentona. Ulkomailta tilaamani geeliromaani eteen sekä muotoiltu satulavyö helpottivat tilannetta ja pääsin taas ratsastamaan kunnolla.
Kevään ensimmäisillä maastolaukoilla kummatkin pojat kävivät kierroksilla ja ensimmäistä kertaa Masa oli välittämättä avuistani pätkääkään. Onneksi reissuista selvittiin silti ilman vaaratilanteita. Muuten lämpöiseen toukokuuhun kuului reippaita maastoiluja, joista suurimmalla osalla Masa oli erittäin hyvin kuulolla.
Leivän avulla totuttelin Masaa pesuun ja se tuntuikin olevan persolle suomipojalle se paras kannustin.
Tyttö starttasi Otolla ensimmäiset aluekisansa 90-luokassa, josta tuli heti sijoitus, samoin kuin aiemmasta 80-seuraluokasta!

Satumetsä

Ilman satulaa rentoa menoa

Otto kiitää kisoissa

Kesäkuu
Laadukas Snuggyhoodsin ihottumaloimi piti Masan ihottumaa kurissa, maastoilimme paljon ja valmentauduimme. Hanna ratsasti pyynnöstäni Masan ensimmäistä kertaa ja yllättyi. Minä seurasin itku kurkussa kentän laidalta hienon poikani menoa :) Ensimmäisen ratsastuksen jälkeen Masa liikkui huomattavasti paremmassa tasapainossa kuin aiemmin ja toisen Hannan ratsastuksen jälkeen ero oli jo huima. Edistyimme lyhyessä ajassa ihan valtavasti!
Tyttö kävi taas kisaamassa tuoden kotiin jälleen sijoituksen alue90-luokasta.

Robin Hood ja kaveri

Kummatkin nauttivat

Matti osaa, kun ratsastaja osaa

Kiitoravia maastossa

Heinäkuu
Alkukuusta yksi tärkeistä etapeista ylitettiin, sillä Masa hyppäsi esteen! Paljon kehuja ja poni oli ihan ihmeissään, ehkä jopa hiukan innostunut :) Seuraavalla kerralla (video) hyppääminen onnistui jo hyvin, vaikka takajalat olivatkin hetkittäin solmussa.
Maastossa kunnon kasvamisen huomasi ehkä parhaiten, useamman kilometrin ravihölkkä onnistui leikiten ja ojien yli hyppiminen oli ponin mielestä ekstrakivaa. Masa oli elämänsä kunnossa ja vaikka edelleen hiukan lihasköyhä, silti muuten lihavuuskunnoltaan erinomaisessa mallissa.
Tyttö oli Oton kanssa estepainotteisella leirillä, testasi maastoesteitä ja kävi aluekisoissa hakemassa taas sijoituksen 90-luokasta.

Rakennekuvaa heinäkuulta

Elokuu
Kuun alussa juhlimme Masan kanssa synttäreitä ja tyttö kävi Oton kanssa maastoestevalmennuksessa, todeten ettei se sittenkään ole hänen lajinsa. Valmennus kyllä meni hienosti, mutta ymmärrän hyvin, sillä maastoesteillä ei ole varaa virheisiin.
Itse olin ihan hölmön rakastunut hevoseeni ja nautin täysin siemauksin kaikesta tekemisestä Masan kanssa. Hieroja, joka on ollut mukana ihan alusta saakka, kehui Masan kuntoa. Ei olisi kuulemma uskonut, että olemme näin pitkällä vain vajaassa vuodessa. Minä suunnittelin treeniohjelmaa innoissani ja tulevaisuus näytti mahtavalta.

Maastoestevalmennuksessa

Mun rakkaus!

Syyskuu
Heti alkukuusta pääsin uuden tuttavuuden valmennukseen ja poistuimme rankasti mukavuusalueeltamme. Silti kokonaisfiilis tunnista oli ihan mieletön, me todella olemme edistyneet! Jo pelkästään se, että Masa jaksoi ja teki mielellään oli mielestäni huimaa. Kävimme sänkkärillä ja Masa oli kauhuissaan, eihän näin epätasaisella pohjalla voi laukata... Hannakin kävi ratsastamassa ja opetti ponille väistöjä, lopussa väläyttelivät keskiraviakin!
Ruokintaan tehtiin suuri muutos, kun Otto ei kevyemmänkään jakson jälkeen tuntunut normaalilta. Kummallekin lisättiin aika paljon väkirehua ja se auttoi, sillä hevoset piristyivät silmissä. Hevosjalostusliiton nainen kävi mittaamassa Masan ja ponista muuttui 149 senttiä korkea hevonen.
Meidän ensimmäine vuosi tuli täyteen enkä vaihtaisi päivääkään pois!

