torstai 30. lokakuuta 2014

Valkkua, hierontaa ja satuloita

Maastoonkin ollaan päästy!
Edellisviikolla pääsin Hannan silmän alle tytön kanssa kaksin ja meillä meni hienosti, vaikka etukäteen vähän jännitin. Onhan minun viime valmennuksesta kulunut ihan älyttömästi aikaa. Kerroin Hannalle, että meillä on ollut pieniä vaikeuksia sen oikean lavan kanssa enkä ole ihan varma pitäisikö Masaa jo kuskata johonkin lisätutkimuksiin klinikalle. Hanna totesi, että nyt sitten jumpataan ja jos heppa ei tällä parane vaan pahenee, pitää se tutkia kunnolla.

Teimme alkuun väistöjä ja ravissä ympyröitä. Minun piti olla tarkkana, että oikeasti ratsastan Masan läpi enkä vain pompi selässä ja toivo parasta. Jouduinkin tekemään aika paljon töitä, mutta se myös kannatti, Masa on liikkunut tuosta valmennuksesta saakka aiempaa paremmin. Hyvillä mielin voin siis sanoa, että hevonen ei ole oikeasti kipeä vaan ne pienet jumit ovat lihaksista lähtöisin.

Hannan tunnin pääteemana oli tehdä ympyrällä väistöä ulospäin niin, että hevonen astuu sisäjalalla kunnolla alle ja tulee kunnolla ulko-ohjalle. Tämä oli valtavan hyvä harjoitus etenkin minulle, sillä ongelmana on usein liian löysä ulko-ohja ja liian hitaat pohkeet. Etenkin sen hankalamman vasemman jalan kanssa jouduin tosissani tekemään töitä, etten jäänyt puristamaan vaan käytin pohjetta nopeasti ja terävästi. Tässä valmennuksessa minulla oli ekaa kertaa kannuksessa jalassa (täysin ensimmäinen kerta koskaan oli päivää aiemmin!) ja ne kyllä helpottivat tosi paljon. Minulla on huono tapa olla hidas, mutta kannuksen vuoksi jouduin keskittymään todella paljon enemmän jalkoihini ja pystyin samalla myös olemaan terävä. Enkä uskaltanut jäädä puristamaan :)

Teimme oikeastaan koko tunnin samaa harjoitusta. Ensin pelkästään käynnissä ja kun käynti alkoi sujua, myös ravissa, sitten sekaisin ravissa ja käynnissä ja lopulta myös ennen ja jälkeen laukan. Masa oli hienosti kuulolla ja suoristui tosi hyvin. Tätä olen nyt varioinut omaan ratsastukseen myöhemminkin ja on ihan huippu harjoitus!

Viime viikolla Masa myös hierottiin tavalla, joka oli sekoitus perinteistä hierontaa ja kraniohoitoa. Ponista ei löytynyt mitään selkeätä huomautettavaa, ainoastaan se oikea lapa ja oikea kaula olivat jonkin verran jumissa. Syyksi epäiltiin vain sitä, että jokainen hevonen on aina toispuoleinen ja nyt jumitus on vain saattanut kasautua pidemmältä ajalta. Oli jännä nähdä kuinka Masan hermotus toimi, sillä kaulaa oikealta puolelta hoidettaessa Masa alkoi nykiä oikeata etujalkaa ja hetken päästä kuopi sillä hetken ennen kuin rentoutui kokonaan. Hän sanoi, että suoraan ei voi sanoa satulan olevan epäsopiva, mutta vika saattaa olla siinäkin. Selkeitä kipupisteitä ei löytynyt. Minua eniten huolestuttaneet oikean etujalan alaosa ei saanut hoitajaa huolestumaan. Kaviossa tai kavionivelessä ei ole kuulemma vikaa, koska se heijastaisi kohtiin, joissa ei nyt ole ongelmaa. Ihana kuulla!

Eilen meillä kävi tallilla vielä satulantoppaajakin, joka tsekkasi Masan ja Penan satuloiden sopivuuden. Olemme luulleet, että Penan koulusatula on tosi hyvä, mutta kaipaisi nyt vain villojen vaihdon. No, tuomio olikin, että satula on aivan liian kapea eikä villoja kannata vaihtaa ollenkaan. Muuten satula istuu ihan kivasti, mutta se on rungoltaan liian kapea ja kipeyttää siksi selkää. Viimeksi hieronnassahan pieni jumitus selästä löytyi juuri siitä rungon kohdalta. Yllättäen Masan Prestige sopii Penan omaa satulaa paremmin hänelle, joten tyttö saa ainakin testata ratsastaa sillä muutamia kertoja. Kummallekin pojalle Prestige on silti aavistuksen liian kapea rungoltaan. Satulantoppaaja epäili, että Masan oikean lavan ongelmat saattavat johtua juuri vaikkei rungon kapeudesta huolimatta satula mistään selkeästi painakaan. Koska satula on hiukan liian kapea rungoltaan, pääsee se liikkeessä liikkumaan vinoon ja siksi heijastuu oikeaan lapaan. Valittettavasti nyt on sellainen tilanne, ettei satulakaupoille päästä ennen kuin jotain tapahtuu myyntirintamalla. Otto on siis edelleen myymättä, ei kukaan kaipaisi ihanaa suomenhevospollea, jolle käy kaikki??

perjantai 10. lokakuuta 2014

Väliaikakuulumisia

Kukkaislapsi
Hups kuinka aika kuluu vauhdilla! Tuntuu, että olen valmistautumassa talvihorrokseen, niin vähän mitään erityistä ja mainitsemisen arvoista täällä näkyään tapahtuu. Kaikki voivat hyvin, joten sinänsä tilanne on mukava.

