tiistai 17. kesäkuuta 2014

Hierontaa ja maastoilua

Otto täytti viikonloppuna kymmenen!
Perjantaina Masa hierottiin. Kerroin hierojalle epäileväni Masan olevan jumissa ristin alueelta sekä oikealta lavasta ja niinhän poni olikin. Ristin alue oli kokonaisuudessaan hiukan jumissa, mutta ei silti huolestuttavasti ja aukesi melko pienellä työllä. Se kertoi, ettei ongelmaa ole ollut pitkään eikä se ole kovin vakavaa. Hierojan mielestä jumitukset viittaisit siihen mitä itsekin epäilin eli satula on liian tiukka edestä ja kippaa painoa liikaa takakaarelle. Eilen lähti Prestige muokkaukseen ja se pitäisi tulla takaisin vielä ennen juhannusta, toivottavasti toimii hyvin levityksen jälkeen! 

Sama hieroja on käynyt useammin hieromassa Masaa, mutta viime aikoina meillä on kaikki mennyt mukavasti ilman suurempia ongelmia, joten viime kerrasta on jo aikaa. Hän sanoi Masan kiinteytyneen selvästi viime kerrasta ja olevan nyt lihavuuskunnoltaan aika normaali plus, joten kiinteytymistä saisi vielä jatkaa, mutta varsinaisesti ei tarvitse enää laihduttaa. Mitään huolestuttavaa ei ponista löytynyt, jalat ovat keränneet hiukan nestettä, mutta hieroja epäili, että saattaisi hyvin johtua siitä, että pojat ovat olleet "takalaitumella" yötä päivää. Suositteli vain seuraamaan tilannetta ja tarvittaessa kylmäämään. Jumeja löytyi siis ristin alueelta kummaltakin puolelta, oikealta lavasta ja kaulalta sekä niskasta kummaltakin puolelta. Kaikki jumit lähtivät liikkeelle helposti ja Masa nautti silminnähden. Harmittaa, kun en saanut videolle, mutta Masa venytteli myös itse selkäänsä hieronnan aikana: nosti niskan korkealle ja käänsi lantion alle ja joskus venytteli kissamaisesti takajalkoja taakse. Samalla Masa haukotteli syvään. Näytti tosi erikoiselta, mutta samalla siltä, että se teki tosi hyvää. Olen ennenkin sanonut, että Masa on joogi... Eräänä päivänä vielä tarhassa ollessaan Masa rapsutteli itseään kissamaisesti vehkeistä, se tuli kuvaan ;)

Lauantaina menin hierojan neuvosta lyhyesti askellajit läpi ja poni liikkui mukavan pehmeänä ja rentona. Kyllä hieronta teki hyvää! 

Sunnuntaina käytiin maastossa Penan kanssa, joka ei ole siellä meidän kanssa aiemmin ollutkaan. Hiukan jännättiin, että kuinka käy, kun en usko miehenkään paljon maastoilleen ja Pena ei ehkä anna sellaista maastovarmaa kuvaa itsestään... Mutta turha oli huoli, Pena käyttäytyi oikein mallikkaasti! Alkuun minä menin Masan kanssa ensimmäisenä, jolloin Pena hiukan steppaili ja puri pyllyä, kun Masa ei liikkunut riittävän nopeasti. Kun pääsimme metsästä tielle, siirtyi tyttö eteen ja Pena rentoutui. Kaikki oli hyvin, kun pysyin Masan kanssa hiukan kauempana takana. Ravailtiin tiellä (myös kotiinpäin!) ja Pena liikkui tosi hienosti; reippaasti, suorana ja pehmeänä. Tyttö oli ihan liekeissä ja toivoi, että saman fiiliksen saisi myös kentälle. Juuri ennen kotiinpaluuta ylitettiin pieni oja, jonka Pena hyppäsi korvat hörössä ja laukkasi pienen pätkän, mutta siirtyi raviin heti kun tyttö pyysi. Ensi kerralla me laukataan kunnolla!

Siellä se nyt ravaa, töpöjalka jäi hännille...
Odottelivat hetken meitä ja Pena käytti tilaisuuden hyväkseen

torstai 12. kesäkuuta 2014

Valmennusta taas

Kylläpä nyt hemmotellaan, ihanaa päästä takaisin normaalimpaan rytmiin! Kukkaro ei kyllä kiitä, mutta ei auta...  Meillä oli siis eilen valmennus!

