Ilmalentoa

Viime aikoina Masan kanssa ratsastaminen on ollut silkkaa nautintoa; poni on ollut tyytyväinen, notkea ja reipas. Viime viikolla ratsastin samaan aikaan kahden hienon puoliverisen ratsun kanssa ja laukkailin muina miehinä maneesissa, aiheuttamatta paniikkia! Masa on liikkunut etenkin laukassa niin hyvin ja pehmeästi, että on tehnyt mieli itkeä. Joten pyysin tytön kuvaamaan ratsastusta lauantaina. Ja voitte varmaan arvata miten kävi... Mikään ei onnistunut!

Video tuli kuitenkin kuvattua, joten tässä sitä on. On tuossa laukassa silti jotain uutta potkua, kun vertaan aikaisempiin videoihin, vaikka tuntuikin nyt tosi huonolta pitkästä aikaa. Huomaa hyvin kuinka paljon helpompi on itse istua, kun rytmi tulee hevoselta luonnostaan (miten tässä ei nyt käynyt) ja koska minä heilun, on Masa epävarmempi. Voi mikä noidankehä!

Videolla on myös muutakin seikkailua ;)




Viime aikoina Masan laukka on siis tuntunut melkein ilmalennolta, niin mukavan ilmavalta ja kevyeltä! Eilen sain kokea ihan oikean ilmalennon, kun Otto otti ja lähti. Minä jäin roikkumaan ohjista ja raahaudun perässä maneesin hiekalla. Olimme ratsastamassa maneesissa, kun tallin uudet asiakkaat ajoivat kopin kanssa pihaan. Ennen kuin ehdimme tehdä mitään, alkoivat he lastata heppoja ulos kamalan metelin kera. Kummatkin pojat säikähtivät kunnolla, mutta tyttö sai pidettyä Penan aika hyvin. Otto puolestaan lähti pukkilaukkaa maneesin toiseen päähän ja toisessa pukissa minä lensin. Enpä ole pitkiin aikoihin tippunut hepan selästä, enkä ole kyllä tuollaisessa pukkirodeossakaan ollut. Vaikka jalka jäi Oton alle, ei mustelmaa pahempaa sattunut. Tänään on kyllä niskasta huomannut, että vauhdilla tultiin alas :(