Kahden ruunan ja ratsastavan perheen heppakuulumisia. Pääpaino tädin projektiratsu Masalla ja sivuosassa pappaheppa Pena.
"Matkanteko ei ole vain puolet hyvista vaan kaikki, mitä ylipäätään on tarjolla. Mitään lopullista perillepääsyä ei ole olemassakaan."
Vajaa viikko se sitten tapahtui, meidän etukäteen jännittämä päivä; Oton ostotarkastus ja kaupanteko. Olimme sopineet, että jos kaikki menee hyvin, jää Otto kotimatkalla uudelle tallille. Maanantai-iltana väänsimme tytön kanssa itkua tallilla, Otto liikkui parhaiten ikinä ja kaikki meni muutenkin tosi hyvin. Kamala tunne, kun rakkaasta hevosesta (jonka on ostanut loppuelämäksi) joutuukin luopumaan. Toisaalta mieli oli iloinen, sillä uusi koti on meitä lähellä ja tiedän, että sen parempaa kotia ei voi hevoselle toivoa.
Tiistai valkeni yllättäen hyvillä mielin, harjasimme Oton, pakkasimme koppiin ja suuntasimme klinikkaa kohti. Paikan päällä jännitti, että hevosesta löytyy sittenkin jotain vikaa. Mitä jos olemme vain kuvitelleet Oton olleen kunnossa, vaikka todellisuudessa poni on ollut todella sairas? Olen kuullut, että jotkut kuvauttavat myytävät hevoset etukäteen; se olisi varmasti ollut ihan fiksua, niin paljon minua jännitti. Ilokseni yllätyksiä ei löytynyt ja poni sai täysin terveen paperit.
Otto käyttäytyi kuten aina, todella hienosti. Mietin, ettei me varmaan enää koskaan löydetä noin ihanaa ja selväpäistä hevosta, joka pystyy samanlaisella varmuudella opettamaan meitä. Nuoresta iästään huolimatta Otto on ollut täydellinen opetusmestari meille. Ja nyt Otto saa toimia opetusmestarina uudelle tytölle. Me emme voisi olla onnellisempia; näin tämän pitikin mennä.
Reiluun kolmeen vuoteen mahtuu paljon. Kun ostimme Oton, olimme todella aloittelijoita, vaikka meillä oli jo Pena ollut muutaman kuukauden. Oton kanssa olemme harjoitelleet kaiken; maastoilun, hankitreenit, kisamatkat, leirit, hyppäämisen, maastoesteet, ajamisen... Kärsivällisesti poni on opettanut eikä ole hermostunut meille, vaikkei ole aina ymmärtänyt mitä olemme halunneet. Oton ansiosta uskalsin ostaa Masan ja Oton ansiosta tyttö on oppinut ratsastamaan, Oton ansiosta koen ymmärtäväni jotain hevosista ja ratsastamisesta. Myös sen, että matkamme on vasta alussa.
Tuttuun tapaan on aika kasata kulunut vuosi pakettiin ja suunnata katseet tulevaan. Aiempien vuosien katsaukset löytyvät täältä: 2011, 2012 ja 2013. Vuodelle 2014 minulla ei ollut suuria toiveita, ainoastaan saada meno tasaantumaan ja startata itse harjoituskisatasolla helpossa c:ssä Masan kanssa. Kisauran Masa aloittikin, mutta kaverini kanssa ja aluetasolla. Blogiin en muiden kiireiden vuoksi ehtinyt kirjoitella kovinkaan paljon ja muutenkin vuoteen kuului töitä, töitä ja vielä kerran töitä.
Tammikuu
Vuosi alkoi valmennuksissa, joita olikin heti alkukuusta useampia putkeen. Valmennusten välillä Masa sai hyvin kevyitä päiviä ja tyyli tuntui sopivan hänelle hienosti. Kevyiden päivien ansiosta poni jaksoi tsempata valmennukset ja saimme huimia edistymisen tunteita aikaiseksi.
Mahtavia talvimaastoja
Helmikuu
Pääsin pitkästä aikaa ratsastamaan Penalla ja voi kuinka kivaa se olikin! Kuun lopulla hoksasin hiukan laiminlyöneeni hevosten hoidon töiden vuoksi; kengitysväli oli Masalla venähtänyt viisitoistaviikkoiseksi... Kävimme maastoilemassa usein ja törmäsimme hirviin, mutta onneksi järkevät suomipojat käyttäytyivät fiksusti. Valmennuksessa mukana oli sykemittari, joka kertoi ponin kunnon olevan kohdillaan: sykkeet olivat käytännössä koko ajan liian alhaiset.