Tunti alkoi Kyrankin kirjoista tutulla neliöharjoituksella, johon lisättiin pian kulmiin voltit. Masa oli alkuun aika kankean oloinen, mutta selvästi silti viime valmennusta tasaisempi. Valmennus oli heti aamusta ja vaikka venyttelin kovin, oli omakin olo kankea. Jouduin tekemään aika paljon töitä, että sain Masan liikkumaan riittävän reippaasti ja myötäämään rungostaan. Helkky sanoi, että tämä heppa yleensä näyttää tosi pehmeältä ylälinjastaan, mutta nyt ei. Totta, yleensä Masa on paljon pehmeämpi, mutta toisaalta tuntui, että yleensä minäkin olen notkeampi. Ilokseni tilanne meni koko tunnin ajan parempaan suuntaan, joten en menetä toivoa :)

Jatkoimme oikean lavan nostamista, mutta Helkky neuvoi tekemään sen nopealla jalalla kainaloon. Vinkki toimi hyvin, mutta olin itse tosi helposti aivan liian hidas jalallani. Minusta tuntuu, että teen aina kauhean paljon kaikkea hepan selässä, mutta sitten videolta se ei näytäkään kovin kummoiselta. Toisaalta taas video paljastaa esimerkiksi käsien nostamisen laukannostossa, jota en mielestäni enää juurikaan tee. Tosi helposti jään itse puristamaan sisäreisillä, vaikka sieltä pitäisi olla käytännössä irti (ainakin tämän hepan kanssa) ja pitää vain alapohkeet kiinni. Kädet ja kyynärpäätkin seilaavat missä sattuu...  Kevennän myös aivan liian korkealle, vaikka olen kuvitellut siitäkin päässeeni eroon. Miksei kroppa voi toimia niin kuin sen haluaisin toimivan??

Silti tyytyväinen voin olla, kun kuitenkin pystymme tekemään kaikkea ilman ongelmia ja nostamaan laukat (vaikka nyt ne tulevat jännittyneesti) sekä laukkaamaan siellä missä haluan eli ratti löytyy. Ei ollut vielä vuosi sitten itsestäänselvyys. Muutenkin on tuo Matti vaan mun mussu, juuri minulle täydellinen hevonen! Ensi viikolla kaverini testailee Masaa enemmän ja lähdemme luultavasti kisoihin! Jännää!

Tässä videokooste valmennuksesta. Loppuun oli pakko lisätä videota Otosta valmennuksen aikana ;)

 

perjantai 6. kesäkuuta 2014

Pitkästä aikaa valmennuksessa!

Olipas ihanaa päästä piiiitkästä aikaa Hannan silmien alle! Viime kerrasta valmennuksessa ylipäänsä on vierähtänyt jo tovi eikä tauko ole varmasti ainakaan hyvää tehnyt, vaikka meillä ei mitään selkeitä ongelmia olekaan (kaikki vaan on vaikeata). Ilokseni Hanna kyllä totesi, että selvästi on Masalle tullut viime kerrasta lihasta ristin alueelle sekä reisiin ja muutenkin poni näyttää hyvältä.

Ryhmäjakojen vuoksi menin yksitystunnilla ja se sopii meille paremmin kuin hyvin. Yksin ollessa Hanna ehtii puuttua ihan joka juttuun ja ehtii kunnolla neuvoa mitä kannattaa kotona treenata. Tällä kertaa sain erityisesti neuvoja istuntaan ja vinkkejä kuinka saada Masa oikeasti tasapainoon. Täälläkin valiteltu oikea lapa kun valahtaa liikkuessa helposti alas, joten se otettiin tunnin pääaiheeksi. Aika pienillä muutoksilla omaan istuntaani ja ohjastuntumaan sain lavan kuriin. Tosi kivat pätkät olivat vain pieniä välähdyksiä, mutta kuitenkin niitä oli. Ensi kerralla enemmän! Emme keskittyneet muotoon ollenkaan, vaan tavoitteena oli saada Masa oikeasti suoraksi ja liikkumaan rungon läpi.

