perjantai 31. toukokuuta 2013

Huh hellettä

Kukkuu!
Eilen pojilla oli vapaa päivä ja kävimme tallilla vain pikaisesti tsekkaamassa fiilikset. Masaa pitää hiukan huoltaa vapaapäivinäkin, sillä vaikka loimi on auttanut pahimmassa ihottumassa, ovat ärhäkät ötökät saaneet myös päänalueen reagoimaan. Postista odottelen Snuggyhoodsin päähuppua, jonka toivon tuovan helpotusta asiaan. Koska pojat ovat sellaisessa tarhassa missä on ainoastaan langat, ei Masakaan pääse hinkkaamaan itseään ollenkaan eikä ehkä siksi ole ollenkaan huonon näköinen. Tai sitten nämä kaikki hoitotoimenpiteet (puunaus, yrttikuurit) ovat vaikuttaneet positiivisesti. Toisaalta enhän edes tiedä kuinka paha ihottuma Masalla on ollut aiemmin kesäisin. Häntä oli käytännössä kokonaan pois hänen tullessaan meille, mutta iho ei ollut rikki eikä harjassa ollut muuta vikaa kuin että se oli ihan takussa. Silti, olisin erittäin tyytyväinen, jos kutinaa ei ole ollenkaan!

Edellispäivänä tallilla olikin ruuhkaa (ei tapahdu kovin usein meillä!), joten päätimme vaihtaa kenttätreenin maastoiluun. Se oli oikein hyvä päätös, sillä pojat olivat hiukan veteliä maastossakin; ei kai se ole ihme kun tallille mentäessä auton mittari näytti +26! Vähänkö ihanaa!!!

Päätimme suunnata laukkasuoralle ja onneksemme siellä ei ollut enää metsäkoneita töissä. Tien viereen oli kerätty valtava kasa kantoja ja risuja ja se oli poikien mielestä todella pelottava, mutta pääsimme ohi päättäväisellä ratsastuksella. Laukkasuoralla laukkasimme innokkaasti pätkän kertaalleen kumpaankin suuntaan ja lähdimme kotia kohti. Taas Masa meni oikein mukavaa, rentoa ja rauhallista (oikeata!) laukkaa ja kuunteli hyvin pidätteitä. Ainoa lyhyt avuilta karkaaminen tuli, kun Otto tuli liian lähelle taakse. Ilmeisesti Masalla on aika voimakas "minä olen nopein" asenne :) Reissun jälkeen puunasimme pojat ja päästimme tarhaan nukkumaan. Itse olin taas ihan ekstaasisssa; mukava ratsastus ja ihana, aurinkoinen ilma ja ne ihanat tuoksut metsässä. Kielot kukkivat ja kuiva kangasmetsä tuoksuu huumaavalta; parhautta!

Pena pääsi suihkuun estetreenin jälkeen

keskiviikko 29. toukokuuta 2013

Tyytyväistä menoa maastossa

Ihanaa, kun on kunnolla kesä! Kävimme tytön kanssa pitkällä maastolenkillä ja vihdoinkin tiet olivat niin hyvässä kunnossa, että uskalsimme ravata ja laukatakin normaalisti. Masa oli kyllä hiukan kompura, joten uskalsimme ottaa vain varman päälle juttuja. Mikä ei tietenkään maastossa ole huono juttu... Tiedä sitten onko voinut tämä maastoilemattomuus (talveen verrattuna maastoreissuja hävettävän vähän) vai sitten yötä päivää pihalla oleminen vaikuttanut, mutta pienetkin epätasaisuudet vaikuttivat tasapainoon, joka kyllä parani loppua kohden. Ehkä olemme vain jyystäneet liikaa tasaisella kentällä :)

Viime kesän seikkailuja, melkein samanlaista on nyt
Suunnittelimme menevämme laukkasuoralle, mutta siellä olikin metsäkone keräämässä kantoja, joten suuntasimme vastakkaiseen suuntaan isolle mäelle. Laukkasimme mäet ylös ja pienen pätkän myös tiellä. Ilokseni Masa oli ihan normaali; ei kiirehtimistä eikä vetämistä, pidätteet menivät hienosti läpi ja muutenkin poni oli hyvin kuulolla. Vaikka toinen mäki oli "kotiinpäin" sain Masan hidastamaan ja pysähtymään heti, kun halusin. Jippii!