Rakkaat ruunanpallerot
Maaliskuu
Maaliskuu kului vauhdilla, olin messureissuilla maailmalla ja sairastin elämäni flunssan. Heppojen kanssa emme tehneet mitään erityistä mainitsemisen arvoista. Loppukuusta aloitin syöttämään chian siemeniä kaikille pojille ja sillä tiellä olemme edelleen. Niistä en hevin luovu!
Kenttä aika hyvässä kunnossa!
Huhtikuu
Kevään saapuessa pääsi Masa hyppyhommiin tytön kanssa ja voi kuinka poni nautti! Minäkin hyppäsin pienen esteen! Meidän hyppykerran jälkeen "rentouttavan" maastossa tehdyn loppukäynnin päätteeksi Masa viskaisi minut selästään. Eipä olisi kuulemma tyttö uskonut tuollaista pukkia näkevänsä... Pääsin valmennukseen ja teimme meille tosi vaikeata harjoitusta, johon kuului myös laukkavoltti!
Ponipojat hoivaa
Toukokuu
Toukokuun alussa teimme kaverin kanssa diilin, että hän menee Masalla muutamiin kisoihin. Kyllä jännitti jo etukäteen, kun vauva lähtee maailmalle! Kisoihin ilmoittautuessa huomasin, että rokotukset oli tehty väärin ja rokotusohjelma aloitettava alusta. Satulaongelmia ilmeni ja Masa reagoi menemällä jumiin oikeasta lavasta. Kuun lopussa hepat jäivät myös öiksi pihalle; kesä on täällä!
Kesäkuu
Kuun alussa pääsin taas pitkästä aikaa valmennuksiin ja tuskastelin kuinka kroppa ei toimi niin kuin haluaisin sen toimivan. Kävimme tytön ja Penan kanssa maastoilemassa ja pappa yllätti olemalla erittäin fiksu. Hieronnan jälkeen laitoin satulan levitykseen ja loppukuusta kaveri starttasi ensimmäiset kisat Kummajaisissa. Hyväksytty suoritus, mutta paljasti paljon töitä olevan vielä edessä. Valmennuksessa Masa liikkui kaverin kanssa mahtavasti.
Heinäkuu
Heinäkuussa en paljon aikaa koneella viettänyt ja kirjoituksia onkin vain kaksi. Alkukuusta Masa kävi starttaamassa helpon C:n radan ja se onnistui ihan kivasti; poni sentään liikkui :) Muutenkin kesä meni mukavasti ratsastaen, ilman suurempia ongelmia. Masa kävi paljon valmennuksissa ja kisasi, joten loppukuun pieni loma tuli tarpeeseen. Ponin loman aikana minä painoin töitä niskalimassa Usan mantereella. Penan liikutus alkoi olla täysin tytön vastuulla ja aloimme pohtia vakavasti Oton myymistä.
Kimpale kultaa
Elokuu
Maastoreissu Penan kanssa sai aikaiseksi pienen kouluratsastuskärpäsen pureman tytössä; kuuma pappa tuntui kuulemma niin mahtavalta. Kaveri kävi valkuissa Masan kanssa ja minä ihastelin kentän laidalla, siellä ratsastaminen on paljon helpompaa...
Syyskuu
Masa pääsi suomenhevosten päätapahtumaan ja starttasi helpon b:n radan kuninkaallisissa. Vaikka prosentit eivät päätä huimanneet, olimme enemmän kuin tyytyväisiä. Melko pitkä automatka meni yksinkin hienosti ja kisapaikalla poni käyttäytyi mallikkaasti. Radan aikana ei hyytymistä tullut, vaan Masa oli ratsastettavissa. Tässä aiemmin julkaisematon ratavideo:
Lokakuu
Lokakuussa käytiin syyshuoltoja läpi; hampaat tsekattiin, oli hierontaa, satulan toppausta yms. Kaikilla pojilla oli kaikki periaatteessa hyvin. Penan koulusatula, jota olemme käyttäneet aina ei sittenkään sovi ollenkaan, mutta onneksi Masan satula toimi riittävän hyvin. Masa oli hiukan vino ja Hannan kanssa päätettiin ennen valmennusta, että nyt jumpataan tosissaan ja poni tulee tosi kipeäksi tai saa lihakset auki ja paranee. Onneksi jälkimmäinen oli se toteutunut vaihtoehto. Oton myynti varmistui ja myynti-ilmoitus lähti julkiseksi.