Aloittelimme tekemällä viime kerroilta tuttuja eteenpäin kumarruksia kevyessä ravissa, joissa minun piti erityisesti keskittyä siihen missä vaiheessa ylösnoustessa jalat meinaavat heilahtaa taakse. Sain tuolla Masan liikkumaan reippaammin, mutta myös omat pohkeet paremmin kiinni heppaan. Oikealta puolelta sain neuvoksi nostaa aina välillä ohjalla lapaa, kun vasen pohje on taaempana ja oikea edempänä pitämässä huolen, että oikea etujalka liikkuu reippaasti eteen. Tasapainoista pysähdystä haettiin tosi pienen käynnin kautta ja heti, jos pakka meinasi hajota, niin selkeästi liike eteen. Masalle oli tosi vaikeata pysähtyä tasapainossa, mutta kun saimme muutaman hyvän siirryttiin ravissa tehtäviin samoihin juttuihin. Muutaman kerran Masa nosti laukan, mutta silloin vain siirryttiin ilman rankaisua takaisin raviin. Varsinaisessa laukkatyöskentelyssä Hanna muistutti kuinka tärkeätä on valmistella hevonen kunnolla ja suositteli minua tekemään alaspäin siirtymät heti kevyeeseen raviin, jota ei tarvitse olla paria askelta enempää. Piti olla tarkkana, että lapa ei karkaa laukassa tai sen jälkeen, vaan ravin pitää jatkua tasapainossa.

Tyttö videoi tunnin ja huomasin, että olen itse kyllä tosi vino sieltä oikealta lonkasta, joten luultavasti iso osa Masan ongelmista johtuu minusta. Hanna ei kuitenkaan suuresti moittinut mistään :) Totesi vaan, että tämän tyyppinen tunti, jossa toinen kommentoi heti ja minä voin tehdä muutokset heti selvästi sopii meille. Videolta näkee, että päällepäin tehdyt muutokset eivät juuri näytä miltään, vaikka ero tuntumassa oli huima ja Masa liikkui tosi hyvän tuntuisesti. Siltä se ei kyllä näyttänyt... Masalla oli myös kamala pissahätä ja vasta videolta huomasin kuinka paljon se häiritsi työskentelyä, sillä rentous tuli vasta pissatauon jälkeen. Tämä oli vasta toinen kerta, kun poni pissasi minä selässä ja kehuin siitä. Toiveissa olisi, että Masa pian oppisi ohjien ollessa pitkänä pissaamaan myös ratsastajan kanssa. Video paljasti epäilykseni, satula on jäänyt edestä liian kapeaksi ja painopisteeni on liian takana, joten satula lähtee levitykseen. Ehkäpä se helpottaa noita pieniä ongelmia, joita meillä on.

Tuntiin olin taas tuttuun tapaan enemmän kuin tyytyväinen, sain paljon työkaluja omaan treeniin ja oli kiva huomata, että vaikka valmennuksia ei ole ollut aikoihin, ei olla silti taaksepäin menty, jos ei nyt kehityttykään. Hanna onneksi lupasi tulla jo ihan pian uudelleen!

tiistai 27. toukokuuta 2014

Onnea

Kunpa keksittäisiin sellainen kamera, joka tallentaisi myös tuoksut. Näihin tunnelmiin ja tuoksuihin haluaisin palata kylminä talvi-iltoina. Olen huomannut, että tietyt tuoksut ja tietyt värit kuljettavat minut hetkessä vuosien taakse ja samalla muistan voimakkaana juuri sen hetken tunteen. Helteisen mäntymetsän tuoksusta tulee mieleen mummula ja kuningatarjätskituutti, lapsuuden ihanat ja huolettomat kesäpäivät, havunneulaset, jotka pistelivät jalkapohjia. Vaikka olen aina pitänyt itseäni kaupunkilaisena (vaikka asunkin nyt maalla), olen hevosten avulla ymmärtänyt saavani aivan valtavasti voimaa metsästä. Onneksi meillä on mahtavat maastot, joihin on helppo mennä. Metsän tuoksu sekoitettuna hevosen tuoksuun on taivas. Sateella metsä tuoksuu erilaiselta, voimakkaalta, mutta eniten nautin kunnon helteisen metsän tuoksusta. Kesä on minun vuodenaikani.