Eilen tein enimmäkseen laukkaa kentällä ja sekin meni ihan kivasti, nykyään ohjaustehosteet eivät katoa automaattisesti laukan jälkeen vaan teimme muutaman ympyrän kumpaankin suuntaan. Kyllä taas huomasi hyvin kummastakin pojasta, että olemme käyneet maastolenkillä, sillä motivaatio työskennellä kentällä oli ihan erilainen. Ottokin meni niin hienosti, etten ole varmaan koskaan nähnyt sellaista ravia ja käyntiä aiemmin. Se onkin hyvä, sillä pian on tytöllä koulukisat!

Pesutreenit meillä ovat onnistuneet vaihtelevalla menestyksellä. Nykyään Masa tulee letkun luo mielellään ja antaa pestä jalkojaan ja ryntäitä ilman ongelmia. Eilen jopa joi letkusta ja näytti hieman yllättyneeltä, kun sieltä tulikin vettä. Kuitenkin, jos koitan letkuttaa selkää tai kaulaa läheltä päätä alkaa hyöriminen ja peruuttaminen. Parhaiten pesu onnistuu, kun minä pidän kiinni Masasta ja tyttö pesee, mutta Masa ei päästä tyttöä alussa lähelleen veden kanssa vaikka päästää minut. Toisaalta tämä hivelee itsetuntoa; Masa selvästi luottaa minuun paremmin :) Nooh, jatkamme treeniä. Toivottavasti pian saan raportoida hyvin menneestä kokovartalopesusta!

maanantai 27. toukokuuta 2013

Kaikenlaista pientä mukavaa

Viikonlopun ohjelmaan kuului lyhyt maastoretki, josta Masa nautti täysillä, sillä annoin pojan kävellä rauhassa ja pysähdellä tasaisin väliajoin syömään tuoreita oksia. Tämän jälkeen menimme vielä lyhyesti kentällä reippaampia askellajeja. Eilen (edellisillan "sisustuskutsuista" väsähtäneenä) menin vain lyhyesti ilman satulaa, jonka päälle juoksutin Masaa hetken aikaa. Omalle istunnalle nämä muutamat satulattomat ratsastukset ovat tehneet todella hyvää, mutta silti tasapaino ei oikein riitä ravaamiseen kunnolla. Heilun ja alan puristaa jaloilla, josta Masa innostuu liikkumaan isommin eteenpäin ja minä heilun entistä enemmän.... Siksi halusinkin juoksuttaa lisäksi. Nykyään on tuo juoksuttaminenkin jo mukavaa, kun voin komentaa Masaa eteenpäin ja käyttää raippaa ilman, että hän paineistuu yhtään liikaa.

Ratsastuksen jälkeen pesimme Masan tytön kanssa letkulla. Poika tuli taas innolla letkun luo, kun arvasi saavansa leipää ja alku menikin hienosti. Sitten tuli aika siirtyä pesemään selkää ja pyllyä, jolloin alkoi pyöriminen. Lopulta kuitenkin hännänkin pesu meni hyvin ja Masa seisoi tyytyväisenä paikoillaan. Tällä kertaa Masa suhtautui letkuun  alusta saakka huomattavasti paremmin ja otti jopa suuhunsa vettä hiukan. Kyllä me tästä vielä ihan normaali juttu saadaan!

Perjantaina ratsastelin kentällä ja tyttö otti videota puhelimellani. Vaikka menimme melkoisesti takapakkia tuossa jokin aikaa sitten ratsastuksellisesti, ei videolta meno näyttänyt ihan kamalalta. Sen verran kuitenkin etten ainakaan nyt julkaise mitään :) Jostain syystä viimeisissä videoissa puhelin jumitti ja siellä oli ikäänkuin kuvia ratsastuksesta. Yksi kuva näytti jotenkin tutulta ja koneelta löytyikin melkein identtinen ratsastuskuva. Vaikka mitään mullistavan suurta muutosta hepassa ei ole tapahtunut (paitsi rasva palanut), nousee sentään etujalka nykyään ravissa korkeammalle.