Marraskuu
Maastossa sain maistaa ensimmäistä kertaa miltä tuntuu, kun hevonen ei kuuntele tippaakaan. Tuhat ajatusta ehti vilahtaa mielessä lyhyessä ajassa... Valmennuksissa pääsimme kunnolla töihin ja tuntui, että taas jotain uusia lukkoja avautui. Pena alkoi liikkua Masan koulupenkillä entistä paremmin, tyttö alkoi käydä estevalmennuksissa ja minäkin ratsastin ihanalla Otolla.
Joulukuu
Pimeä kuukausi meni säätäessä kenellä hevosella voidaan pitää vapaata, jotta ehdittäisiin tehdä kaikki. Työt haittaavat harrastamista jne. Silti tuntui, että kaikki hevoset menivät eteenpäin, ehkäpä juuri siksi, että otimme niiden kanssa rennommin? Valmennuksissa käytiin ja viime valmennuksen videot löytyvät täältä ja täältä. Niitä ei ole editoitu, joten ovat pitkiä ja äänellä. Tuntuu, että minä olen vihdoin oppinut jotain istunnasta, mutta olen silti aina aivan liian hidas. Kuun puolivälissä Pena riekkui naapuritarhan tamman kanssa ja sai pahan haavan jalkaansa, sitä olemme edelleen parannelleet kävellen. Joulun jälkeen jännitin, kun täydellinen perhe kävi testaamassa Ottoa ja toivoin niin, että he tykkäisivät. Onneksi tykkäsivät! Ensi viikolla on ostotarkastus...
Vuosi 2014 kului siis kiireisissä merkeissä, mutta hevosten kanssa saimme uusia oivalluksia ja kaikki meni oikeastaan suunnitelmien mukaan. Itse en päässyt Masan kanssa kisakentille, mutta kaveri pääsi ja se kokemus on varmasti paljon hyödyllisempää hevosen kannalta. Olemme edenneet hitaasti, mutta varmasti ilman suurempia ongelmia, vaikka pientä jumitusta on ollut. Tyttökin on päässyt huiman harppauksen ratsastuksessaan eteenpäin Penan ansiosta. Itse koen ymmärtäneeni jotain uutta istunnasta ja ohjastuntumasta.
Tällä vuodelle en kaipaa suurempia kuin mitä toivoin viime vuodelle; haluan oppia ratsastamaan ja saada meidät ratsukkona tasaiseksi pariksi. Haluan maastoilla paljon, mutta haluan vääntää myös koulua. Suurena haaveena on päästä itsekin joillekin kisaradoille, mutta olen päättänyt, että nyt on vielä Masan aika loistaa. Hän ehtii opettamaan minua myöhemminkin. Meillä ei ole kiire.
Blogin hiljaiselosta huolimatta meille kuuluu hyvää. Tällä hetkellä jopa erityisen hyvää, sillä Hanna kävi pitämässä valmennusta. Otin yksityistunnin, joka kannatti. Pääsimme tekemään perusjuttuja niin, etten ole vielä koskaan päässyt tekemään kenenkään hevosen kanssa. Mahtavaa! Videolta meno ei näyttänyt aivan niin täydelliseltä kuin miltä tuntui, mutta tunne kai tässä pääosassa on...
Temppujen sijasta teimme vaan tosi perusasioita; tuntumaa ja pohjetta. Sitä, että hevonen on kunnolla pohkeen ja ohjan välissä, minun avuillani. Huomasin, että olen tavallaan opettanut Masan luistamaan hommista. Kun vaadin, eikä Masa tee, niin myötään silti. Tai en vaadi ihan loppuun saakka. On niin kovin vaikeata olla vaativa, mutta silti oikeudenmukainen. Onhan Masa minun "vauvaheppani", joka ei voi osata tehdä vielä kunnolla :)
Tunnin aloitimme tutulla pinteliharjoituksella, joka pitäisi rehellisyyden nimissä tehdä ihan jokaisen ratsastuskerran alussa. Se avaa lonkkia mielettömän hyvin ja helpottaa pohkeiden käyttämistä valtavasti. Kun sain lonkat auki, ei muuta tarvinnutkaan tehdä. Istunta pysyi kivasti kasassa viime kerran oppien ansiosta enkä könöttänyt takakenossa.