Viime tiistaina Masa rokotettiin, jonka jälkeen oli pieni rokotusloma. Muuten olemme nyt maastoilleet paljon ja Masa on liikkunut ilahduttavan reippaasti ja hyvin. Lauantain pidemmällä maastoreissulla poni oli vielä hiukan jähmeän oloinen, ei paha, muttei ihan normaalikaan, mutta sunnuntaina ja eilen tosi kiva, ehkä jopa kuuma. Hepat (myös Pena) ovat saaneet olla helteillä yötä päivää ulkona ja kaikista paistaa kuinka mieluista se on ollut. Erityisesti Penasta näkee kuinka heppa nauttii kesästä ja lämmöstä. Ratsastuksen jälkeen kasteltu ruuna löntystelee pää tyytyväisenä maata viistäen tarhaan ja piehtaroi sydämensä kyllyydestä. Jos Pena saisi päättää, olisi elämä aina tälläistä. Jos minä saisin päättää, olisi elämä aina tälläistä.








sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Ihana kesä ja kärpäset

Sekä kesän tuttu parfyymi, pikiöljy, jonka tuoksua ei oikein saa millään käsistä pois. Toisaalta, tuleepahan mieleen heppameininki myös työpalavereissa... Tänään nautin mahtavasta auringosta ja helteestä ensin oman tallin estekisojen merkeissä, sitten pikaisesti mökillä ja illalla kävin vielä ratsastamassa Masan. Vaikka helteellä ei jaksa tehdä mitään kovin erikoista, nautin minä siitä silti täysillä. Mikään ei voita paahtavan auringon, kesän ja hevosen tuoksua!

Hepoille kuuluu muuten hyvää, mutta Masa on ollut hiukan jumissa oikealta puoleltaan. Kaverini (joka on luvannut kokeilla kisata Masalla) ratsasti pojalla keskiviikkona ja sanoi, ettei ole vielä koskaan joutunut tekemään niin paljon hommia. Laukassa, etenkin vaikeammassa oikeassa Masa oli vetänyt ja samalla kaatunut sisälle. Ratsastin itse torstaina satulan kanssa ja perjantaina ilman satulaa, mutta jumissa poni oli eikä ratsastuksesta tullut oikein mitään. Hieronnassa oli jumeja oikealla puolella sekä takana että edessä. Tänään Masa tuntui jo normaalimmalta, joten ehkä se siitä. Toivottavasti! Olen miettinyt, että syynä voisi olla satula, joka on varmaan nyt aavistuksen kapea (Masan selkä on onneksi saanut lihasta) tai sitten taas pitkä kengitysväli vaikuttaa (kengittäjän pitäisi onneksi saapua ensi viikolla), orastava kesäihottuma kutittaa ja stressaa (vaikkei siltä vaikuta) tai sitten jotain ihan muuta. Koska mitään selkeätä kipuilua ei ole ja Masa on aina reagoinut pieniin juttuihin suuresti, katselen tilannetta ja pidän tekemisen nyt hetken kevyempänä, sellaisena verryttelevänä jumppana.

Sovimme kesäkuun alkuun yhdet kisat ja niitä silmällä pitäen käytin lauantaina tilaisuuden hyväkseni ja lastasin kaverin kanssa Masan. Poni meni koppiin melko nopeasti ja pysyi siellä rauhallisena haistellen koppia. Siltaa nostaessa Masa vilkaisi taakseen, mutta ei reagoinut muuten ja poistuessakin peruutti rauhassa ja siististi kopista. Kyllä olin taas tyytyväinen!

Mökkikausi on startattu ja minä haaveilen jo sinne muutosta, mutta lapset pistävät vastaan. Onneksi koulua ei ole enää pitkään, joten kohta ei ole tekosyitä teineillä ;) Eilen mukaan mökille pääsi myös Paavi, joka on ollut meillä käytännössä sisäkissana. Kyllä oli vauva ihmeissään juostessaan ympäri mökkiä, ikkunasta toiseen. Olimme paljon pihalla ensin valjaissa ja sitten vapaana, poika tuli hienosti aina luokse kutsuessa eikä muutenkaan mennyt meistä kauas. Tänään Paavi oli innoissaan kärpäsistä ja jahtasi niitä nurmikolla, mutta kellahti aina välillä kivetykselle lepäämään. Niin ihana nähdä toinen niin innoissaan! Nyt on kotona ollessa uni maistunut :)

Masa sai kärpästen ja polttiaisten vuoksi tänään ihottumaloimen päälleen ja jäi Oton kanssa ensimmäiseksi yöksi ulos. Se on kesä nyt!










