perjantai 25. lokakuuta 2013

Ei ole helppoa...

Eihän se niin helppoa ollutkaan, siis satulan löytäminen. Aina uuden satulan kanssa aivan ensimmäiset ratsastuskerrat ovat onnistuneet hienosti, mutta onneksi sain kokeilla kaverin satulaa useamman kerran. Ensimmäisellä kerralla ratsastus oli lyhyt, mutta olin iloinen; satula istui hyvin eikä liikkunut. Siitä seuraavilla kerroilla satula on edelleen istunut hyvin ja Masa on liikkunut rentona, erityisesti käynnissä.

Eilen ratsastin pimeällä ja Masa ei oikein tahtonut liikkua reippaasti eteen ravissa. Ajattelin sen johtuvan pimeydestä, mutta tänään sama homma toistui. Ja samalla hoksasin, että minä en oikein pääse tämän satulan kanssa alapohkeella kiinni. Poni siis liikkui nihkeästi enkä minä pystynyt vauhtia ratsastaamaan. Huomasin myös, että satula on ratsastaessa painunut hiukan alemmaksi eikä sään kohdalla ole paljon tilaa. Käynnissä meno oli parempaa, mutta enhän minä voi aina voi vaan mennä käynnissä... Eli satulan etsintä jatkuu!

maanantai 21. lokakuuta 2013

Voisko tää olla näin helppoa?

Nimittäin uuden satulan löytyminen!

Avasin suuni sopivalla kohdalla ja sain kaverilta heidän ylimääräisen satulan kokeiltavaksi sunnuntaina. Odotukset eivät olleet korkealla, mutta ajattelin olevan hyödyksi testata useampia satuloita, ehkä sitä kautta löytyisi paremmin suuntaviivoja myyjiä varten. Laitoin satulan selkään ja se istui kuin hansikas! Päätiin siis kokeilla myös ratsain ja satula istui edelleen hyvin, minä istuin hyvin ja Masa liikkui rennompana kuin hetkeen. Pyysin vielä tallikaveria ratsastamaan hetken ja katsoin maasta miltä satula näytti; hyvältähän se. Tänään tein aika normaalin ratsastuksen eikä satula tuntunut huonolta vieläkään. Haluan vielä kokeilla useamman kerran, mutta aika uskomatonta, jos tämä satulaongelma selvisi näin helpolla! Testasin myös toisen kaverin Amerigoa, joka ei onneksi sopinut ollenkaan. Kukkaro kiittää :)

Hyvä mieli on myös siitä, että lauantai-iltana viinilasillisen jälkeen tehtyyn vanhan satulan myynti-ilmoitukseen oli tullut heti sunnuntaiaamuna vastaus. Ja nyt satula on jo testissä, toivottavasti löytyisi uusi koti!

lauantai 19. lokakuuta 2013

Mukava viikko

Alkuviikon ratsastelut tein ilman satulaa (ja tyttökin kävi selässä yhtenä päivänä) ja Masa toimi oikein mukavasti. Rentous on ilman satulaa hyvin erilaista ja Masa liikkuu pyöreämpänä ja edestä tasaisempana. Käyntiä kummempaa en paljon pysty menemään, kun oma istunta heiluu ja heppa ihmettelee mitä pitäisi tehdä. Korvat pyörii kuin hyrrät :)

Ihana aurinkoinen ilta
Keskiviikkona rohkaisin mieleni ja suuntasin ilman satulaa pellolle! Riimunarun laitoin kaulalle "kauhukahvaksi", josta on hyvä ottaa horjahtaessa kiinni, mutta tällä kertaa se oli turha. Vaikka poni oli reipas, oli se myös tosi iloisen oloinen ja meillä oli oikein mukava kävelylenkki. Raviakin mentiin hiukan, mutta lähinnä vahingossa. Kävelylenkin jälkeen tein vielä kentällä muutamia pohkeenväistöjä, joista ensimmäiset onnistuivat tosi hienosti. Sitten Masa taas tuntui funtsivan tehneensä riittävästi ja aloitti steppailun. Pohkeenväistöt onnistuvat nykyisin ihan hyvin ja yleensä pelkällä painolla ja ne ensimmäiset tuntuivat oikeasti hyviltä, ristiinastunta oli jo aika voimakasta.