Tällä kertaa oikeassa kierroksessa, joka on ponille vaikeampi sain aina välillä rehellisen taipumisen sijaan käynnissä ravia ja ravissa laukkaa. Hanna huomautti, että tämänkin olet ihan itse ponille opettanut. Kun vaaditaan, mutta Masaa ei huvita tehdä, siirtyminen reippaampaan askellajiin saa mamman lopettamaan hetkeksi. Herkkispojan kanssa olen huomannut, että monesti tilanteen nollaaminen auttaa, mutta sitä saisi tehdä ainoastaan silloin kun oikeasti liikutaan kauas mukavuusalueelta. Ei silloin, kun ei vaan huvita... Ilokseni huomasin, että vain pieni muistutus riitti ja homma toimi. Toisaalta en usko, että minulla itsenäisesti ratsastaessa on uskallusta vaatia edes noin paljon juuri oikealla hetkellä.
Harjoittelimme tuntumaa ja pidätteen tekemistä siten, että Hanna näytti ohjista ja kyynerpäistä mistä pidäte oikeasti kuuluisi tulla. Voi kuinka hankalaa tämäkin! Huomasin heti, että olin tosi helpolla liian jäykkä ranteesta enkä vain osannut olla yhtä aikaa jäntevä, mutta pehmeä. Samalla tuli mieleen, että miksei tälläistä voisi opettaa ihan sillä alkeiskurssilla? Olisi ollut ehkä helpompaa ratsastaa ja harjoitella ratsastamaan näinä vuosina, jos olisin alusta saakka ymmärtänyt miten minun pitäisi käden kanssa toimia.
Tuntumaa etsimme kolmikaarisen avulla, joka olikin tämän tunnin vaikein "temppu". Muuten tehtiin vain uralla ja pääty-ympyröitä ja koko ajan minun piti keskittyä siihen, että saan Masan liikkumaan läpi rungon ja asettumaan. Vasemmassa kierroksessa sain asetuksen hyvin läpi ja ponin liikkumaan myös pyöreässä muodossa. Oikeassa kierroksessa oli enemmän ongelmia ja siinä Masa tarjoili aika usein nopeampaa askellajia. Voi pojat millaista se laukka oli! Samanlaisen energian kun saisin tavalliseen ratsastukseen niin leijuisin vaan :)
Otolle kuuluu hyvää, pieni breikki aktiivitreenissä on tehnyt terää ja ponista on löytynyt taas uusia vaihteita. Tyttö oli Oton kanssa Hannan valkussa ja meni niin hienosti! Jotenkin olen ajatellut, ettei Otto ole mikään kouluheppa, mutta enpäs tiedä. Poni on yllättänyt :)
Pena puolestaan on nyt saikulla, kun teki hiukan tuttavuutta naapuritarhan tamman kanssa. Etujalan vuohisessa on aika ikävän näköinen haava, jota olemme putsailleet antaumuksella. Huomenna soitan eläinlääkärin tsekkaamaan tilanteen, kun pitkät pyhät on tulossa. Onneksi haava ei vaikuta liikkumiseen (siis ilman ratsastajaa), mutta olisin toivonut sen paranevan nopeammin...
Rakkaat kissanpennut voivat hyvin ja kasvavat vauhdilla. Täytyy kyllä sanoa, että vasta nyt ymmärrän miksi bengaleita sanotaan aktiiviseksi roduksi. Nämä ovat kyllä hienosti rotunsa edustajia, ei käy aika pitkäksi :)
Sitten viime postausten olemme tehneet suurempia muutoksia poikien satuloihin. Toppaaja totesi, että Penan koulusatula ei sovikaan hänelle ollenkaan ja hiukan ennen sitä huomasimme, ettei myöskään Penan oma estesatula sovi vaan tekee herrasta etupainoisen ja jäykän. Niinpä tyttö on ratsastanut koulutreenit Masan prestigellä viime ajat ja voi pojat, kun on papparaisen liike parantunut! Estetreenit on taas menty Oton estesatulalla ja hyppytunnit ovat menneet todella hienosti! Kuvittelin Masan satulaongelmien myötä ymmärtäväni jo jotain satuloista, mutta ei... Kai sitä itse on vaan liian lähellä eikä näe metsää puilta.