keskiviikko 7. toukokuuta 2014

Arkikuvia

Viime viikon rokotuksen jälkeen Masalla oli muutama päivä vapaata ja nyt olemme palailleet takaisin normaaliin treeniin. Kaikki on sujunut oikein hyvin ja eilen sain taas niin hyvän mielen laukannostoissa, kun homma onnistui melkein ajatuksen voimalla! Laitoin eilen satulaan kauhukahvan, joka auttoi yllättävän paljon pitämään käteni paikoillaan ja Masan luottamaan tuntumaan paremmin. Ehkä se auttoi nostoissakin, sillä jouduin miettimään tosissani tekeväni kaiken istunnalla. Oli muuten taas yllättävän vaikeata kevennellä ja tehdä ympyröitä, kun kädet olivat paikoillaan... 

Tänään suuntasimme ihanalle maastoreissulle. Tuntui ihan kesältä! Mahtavaa!

Mamma pelasta mut!
Takatalvikin iski, parhaimmillaan täällä oli kunnon kerros lunta :(
Ilman loimia, jee!
Nautinnollista...
Aurinko paistaa ja lämmittää!
Masa jäi hiukan hännille ;)
Metsän kautta kotiin


Eilen illalla Masa sai hepulit, kun kaverit olivat hommissa.

torstai 1. toukokuuta 2014

Tiukat paikat

Ihania kesäisiä maastoreissuja
Meinas tulla tälle mammalle tiukat paikat, kun viime viikolla lyhyen keskustelun jälkeen tajusin tarjonneeni Masaa kilparatsuksi tallikaverille. Mun vauva lähtee maailmalle, kääk! Jännitti niin pirusti, enkä edes itse ollut kisaamassa! Eipä taida minusta sittenkään tulla kisakuskia ;)

Tarkoituksena oli lähteä parin viikon päästä naapurikuntaan harjoituskisoihin, mutta aikataulujen päällekkäisyyden vuoksi ne kisat on pakko jättää väliin. Niinpä kaivettiin kisakalenteri esille. Minä tuskailin, että harjoitus- ja seurakoulukisoja on lähialueella aika huonosti, mutta pian kaveri soitti, että ensi viikonloppuna olisi sopivat kisat, joihin menisi mielellään, vaikka päätös tulikin näin viime tipassa. Nooh, mikäs siinä, tuumasin ja annoin siunaukseni. Pieni paniikki iski taas, kun tajusin, että kyseessä oli aluekilpailut.

Hoksasin, etten ole maksanut Masan lupaa. Eihän meidän nyt aluetasolle pitänyt mennä missään nimessä tänä vuonna... Ajateltiin silti testata, jos vaikka maksu ehtisi ajoissa ja sitten seuraluokkaan, jos ei ehdi. Maksun päivittymistä seuratessa huomasin, että kipan rekistereissä on ilmoitus rokotusten puutteellisuudesta, jota ihmettelin kovin. Kyllä ne piti kunnossa olla!

Pieni soittokierros ja selvisi, että Masa on rokotettu ravipuolen sääntöjen mukaan eli kahdella perusrokotteella, jonka jälkeen tulee vuosittainen tehoste, kun ratsupuolella pitää rokottaa kolmella perusrokotteella, jonka jälkeen vasta saa siirtyä vuosittaiseen tehosteeseen. Onneksi meidän eläinlääkäri oli joustava ja tuli heti tiistaina rokottamaan Masan. Meillä siis alkoi rokotusohjelma alusta ja vasta kuukauden päästä ollaan valmiina lähtemään maailmalle kisoihin.

Mutta nyt on aluelupa maksettu, rokotukset saatu alulle ja kisakuski löydetty! Pitäisi varmaan harjoitella pieniä reissuja oman tallin ulkopuolelle, jotta mamman hermot pysyvät kurissa. Masalla tuskin on ongelmia reissaamisenkaan kanssa...

Ihanaa on ollut nähdä, että Masa liikkuu kaverin kanssa hienosti ja mielellään ja vielä kivempaa on ollut kuulla positiivista kommenttia ponista. Kuulemma aiottu luokka helppo B3 ei olisi tehnyt tiukkaa ollenkaan! Mutta itsestäni en ole ollenkaan varma selviänkö aidan toisella puolella....