Lokakuussa ja toukokuussa
Ratsastuksen jälkeen pojat pääsivät "laitumelle" eli hiukan isompaan tarhaan, jossa on kasvanut mukavasti vihreätä. Otto keskittyi syömään ja Masa puolestaan juoksi tyytyväisenä päristellen mättäältä toiselle. Näyttivät kumpikin erityisen tyytyväisiltä!

keskiviikko 22. toukokuuta 2013

Leivän mahtava voima

Eilen lähdimme tyttöjen kanssa maastoon ja palasimme jo "kotimetsästä" häntä koipien välissä takaisin. Menin Masan kanssa ensimmäisenä kunnes heppa pomppasi yhtäkkiä polulta reilusti sivuun. Ihmettelin reaktiota, kunnes katsoin maahan; ärhäkkä pieni kyy oli keskellä polkua. Ensi kerralla pitää katsella tarkemmin myös maahan, ettei tule vahinkoja. Luulisin kuitenkin, että lähtökohtaisesti kyyt katoavat niiltä paikoilta missä kävellään useammin...

Koska maastoreissu kariutui, menimme kentällä ja Masa tuntui todella kivalta, vaikka alkuun kokikin ehkä olevansa vastuussa kaikkien turvallisuudesta ja kyttäili. Aika pienellä sain kuitenkin huomion kiinnittymään minuun ja teimme perusjuttuja. Masalla on nykyään eri tavalla energiaa liikkua ja hetkittäin meno on mukavan rentoa. Vaikka kentällä oli muitakin uskalsin kokeilla laukata ja tuttuun tapaan vasen laukka meni ihan hyvin. Ensimmäistä kertaa, varmaan ikinä, laukkasin ikäänkuin neliötä ja sain myös useamman kulman tehtyä. Pikkuisen oli voittajafiilis! Oikea laukka nousi taas hienosti, mutta ekan kulman jälkeen Masa kurvasi pienelle voltille ja pois. Otin raipan käyttöön (muistuttelin lavalle) ja keskityin erityisesti siihen, että käytän kaikkia apuja selkeämmin erillään ja se auttoi, mukana oli jo hiukan ohjaustakin eikä pelkkää kaahaamista :)

Koska päivä oli kuuma, päätin pestä Masaa ratsastuksen lopuksi. Epäilin kyllä, että vesiletku saattaa aiheuttaa kummastusta, mutta en varautunut siihen, että Masa pelkäsi sitä niin paljon. Hyvin pian huomasin, että pakottamalla tätä hommaa ei edistetä, joten päätin kokeilla positiivisen kautta. Koska Masa on perso ruualle (kuka suokki ei olisi??) hain taskun täyteen leipää ja pyysin tyttöä pitämään Masaa paikoillaan. Otin leivän toiseen käteen ja vesiletkun toiseen. Masa sai leipää astumalla eteenpäin, jolloin myös jalkoihin osui vettä. Alkuun reaktio oli pelokas, mutta aika pian hän hoksasi yhteyden. Lopetin, kun sain suihkutettua vettä ryntäille ilman, että poni lähti paniikissa peruuttamaan.

Tänään Masa tuli innolla minua portille vastaan (taitaa leipäpalkinto olla mieluinen) ja koska juuri kun pääsimme talliin alkoi sataa, päätin jatkaa pesuoperaatiota enkä ratsastaa ollenkaan. Talutin Masan pihaan ja kun hän näki vesiletkun muuttui ilme toiveikkaaksi; ihanaa, saan taas leipää! Eilinen treeni selvästi auttoi, sillä vaikka Masaa jännitti, hän ei enää peruutellut paniikissa pois vaan antoi minun suihkuttaa vettä jalkoihin. Takajalat ja etujalat takaapäin olivat jännittävät, mutta eilinen treeni auttoi ehdollistumaan siihen, että rohkeudella saa palkinnon. Masa väänteli itseään hienoihin asentoihin, että pystyi koskemaan aina välillä letkua turvallaan ja odotti, että palkitsin hänet siitä. Ilmeisesti eilinen treeni jäi mieleen siitä :)

