Eilen lähdimme tyttöjen kanssa maastoon ja palasimme jo "kotimetsästä" häntä koipien välissä takaisin. Menin Masan kanssa ensimmäisenä kunnes heppa pomppasi yhtäkkiä polulta reilusti sivuun. Ihmettelin reaktiota, kunnes katsoin maahan; ärhäkkä pieni kyy oli keskellä polkua. Ensi kerralla pitää katsella tarkemmin myös maahan, ettei tule vahinkoja. Luulisin kuitenkin, että lähtökohtaisesti kyyt katoavat niiltä paikoilta missä kävellään useammin...
Koska maastoreissu kariutui, menimme kentällä ja Masa tuntui todella kivalta, vaikka alkuun kokikin ehkä olevansa vastuussa kaikkien turvallisuudesta ja kyttäili. Aika pienellä sain kuitenkin huomion kiinnittymään minuun ja teimme perusjuttuja. Masalla on nykyään eri tavalla energiaa liikkua ja hetkittäin meno on mukavan rentoa. Vaikka kentällä oli muitakin uskalsin kokeilla laukata ja tuttuun tapaan vasen laukka meni ihan hyvin. Ensimmäistä kertaa, varmaan ikinä, laukkasin ikäänkuin neliötä ja sain myös useamman kulman tehtyä. Pikkuisen oli voittajafiilis! Oikea laukka nousi taas hienosti, mutta ekan kulman jälkeen Masa kurvasi pienelle voltille ja pois. Otin raipan käyttöön (muistuttelin lavalle) ja keskityin erityisesti siihen, että käytän kaikkia apuja selkeämmin erillään ja se auttoi, mukana oli jo hiukan ohjaustakin eikä pelkkää kaahaamista :)
Koska päivä oli kuuma, päätin pestä Masaa ratsastuksen lopuksi. Epäilin kyllä, että vesiletku saattaa aiheuttaa kummastusta, mutta en varautunut siihen, että Masa pelkäsi sitä niin paljon. Hyvin pian huomasin, että pakottamalla tätä hommaa ei edistetä, joten päätin kokeilla positiivisen kautta. Koska Masa on perso ruualle (kuka suokki ei olisi??) hain taskun täyteen leipää ja pyysin tyttöä pitämään Masaa paikoillaan. Otin leivän toiseen käteen ja vesiletkun toiseen. Masa sai leipää astumalla eteenpäin, jolloin myös jalkoihin osui vettä. Alkuun reaktio oli pelokas, mutta aika pian hän hoksasi yhteyden. Lopetin, kun sain suihkutettua vettä ryntäille ilman, että poni lähti paniikissa peruuttamaan.
Tänään Masa tuli innolla minua portille vastaan (taitaa leipäpalkinto olla mieluinen) ja koska juuri kun pääsimme talliin alkoi sataa, päätin jatkaa pesuoperaatiota enkä ratsastaa ollenkaan. Talutin Masan pihaan ja kun hän näki vesiletkun muuttui ilme toiveikkaaksi; ihanaa, saan taas leipää! Eilinen treeni selvästi auttoi, sillä vaikka Masaa jännitti, hän ei enää peruutellut paniikissa pois vaan antoi minun suihkuttaa vettä jalkoihin. Takajalat ja etujalat takaapäin olivat jännittävät, mutta eilinen treeni auttoi ehdollistumaan siihen, että rohkeudella saa palkinnon. Masa väänteli itseään hienoihin asentoihin, että pystyi koskemaan aina välillä letkua turvallaan ja odotti, että palkitsin hänet siitä. Ilmeisesti eilinen treeni jäi mieleen siitä :)
Tuolle olisi varmasti hieno opettaa kaikenlaisia temppuja, kun omaksuu noin nopeasti leipäpalkinnolla. Ehdotuksia?