| Näin mä vaan matkustelen |
Aikataulutuksemme onnistui ja Masa pääsi kuskeineen heti verkan kautta odottamaan vuoroaan radalle. Verkkakentän pohja oli melko pehmeätä hiekkaa ja poni olikin alkuun sitä mieltä, ettei siellä kykene laukkaamaan ollenkaan ;) Onneksi kisakentän pohja oli tosi hyvä ja radalla nähtiinkin ihan normaalia liikkumista... Onhan tuo hauska, kun on niin tarkka pohjista, vaikkei todellakaan tällä tasolla tarvitsisi olla. Normaalit hevoset yleensä innostuvat sänkkäristä, mutta Masa on kauhuissaan, jos pyydän laukkaamaan. Muuten pellolla on kyllä kiva ponin mielestä kävellä, ja ehkä hiukan ravailla.
| Radan jälkeen hymyilytti |
Vaikka prosentit eivät olleet huimaavat, olimme silti enemmän kuin tyytyväisiä! Koko reissu meni todella hyvin ja Masa on nyt kisapaikalla jo melko rentona ja ratsastettavissa. Tällä tavalla kun parannetaan kerta kerralta, niin pian ollaan jo kotitasossa myös kisoissa.
Sekä mennessä että tullessa Masa käveli koppiin kerrasta ja oli rauhassa paikoillaan. Ainoastaan isompien vesistöjen läheisyydessä oli havaittavissa pientä säätämistä, mutta muuten matkat menivät rauhassa. Kotiin palasi onnellisen näköinen poni, joka otti juoksuaskeleita matkalla tarhaan Oton luo. Masalla oli kova kiire piehtaroimaan :)
Muuten heppaelämään kuuluu aika tavallista. Tänään Otto ja Pena rokotettiin ja he saavat lyhyen syysloman. Masan päänmenoksi suunniteltiin pientä este/puomijumppaa jonain päivänä, kun tytöllä on kuulemma nyt tylsää, kun ei ole kahta hevosta per ilta ratsastettavaksi. Kaverin on tarkoitus jatkaa Masan kanssa treeniä talven ajan suurin piirtein näin eli kerta, pari viikkoon ja suunnata ensi kesänä enemmän kisaradoille. Minä jatkan normaalia humputtelua. Harmikseni metsät ovat aivan täynnä hirvikärpäsiä ja maastoilu on jäänyt kokonaan. Vaikka lämmin syksy olisi periaatteessa ihan kiva, minä toivon pikaisesti kunnon yöpakkasia, jotta päästään taas maastoon!
Viimeiset viikot ovat olleet paitsi normaalien työjuttujen lisäksi raskaat, sillä täällä blogissakin sivuttu pieni kissanpentumme sairastui vakavasti ja jouduimme hänet päästämään hiirijahtiin taivaslaitumille. Kumma kuinka sitä ajattelee valmistautuneensa kuolemaan, ei se tunnu ollenkaan helpolta. Etenkään kun kyseessä on alle vuoden ikäinen pentu. Katseet on nyt kuitenkin suunnattu jo tulevaan ja pentueita katseltu sillä silmällä. Talo tuntuu niin tyhjältä nyt, tänne kuuluu pieni bengali....
| Pieni rakas |