Tuolle olisi varmasti hieno opettaa kaikenlaisia temppuja, kun omaksuu noin nopeasti leipäpalkinnolla. Ehdotuksia?

maanantai 20. toukokuuta 2013

Baby steps

Tänään kävin lyhyesti juoksuttamassa Masaa maneesissa. Minähän olen tuskaillut, kun Matti reagoi niin voimakkaasti raippaan ja kokee ahdistavaksi lähteä luotani. Pikkuisin askelin olemme päässeet ensin pienelle ympyrälle kauemmaksi minusta ja tänään pystyin juoksuttamaan koko liinan etäisyydellä minusta. Mentiin käyntiä ja ravia kumpaankin suuntaan eikä Masa ahdistunut enää raipasta tai siitä, että pyysin häntä aktiivisemmaksi ravissa. Kuulostaa pieneltä, mutta meille ihan valtava edistysaskel!

Juoksutuksen jälkeen irroitin liinan ja teimme seuraamisharjoituksia. Testasin myös kuinka hyvin Masa jää minusta kauas ja pääsin moneen metriin. Kun laskin käden ja sanoin "saa tulla", tuli Masa luokseni. Sitten testattiin uudelleen ja edelleen toimi. Ihana poni!

Masa sai uuden loimen tänään. Kylläpäs olikin hieno Snuggyhoodsin ihottumaloimi ja vielä sopivan kokoinenkin. Etsin ihottumaloimia pitkään netistä ja törmäsin tähän käsittääkseni aika uuteen merkkiin, johon ihastuin, koska loimea oli saatavilla erillisellä kaulakappaleella sekä erilaisilla lisävarusteilla. Sattumoisin valmistajalla oli alennuskampanja, joten tein heti tilauksen UK:sta. Loimi on erittäin laadukkaan oloinen ja tykkäsin etenkin kunnon häntäsuojuksesta, joka on ikään kuin kaksinkertainen (tiukempi tarrakiinnitteinen häntäsuoja ja erillinen läppä) sekä liukkaasta sisäpinnasta, jonka avulla loimi sujahti helposti päälle. Edelliseen loimeen verrattuna tämä on paljon mukavamman tuntuinen ja istui paremmin. Solkikiinnittyksen sijasta tässä on tarrat, joissa on hyvin säätövaraa. Masakin näytti tykkäävän :)

Kisoja ja maneesin onni

Ja hyvä mieli jatkuu!

Otto lentää
Eilen tyttö oli kisaamassa Otolla ja kisat menivät valtavan hyvin, kyllä äiti on taas ylpeä! Ensimmäisenä vuorossa oli 80cm seuraluokka, jossa tyttö päätti kisata voitosta. Aiemmin on haettu enemmän pelkkää puhdasta rataa ja hyvää kisatempoa, nyt tyttö päätti ottaa vauhtia mukaan. Puomeja tulee alas, jos on tullakseen, mutta temmon pitää olla hyvä ja Oton pitää mennä ilman sille niin rakkaita varmistuspikkuaskeleita. Pikkuisen äiskää jännitti, kun pari ampaisi matkaan, mutta turhaan, niin hienolta ratsastus näytti. Otto meni radan hyvällä energisellä vauhdilla ja hyppäsi hyvin. Tuloksena oli sijoitus 15/61!