Torstai ja perjantai olivat vapaapäiviä, kun halusin Masan olevan innoissaan lauantaiaamun tunnilla. Suunnitelma onnistui ja poni vaikutti epäsopivasta satulasta huolimatta kivalta. Jonkin verran jännittymistä oli, muttei pahasti. Enemmän ongelmia tuotti taas ratsastaja, joka ei osannut oikeassa rytmissä ratsastaa ja hellittää. Erityisesti oikeassa laukassa, joka on periaatteessa Masan vahvempi, itse teen aivan liikaa virheitä. Pitäisi oppia paremmin vaikuttamaan sekä olemaan vaikuttamatta eli ratsastamaan eteenpäin ja toisaalta tekemään pieniä puolipidätteitä, jotta heppa olisi oikein kuulolla, mutta vain tosi pieniä ja selkeitä apuja. En tiedä onko kaikki hevoset samanlaisia, mutta ainakin nämä meidän suokit ovat todella tarkkoja siitä, ettei saa tehdä liikaa ja puristamaan ei missään nimessä saa jäädä, jos ei halua, että heppa kirmaa paikalta kuuntelematta yhtään. Mutta toisaalta taas ihan vain matkustamallakaan ei selviä...

Tunti oli oikein mukava ja teimme ensin neljäsosa ympyröitä voimakkaassa myötäasetuksissa, sitten suora vasta-asetuksessa. Sen jälkeen neljäsosa ympyrä takapään väistöjä ulos. Näitä teimme sekä käynnissä että ravissa. Laukassa teimme vain pääty-ympyröitä hyvässä temmossa ja suorilla siirryttiin käyntiin. Tämä meni enemmän säätämiseksi, mutta toisaalta nykyään pystymme tekemään töitäkin eikä meno mene pelkkään vauhtikirmailuun :)

Onneksi Masan selkä on aivan ihana ilman satulaa ratsasteluun! Leveä ja pehmeä eikä selkärankakaan juuri tunnu. Huomasin kyllä, että lavat tulevat voimakkaana taakse, joten satulalle jälleen yksi haaste lisää leveyden ja lyhyyden lisäksi. Mitään satulaehdotuksia en ole vielä edes saanut, ainoastaan muutaman tarkentavan kysymyksen ja toteamuksen, että saattaa olla haastavaa. Kivaa....

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Huono omistaja (satulaongelma)

Jo jonkin aikaa on ollut selvää, ettei Masan keväällä ostettu satula enää ole sopiva ja uuden satulan hankinta on ajankohtaista pian. Otin yhteyttä meille satuloita toimittaneeseen firmaan jo elokuun lopulla ja pyysin käymään täällä tai laittamaan sopivan satulan meille postissa testiin. En koskaan saanut viimeisimpään meiliini vastausta ja homma unohtui. Nyt viime aikojen ratsastukset ovat olleet haasteellisia, koska Masa jännittyy todella helposti eikä halua kulkea suorassa. Satula liikkuu koko ajan enemmän sekä sivusuunnassa että eteen ja viimeisellä tunnilla en onnistunut nostamaan laukkoja juuri millään. Inkakin huomautti, että nyt ei ole kaikki kunnossa, sillä Masa näyttää innokkaalta laukkaa nostaessaan, mutta vetää itsensä ikäänkuin kasaan ja lopettaa liikkeen. Reaktio viittaisi siihen, että syynä on kipu.

Itselleni tuli ahaa-elämys tässä eräänä iltana, kun mietin kavionivelten lämpöilyä. Nehän reagoivat viime talvena, jolloin Masa myös takoi ravissa ja sitä on nyt taas ollut jonkin verran pellolla mentäessä. Kummatkin ongelmat katosivat keväällä uuden satulan myötä. Takominen johtuu siitä, että etujalat eivät ehdi pois takajalkojen liikkeen alta. Kavionivelen rasitus johtuu käytännössä samasta asiasta eli liian töksähtävästä etujalan liikkeestä, joka taas helposti selittyy lapojen huonolla liikkeellä, joka taas selittyy helposti huonosti istuvalla satulalla....