Likomärkä ja väsynyt, mutta onnellinen

Ihania sänkkäriratsasteluita

Lokakuu
Heti kuun alussa tipahdin pilvilinnoistani, ratsastukset olivat yhä useammin aika kamalia, vaikka mukaan mahtui edelleen niitä hyviäkin kertoja. Maastossa ruokintamuutos näkyi selvemmin, sillä laukkapätkien pituus kasvoi. Hieronnassa poni sai kuitenkin "puhtaat" paperit eikä mitään suurta jumia ollut missään. Hieroja kyllä totesi, että Masa reagoi aika herkästi ja minä kuuntelen häntä herkästi, ehkä pienetkin jutut tuntuvat meistä isoilta.
Teimme vihdoin kisadebyyttimme oman tallin harkkakisoissa raviluokassa. Vaikka tulos ei ollut kummoinen, olin silti enemmän kuin tyytyväinen suoritukseemme. Kummankin ensimmäiset kisat ja selvisimme ilman suuria mokia, itse muistin jopa hengittää ja ajatella ratsastustani. Vihdoinkin vuonna 2012 alennusmyynneistä ostamani kisahousut pääsivät käyttöön, mutta niinhän minä viime vuoden yhteenvedossa lupasinkin :)
Kisoissa Masa oli todella haluton liikkumaan, samoin kuin seuraavana päivänä palauttavalla peltolenkillä, joten oli pakko myöntää, että uusi satula on saatava.

Rakkaat ponit

Rata ohi!

Peltorentoutumista

Marraskuu
Satuloiden testailua ja kevyttä menoa. Vanha satula liikkui niin paljon, ettei sillä pystynyt enää ratsastamaan ja se kipeytti myös minun lonkkani. Testissä oli yhteensä kolme satulaa, joista kaksi Barnsbyä tuntui alkuun sopivan, mutta parin ratsatuksen jälkeen Masa ei suostunut liikkumaan. Ilman satulaa ratsastaessa taas tajusin miksi meillä on ollut haasteellista kaikkien satuloiden kanssa, Masan lavat tulevat todella taakse ja ovat voimakkaat. Satulan pitää siis antaa paljon edestä tilaa. Postissa minulle tuli kaksi Prestigen D1:stä ja tunsin löytäneeni sen oikean!
Maastakäsin touhutessa hoksasin, että Masasta on tullut aikuinen :)

Mammutti herkuttelee

Joulukuu
Uusi satula sopii ja Masa liikkui mielellään, ensimmäinen valmennus meni valtavan hyvin. Ihanaa taas ratsastaa kunnolla! Ponin kunto on kyllä huonontunut näinkin lyhyessä ajassa aika paljon eikä kovin paljon voi vaatia. Eiköhän tilanne palaudu aika pian... Sama satula sopii myös Otolle, joka onkin väläytellyt taas ihan uusia ulottuvuuksia ratsastaessa.
Alkukuusta Masa ähkyili, mutta siitä onneksi selvisimme säikähdyksellä. Muuten meillä on ollut aika rento ja kevyt joulukuu.

Peltoratsastelua

Joulumaasto

Kokonaisuudessa vuodelta 2013 olen saanut juuri sitä mitä odotinkin. Olemme maastoilleet paljon ja touhunneet rakkaiden heppojen kanssa. Tyttö ja Otto ylittivät odotukset ja pärjäsivät hienosti aluetasolla. Minä saan laukat nostettua, yleensä täysin ongelmitta juuri haluamassani pisteessä ja hyppäämistäkin Masa pääsi testaamaan. Rentous on liikkeessä mukana aina silloin kuin satula sopii, huonosti istuvaan satulaan Masa reagoi voimakkaasti. 

Vuodelle 2014 en ole aiempaa erityistä, toivon mukavia maastoreissuja ja pää jäässä laukkaamista :) Haluaisin itse oppia hyppäämään ja saamaan lisää tasaisuutta Masan kanssa ratsastukseen. Hannan valmentautumispäivässä kirjasin itselleni tavoitteeksi ensi kesänä startata harjoituskisatasolla helpossa C:ssä. Tyttö ja Otto puolestaan tähtäävät kansalliselle tasolle poni- ja suokkiluokissa, mutta tärkeimpänä on saada lisää rutiinia alue90-tasolle. Hevosten ehdoilla tässä mennään eikä kisamenestyminen ole meille kummallekaan tärkeätä.