Penan koulusatula oli onneksi laadukas itävaltalainen penkki, joka kelpasi läheiseen ratsutarvikeliikkeeseen ja saimme tehtyä hiukan ostoksia. Nyt Pena pääsee lämmittelemään ennen ratsastusta BOT:in loimen alle ja se on myös auttanut valtavasti, verkassa on alla paljon notkeampi heppa. Samalla, kun olemme säätäneet Penan satulan kanssa ajattelin käydä läpi myös Oton satulat ja totesin, ettei myöskään Oton koulupenkki sovi sille hyvin. Tällä hetkellä Ottokin kulkee parhaiten Masan prestigellä. Ja voi kuinka ponin liike on parantunut! Aiemmin pääsatulana ollut estesatula ei ole ollut paljoakaan selässä ja ne harvat kerrat, kun sillä on menty, liike on selvästi koulusatulaa huonompi. Nyt poni onkin myynnissä ilman satulaa; estesatula jää Penan käyttöön ja koulusatula lähtee eteenpäin. En halua, että seuraavalle ostajalle käy samoin kuin meille kävi Penan kanssa. Kuvittelimme melkein neljä vuotta (!), että satula on tosi hyvä ja vaivalla herralle sovitettu, vaikkei satula ole koskaan voinut olla täysin sopiva.
Älä häiritse meitä!
Tässä välissä Pena ja Otto on hoidettu hieronta/akupunktio/laser/kraniohoidolla ja sekin on varmasti osaltaan auttanut kummankin kanssa. Otolta löytyi enemmän jumia ristiselän alueelta, mutta jumit aukesivat hyvin ja Pena puolestaan sai erittäin hyvät paperit. Hieroja sanoi, että harvoin on tämän ikäistä hevosta, jolla ratsastetaan koko ajan, mutta jolla ei ole mitään jumeja lihaksistossaan. Aivan mielettömän hyvältä tuntui kuulla kehuja! Me ei olla sitten vain keskenämme kuvitelleet edistymistä :) Ainoa mihin pitää jatkossa kiinnittää huomiota on, että Penan takapolvet ovat löysät ja jotta tulevaisuudessakin heppa pysyy kunnossa, pitää lihaksistoa ylläpitää ja kehittää. Hankitreeniä suositteli lämpimästi. Kunpa tulisi lunta tänä talvena!
Hanna kävi meitä ilostuttamassa viime viikolla ja nyt tulossa jo uudelleen ensi viikolla. Jee! Menin itse ja meillä meni tosi hyvin, eikä pelkästään minun mielestä. Hanna sanoi, että nyt päästiin oikeastaan ensimmäistä kertaa tosissaan tekemään töitä, siis minä ja Masa. Laukassa teimme tuttua samaa harjoitusta kesältä: laukka nostettiin sisätakajalan väistön jälkeen ja laukan jälkeen väistettiin heti ulos. Suosittelen testaamaan, tosi hyvä harjoitus!
Tyttö meni Penalla älyttömän hienosti ja harjoittelivat hiukan vaikeampia juttujakin kuten käynti-vastalaukkasiirtymisiä ja keskiraveja. On tuo Pena vaan ollut meille lottovoitto, niin hyvä luonne ja niin paljon opetettavaa. Alla on video parin viikon takaisesta estevalmennuksesta. Nyt alkaa hyppääminenkin sujua jo aika kivasti :)
Vihdoin meidän pitkä odotus on ohi ja meille saapuu huomenna kaksi ihanaa bengalin pentua!
Viime viikon lauantaina pääsimme maastoon pitkästä aikaa ja aurinkokin paistoi, ilma oli mitä mahtavin! Juuri sellainen sopiva syysmaasto. Hepat olivat onnellisia, kun pääsivät maastoon ja liikkuivat reippaasti mielellään.
Masan reippaus näkyi jo ensimmäisen ojan ylityksessä, poni hyppäsi ojan yli ja laukkasi päätä heiluttaen metsään. Ei todellakaan tyypillistä käytöstä tälle nuorelle miehelle... Onneksi Otto oli mukana, sillä Masan nähdessä mörköjä Otto tasoitti tilannetta.
Päätimme mennä pitkästä aikaa myös mastonmäkeä, kun ensin kävellen tsekattiin, että kaikki on kunnossa ja sitten karautettiin laukalla ylös. Ja Masahan lähti!