Seuraavana vuorossa oli ensimmäinen aluestartti 90cm luokassa (seuratasollakaan ei ole näin korkeita menty!). En voinut ottaa kuvia, kun jännitin niin paljon :) Tyttö starttasi luokan alussa ja koska vain kolmasosa ennen radalle menneistä sai puhtaan perusradan, päätti tyttö keskittyä siihen eikä koittaa ratsastaa aikaa ollenkaan. Rata ei ollut temmoltaan kovin hyvä, muttei mikään huonokaan ja mikä tärkeintä, ei puomeja tullut alas. Kaksi virhepistettä tuli uusinnan ajan ylityksestä, mutta olimme valtavan tyytyväisiä. Ensimmäinen aluekisa ja hienosti meni! Vaikka tempo oli hiukan hukassa, ei kummallakaan ollut vaikeuksia mennä rataa eikä Otolla vaikeuksia hypätä esteitä. Pienellä treenillä kumpikin pystyy myös paljon parempaan suoritukseen. Tyytyväisinä pakkasimme hepan autoon ja suuntasimme kotia kohti. Vasta tänä aamuna tsekkasin tulokset kipasta ja sijoitus (11/41) tuli myös 90cm luokasta! Wuhuu!!

Luokkien välissä pieni kävely metsässä
Omalta osaltani olen ollut tyytyväinen viime aikaisiin ratsastuksiin. Masa on liikkunut aiempaa mieluummin ja mukana on myös lopputalvesta tuttua "swungia". Geeliromaanin kanssa satula pysyy hyvin paikoillaan ja minulla on mahdollisuus vakauttaa omaa istuntaani ja vaikuttaa siten paremmin myös hevoseen. Kentällä mennessä Masa on ollut usein hankala ja nyt olen testaillut ratsastaa myös maneesissa, siellä heppa on selkeästi rennompi ja keskittyy paremmin minuun. Vinouskurssilla vetäjä sanoi, että ympyrällä työskentely muokkaa hevosen biomekaniikkaa pakoeläimestä urheilijaksi. Ilmeisesti meillä kehitys on vielä kesken (tai siis onhan se), sillä kentällä työskennellessä Masa muuttuu mieleltään enemmän pakoeläimeksi kuin urheilijaksi. Maneesissa onneksi voikin keskittyä jo urheilemiseen :) Siellä olen tehnyt perusjuttuja ja hakenut rentoa, reipasta menoa. Myös laukkaaminen ympyrällä on onnistunut vasempaan kierrokseen, oikea on edelleen hakusessa. Laukannostot suoralla onnistuvat aina (siis se laukka mitä pyydänkin), mutta ympyrällä oikea laukka on vaikea. Joko teen siellä itse jotain väärin tai Masan tasapaino ei vain riitä, mutta nyt on taas sellainen mukava fiilis treenata!

torstai 16. toukokuuta 2013

Nyt on niin hyvä mieli!

Sain tänään mieluista postia Hollannista, kun viime keskiviikkona tai torstaina tilaamani paketti saapui. Täytyy kyllä kehua, että oli hyvää palvelua Divozalla. Tilasin geeliromaanin eteen, muotoillun satulavyön ja tytölle kaikenlaista pientä kisoja varten. Maksoin tilauksen ja siitä parin tunnin päästä tuli seurantakoodi sähköpostilla ja toimitus kesti vain noin viikon. Valitettavasti hinnoiltaan ja toimituskuluiltaan (ja nopeudelta) tämä peittosi hyvin monet suomalaiset kaupat, vaikka tärkeimpänä minulle olikin, että löysin laadukkaan nahkaisen muotoillun satulavyön samalla geeliromaanin kanssa. Nyt odottelen vielä kuumeisesti pakettia Englannista, sillä sieltä tulee uusi ihottumaloimi.

Odotin siis innolla tämän päivän ratsastusta eikä se pettänyt. Oli mahtavaa ratsastaa, kun satula oli paremmassa tasapainossa eikä liikkunut! Nyt vasta oikeastaan tajusin kuinka paljon se onkaan liikkunut, ei pelkästään valunut sinne oikealle, mutta muutenkin. Pitkästä aikaa löysin oman istuntani paremmin ja Masa liikkui rennommin. Toki meillä oli monia ongelmia esimerkiksi suoruuden kanssa, mutta nyt ainakin tuntuisi, että ne pahimmat ovat johtuneet tuosta satulasta ja/tai satulavyöstä. Nyt odotan taas oikein innolla pääseväni huomenna ratsastamaan!

Pojat halusivat siivota kanssa