Soittelin eilen pariin uuteen satulaliikkeeseen ja toisesta sain neuvon lähettää heille kuvia Masasta ilman satulaa ja satulan kanssa. Koska on tiedossa mikä satula meillä on nyt, kuvat pelkän satulan kanssa helpottavat heidän työtään melkoisesti. Kun laitoin pelkän satulan ilman huopia yms. lisävermeitä Masan selkään teki mieli alkaa itkeä. Miten ihmeessä en ole hoksannut tehdä sitä aiemmin?! Tuo satulahan ei missään nimessä istu hyvin selkään vaan sen painopiste on aivan liian takana. Liian takana oleva painopiste liikuttaa satulaa eteenpäin ja painaa lapoja. Teoriassa satulaa voisi siirtää hiukan taaemmaksi, siihen selän pituus antaisi juuri periksi, mutta silloin satulavyö olisi entistä huonommalla paikalla. Tällä hetkellä meillä on muotoiltu satulavyö, mutta silti vyö tulee aavistuksen liian taakse ja valuu liikkeessä eteenpäin.

Ei varmasti ole hevosen helppo liikkua oikein ja rentona, jos varusteet eivät sovi... Kyllä on taas huono omistaja-fiilis!

Nykyinen satula, jonka painopiste on liian takana


tiistai 15. lokakuuta 2013

Oton historiaa

Netin syövereistä löysin jokin aikaa sitten ihanan kuvan Otosta laumassaan varsana, tai paremminkin nuorena miehenä. Edelliselle omistajalleen Otto oli saapunut muistaakseni kolmevuotiaana ja sieltä lyhyen kyläilyreissun jälkeen meille. Otto oli meille tullessaan vasta seitsemänvuotias, mutta paljon nähnyt ja kokenut konkari. Luonteeltaan Otto on enemmän vanha sielu, joka ei pienestä hätkähdä ja jolle käy kaikki. Masa onkin sitten hiukan toista maata :)

Otto keskellä


Oton emänisä on Pette, joka vieläkin 29-vuotiaana astuu tammoja - jalat yhä terveenä ja mieli virkeänä. Pette on kantakirjattu sekä juoksija-, että ratsukantakirjaan ja on viimeisiä Lohdutus/Lähetti-isälinjan edustajia. Orin luonteen kehutaan olevan täysi kymppi. Pette on tupla-ravikuningas ja Pohjoismaiden mestari sekä Suur-Hollola-ajon voittaja. Viime talvena muutamat ajolenkit osoittivat, että Otostakin olisi voinut (hiukan isompikokoisena) tulla raviratojen tähti :)

Tässä hieno Ville Virtasen tekemä dokkari Pettestä:

maanantai 14. lokakuuta 2013

Pää tuulettuu

Sunnuntaina kävin lyhyesti pellolla irroittelemassa ja tänään tyttö meni hetken ilman satulaa. Huomisen lomapäivän jälkeen voidaan taas testata miltä kouluratsastus tuntuu. Pellolla oli ainakin kivaa!






sunnuntai 13. lokakuuta 2013

Kisaraportti

Liika itsekriittisyys romukoppaan! Tässä siis eilistä kisavideota :)

Alakerran kommentit summaavat hyvin kokonaisuuden:
"Ratsastajalla hyvä istunta. Kuolaintuntuma ajoittain hyvä. Hevosen tulee liikkua reilusti enemmän eteen. Hevonen taipuu ja on kuuliainen. Teiden seuraaminen huomattavasti tarkemmaksi, pysähdyksessä väärissä pisteissä. Hevosessa ajoittain hyvää suoruutta."

Tarkemmalla ratsastuksella teiden suhteen olisin päässyt jo aika pitkälle. Oma istunta ja ohjien pituus oli aika haastavaa, kun Masan eteenpäinpyrkimys oli niin hukassa, mutta toisaalta mieluummin näin kuin pelokkaana sinkoileva poni. Toisen voltin aikana Masa alkoi päristellä niin paljon, että meinasi pysähtyä kokonaan :)

Tänään me käytiin pellolla päästelemässä ja siitä seuraa kuvia huomenna. Otto klipattiin, kun viime aikoina ratsastuksesta ei ole tullut mitään hikoilun vuoksi. Karvaa tulikin sitten yhden rehusäkin verran...