Poni veti pään maahan ja kiihdytti, kiihdytti, kiihdytti.... Otto jäi kauas taakse ja minua alkoi jo hirvittää, kun vauhti vaan kasvoi, vaikka mentiin mäen jyrkin kohta, jossa normaalisti kunto alkaa jo loppua. Mäen päällä on masto ja pieni mökki, jonka ohi poni paineli suoraan metsään, edelleen laukaten. Mielessä kävi tuhat asiaa, joista päällimmäisenä kaksi: onko parempi koittaa tiputtautua selästä vai ottaa harjasta kiinni ja toivoa parasta?
No, ennen lopullista päätöstä Masa pysähtyi ja alkoi syödä tyytyväisenä ruohoa maasta. Tyttö saapui ihmetellen paikalle, Ottokin oli kuulemma koittanut mennä täysillä, mutta jäi auttamattomasti jälkeen. Kurkkua kivisti, kun huusin laukatessa niin kova, en oikein tiennyt mitä muutakaan tehdä, kun pidätteet eivät oikein menneet perille... Kävelimme mäen alas ja tulimme uudestaan, mutta tällä kertaa hyvin normaalissa laukassa ja vauhtikin hiipui jyrkimmässä kohdassa. Mäen päällä Masa teki pienen pukin ja päristeli tyytyväisenä. Loppureissu meni normaaleissa rauhallisissa merkeissä ja kuviakin on todisteena. Silloin oli kaunis aamu! Pitäisi varmaan käydä laukkailemassa hiukan useammin, niin tuollaisilta ylilyönneiltä säästyttäisiin. Jos jotain hyvää, niin on kunto ainakin kasvanut!
Jo ennen tuota maastoa ja sen jälkeen Masa on ollut erittäin hyvä ratsastaa. Ilmeisesti hieronta oikeasti tehosi, sillä muutos on selkeästi tapahtunut sen jälkeen. Mahtavaa!
Tänään teimme heppavaihtarit ja tyttö meni lyhyesti Masalla ilman satulaa. Ilman satulaa liike on selvästi parempi, vaikka satulankin kanssa ihan hyvä. Minä puolestani ratsastin Otolla ja on se kyllä kiva heppa, vaikka aika pieni onkin. Säkäkorkeudelta ero ei ole suuri, mutta Masa on niin leveä, että tuntuu isommalta.
Edellisviikolla pääsin Hannan silmän alle tytön kanssa kaksin ja meillä meni hienosti, vaikka etukäteen vähän jännitin. Onhan minun viime valmennuksesta kulunut ihan älyttömästi aikaa. Kerroin Hannalle, että meillä on ollut pieniä vaikeuksia sen oikean lavan kanssa enkä ole ihan varma pitäisikö Masaa jo kuskata johonkin lisätutkimuksiin klinikalle. Hanna totesi, että nyt sitten jumpataan ja jos heppa ei tällä parane vaan pahenee, pitää se tutkia kunnolla.
Teimme alkuun väistöjä ja ravissä ympyröitä. Minun piti olla tarkkana, että oikeasti ratsastan Masan läpi enkä vain pompi selässä ja toivo parasta. Jouduinkin tekemään aika paljon töitä, mutta se myös kannatti, Masa on liikkunut tuosta valmennuksesta saakka aiempaa paremmin. Hyvillä mielin voin siis sanoa, että hevonen ei ole oikeasti kipeä vaan ne pienet jumit ovat lihaksista lähtöisin.
Hannan tunnin pääteemana oli tehdä ympyrällä väistöä ulospäin niin, että hevonen astuu sisäjalalla kunnolla alle ja tulee kunnolla ulko-ohjalle. Tämä oli valtavan hyvä harjoitus etenkin minulle, sillä ongelmana on usein liian löysä ulko-ohja ja liian hitaat pohkeet. Etenkin sen hankalamman vasemman jalan kanssa jouduin tosissani tekemään töitä, etten jäänyt puristamaan vaan käytin pohjetta nopeasti ja terävästi. Tässä valmennuksessa minulla oli ekaa kertaa kannuksessa jalassa (täysin ensimmäinen kerta koskaan oli päivää aiemmin!) ja ne kyllä helpottivat tosi paljon. Minulla on huono tapa olla hidas, mutta kannuksen vuoksi jouduin keskittymään todella paljon enemmän jalkoihini ja pystyin samalla myös olemaan terävä. Enkä uskaltanut jäädä puristamaan :)
Teimme oikeastaan koko tunnin samaa harjoitusta. Ensin pelkästään käynnissä ja kun käynti alkoi sujua, myös ravissa, sitten sekaisin ravissa ja käynnissä ja lopulta myös ennen ja jälkeen laukan. Masa oli hienosti kuulolla ja suoristui tosi hyvin. Tätä olen nyt varioinut omaan ratsastukseen myöhemminkin ja on ihan huippu harjoitus!
Viime viikolla Masa myös hierottiin tavalla, joka oli sekoitus perinteistä hierontaa ja kraniohoitoa. Ponista ei löytynyt mitään selkeätä huomautettavaa, ainoastaan se oikea lapa ja oikea kaula olivat jonkin verran jumissa. Syyksi epäiltiin vain sitä, että jokainen hevonen on aina toispuoleinen ja nyt jumitus on vain saattanut kasautua pidemmältä ajalta. Oli jännä nähdä kuinka Masan hermotus toimi, sillä kaulaa oikealta puolelta hoidettaessa Masa alkoi nykiä oikeata etujalkaa ja hetken päästä kuopi sillä hetken ennen kuin rentoutui kokonaan. Hän sanoi, että suoraan ei voi sanoa satulan olevan epäsopiva, mutta vika saattaa olla siinäkin. Selkeitä kipupisteitä ei löytynyt. Minua eniten huolestuttaneet oikean etujalan alaosa ei saanut hoitajaa huolestumaan. Kaviossa tai kavionivelessä ei ole kuulemma vikaa, koska se heijastaisi kohtiin, joissa ei nyt ole ongelmaa. Ihana kuulla!
Eilen meillä kävi tallilla vielä satulantoppaajakin, joka tsekkasi Masan ja Penan satuloiden sopivuuden. Olemme luulleet, että Penan koulusatula on tosi hyvä, mutta kaipaisi nyt vain villojen vaihdon. No, tuomio olikin, että satula on aivan liian kapea eikä villoja kannata vaihtaa ollenkaan. Muuten satula istuu ihan kivasti, mutta se on rungoltaan liian kapea ja kipeyttää siksi selkää. Viimeksi hieronnassahan pieni jumitus selästä löytyi juuri siitä rungon kohdalta. Yllättäen Masan Prestige sopii Penan omaa satulaa paremmin hänelle, joten tyttö saa ainakin testata ratsastaa sillä muutamia kertoja. Kummallekin pojalle Prestige on silti aavistuksen liian kapea rungoltaan. Satulantoppaaja epäili, että Masan oikean lavan ongelmat saattavat johtua juuri vaikkei rungon kapeudesta huolimatta satula mistään selkeästi painakaan. Koska satula on hiukan liian kapea rungoltaan, pääsee se liikkeessä liikkumaan vinoon ja siksi heijastuu oikeaan lapaan. Valittettavasti nyt on sellainen tilanne, ettei satulakaupoille päästä ennen kuin jotain tapahtuu myyntirintamalla. Otto on siis edelleen myymättä, ei kukaan kaipaisi ihanaa suomenhevospollea, jolle käy kaikki??
Hups kuinka aika kuluu vauhdilla! Tuntuu, että olen valmistautumassa talvihorrokseen, niin vähän mitään erityistä ja mainitsemisen arvoista täällä näkyään tapahtuu. Kaikki voivat hyvin, joten sinänsä tilanne on mukava.
Hepat ovat käyneet läpi syyshuoltoja ja olemme pohtineet ruokinta-asioita, joihin tulikin nyt aavistuksen isompi muutos. Vaihdoimme pohdinnan jälkeen myslin Havensin Natural Balanceen, joka vaikuttaa oikein hyvältä ja ruokintaan lisättiin ruusunmarjajauheen lisäksi myös e-vitamiinia sekä magnesiumia. Vielä on aikaista sanoa miten ruokintamuutos vaikuttaa, mutta ponit näyttävät tykkäävän.
Raspauksessa löytyi Penalla hiukan terävää vasemmalta puolelta ylhäältä ja Otolla tasaisemmin yläleuasta, mutta Masa oli täysin siisti. Viime raspauksessa hiukan yli vuosi sitten suositeltiin kahden vuoden välein raspausta ja nyt on testattu, että se todella riittää. Eläinlääkäri sanoi, ettei nyt olisi tarvinnut raspata, mutta siistittiin, kun kerran suu oli jo auki. Kaikki pojat käyttäytyivät tosi hienosti ilman rauhoitusta.
Hieronnassa Pena sai oikein hyvät paperit, sillä vaikka jumeja oli, oli lihaksisto aiempaa paremmassa kunnossa ja ne jumitkin aukesivat hyvin. Aiemmin Pena on jumittanut erityisesti takaosastaan, mutta nyt sanottavaa löytyi vain hiukan edestä kaulalta ja lavoilta. Näitä osasin oikeastaan odottaakin, sillä tyttö on mennyt pääasiassa koulusatulalla, jolle ei ole tehty vuosiin mitään. Toppaukset ovat jo todella huonossa kunnossa, mutta onneksi eivät ole vielä kipeyttäneet heppaa pahemmin. Toppaajakin on jo tilattu tallille.
Puhuimme hierojan kanssa, että Penalle voisi tehdä hyvää jonkinlainen ranganniksauttaja, sillä oikealla puolella selkälihas oli osittain tosi jumissa, mutta rentoutui kun Pena niksautti itse rankansa suoraksi. Olisi pitänyt saada videolle kuinka hienosti hepo rentoutui niksautuksen jälkeen, lihasjumikin aukesi kuin taikaiskusta! Hierojalta saimme neuvon jatkaa samalla linjalla. Tämän ikäisellä pitää olla paljon rentoa ja jumppaavaa liikkumista, mutta kunnon treeniä ei saa pelätä. Viimeksi Hannan valkussa kummatkin niin tyttö kuin Penakin joutuivat niin kovasta hommiin, etten ole vielä aiemmin sellaista nähnytkään :)
Etupään erot...
Masan kanssa palaillaan takaisin normaaliin rytmiin. Jokin aikaa sitten Masa alkoi taas olla aavistuksen vino ratsastaessa ja itse diagnosoin ongelman alkavan oikeasta etujalasta tai kavionivelestä, josta heijastuu lapaan ja kaulan alueelle. Samoihin aikoihin poni oli myös normaalia jäykempi ja vielä kaiken päälle kaviot ehtivät venähtää liian pitkiksi ja lohkeilla ulkosyrjiltä. Ei mitään valtavaa suurta ongelmaa, mutta monta pientä juttuja, jotka selvästi vaikuttivat. Ensiavuksi otin hieman kevyemmän jakson ja se auttoikin, sillä nyt Masa alkaa liikkua tuttuun tapaan. Kengityksessä laitettiin taas kannoilta pidemmät kengät, jotta paino jakautuu tasaisemmin, mutta näiden vaarana on irtoaminen. Jossain vaiheessa kuntoprojektiahan etukengät tippuivat parin viikon välein, mutta toivon hartaasti ettei nyt käy samoin. Koska Masa on rakenteeltaan edestä tosi leveä, tulee etujaloille vielä normaalia etupainoista hevosta enemmän painetta. Siksi sovimmekin kengittäjän kanssa, että testataan nyt seuraavassa välissä kengittää poni edestä puolivälissä ja kokonaan normaalilla välillä. Mielenkiintoista nähdä vaikuttaako mihinkään vai ei. Vaikka kevyt jakso on tehnyt muuten hyvää, kostautuu se myös mahanympäryksen kasvuna. Juuri, kun saatiin poni aika kivan näköiseksi!
Pusupusu
Otolle puolestaan kuuluu hyvää, hän on ollut viime aikoina normaalia parempi ratsastaa ja syyksi olemme epäilleet ruokinnan muutoksia. Ottohan on ollut aina herkkä sokerille ja valkuaiselle, joita nyt ei tule paljon. Virallinen myynti-ilmoitus meni nettiin jokin aika sitten ja poiki hyviä ostajaehdokkaita. Yhden kanssa olemme keskustelleet hiukan enemmän ja hänellä synkkasi hienosti ponin kanssa. Saas nähdä kuinka käy. Tyttö on onneksi jo päässyt myymisestä yli, hänkin ymmärtää, että tässä vaiheessa Penalla on paljon enemmän annettavaa ja opetettavaa. Jos hevoset olisivat kotitallilla, ei Otosta silti luovuttaisi koskaan.