Hepat ovat käyneet läpi syyshuoltoja ja olemme pohtineet ruokinta-asioita, joihin tulikin nyt aavistuksen isompi muutos. Vaihdoimme pohdinnan jälkeen myslin Havensin Natural Balanceen, joka vaikuttaa oikein hyvältä ja ruokintaan lisättiin ruusunmarjajauheen lisäksi myös e-vitamiinia sekä magnesiumia. Vielä on aikaista sanoa miten ruokintamuutos vaikuttaa, mutta ponit näyttävät tykkäävän.

Raspauksessa löytyi Penalla hiukan terävää vasemmalta puolelta ylhäältä ja Otolla tasaisemmin yläleuasta, mutta Masa oli täysin siisti. Viime raspauksessa hiukan yli vuosi sitten suositeltiin kahden vuoden välein raspausta ja nyt on testattu, että se todella riittää. Eläinlääkäri sanoi, ettei nyt olisi tarvinnut raspata, mutta siistittiin, kun kerran suu oli jo auki. Kaikki pojat käyttäytyivät tosi hienosti ilman rauhoitusta.

Hieronnassa Pena sai oikein hyvät paperit, sillä vaikka jumeja oli, oli lihaksisto aiempaa paremmassa kunnossa ja ne jumitkin aukesivat hyvin. Aiemmin Pena on jumittanut erityisesti takaosastaan, mutta nyt sanottavaa löytyi vain hiukan edestä kaulalta ja lavoilta. Näitä osasin oikeastaan odottaakin, sillä tyttö on mennyt pääasiassa koulusatulalla, jolle ei ole tehty vuosiin mitään. Toppaukset ovat jo todella huonossa kunnossa, mutta onneksi eivät ole vielä kipeyttäneet heppaa pahemmin. Toppaajakin on jo tilattu tallille.

Puhuimme hierojan kanssa, että Penalle voisi tehdä hyvää jonkinlainen ranganniksauttaja, sillä oikealla puolella selkälihas oli osittain tosi jumissa, mutta rentoutui kun Pena niksautti itse rankansa suoraksi. Olisi pitänyt saada videolle kuinka hienosti hepo rentoutui niksautuksen jälkeen, lihasjumikin aukesi kuin taikaiskusta! Hierojalta saimme neuvon jatkaa samalla linjalla. Tämän ikäisellä pitää olla paljon rentoa ja jumppaavaa liikkumista, mutta kunnon treeniä ei saa pelätä. Viimeksi Hannan valkussa kummatkin niin tyttö kuin Penakin joutuivat niin kovasta hommiin, etten ole vielä aiemmin sellaista nähnytkään :)

Etupään erot...
Masan kanssa palaillaan takaisin normaaliin rytmiin. Jokin aikaa sitten Masa alkoi taas olla aavistuksen vino ratsastaessa ja itse diagnosoin ongelman alkavan oikeasta etujalasta tai kavionivelestä, josta heijastuu lapaan ja kaulan alueelle. Samoihin aikoihin poni oli myös normaalia jäykempi ja vielä kaiken päälle kaviot ehtivät venähtää liian pitkiksi ja lohkeilla ulkosyrjiltä. Ei mitään valtavaa suurta ongelmaa, mutta monta pientä juttuja, jotka selvästi vaikuttivat. Ensiavuksi otin hieman kevyemmän jakson ja se auttoikin, sillä nyt Masa alkaa liikkua tuttuun tapaan. Kengityksessä laitettiin taas kannoilta pidemmät kengät, jotta paino jakautuu tasaisemmin, mutta näiden vaarana on irtoaminen. Jossain vaiheessa kuntoprojektiahan etukengät tippuivat parin viikon välein, mutta toivon hartaasti ettei nyt käy samoin. Koska Masa on rakenteeltaan edestä tosi leveä, tulee etujaloille vielä normaalia etupainoista hevosta enemmän painetta. Siksi sovimmekin kengittäjän kanssa, että testataan nyt seuraavassa välissä kengittää poni edestä puolivälissä ja kokonaan normaalilla välillä. Mielenkiintoista nähdä vaikuttaako mihinkään vai ei. Vaikka kevyt jakso on tehnyt muuten hyvää, kostautuu se myös mahanympäryksen kasvuna. Juuri, kun saatiin poni aika kivan näköiseksi!

Pusupusu
Otolle puolestaan kuuluu hyvää, hän on ollut viime aikoina normaalia parempi ratsastaa ja syyksi olemme epäilleet ruokinnan muutoksia. Ottohan on ollut aina herkkä sokerille ja valkuaiselle, joita nyt ei tule paljon. Virallinen myynti-ilmoitus meni nettiin jokin aika sitten ja poiki hyviä ostajaehdokkaita. Yhden kanssa olemme keskustelleet hiukan enemmän ja hänellä synkkasi hienosti ponin kanssa. Saas nähdä kuinka käy. Tyttö on onneksi jo päässyt myymisestä yli, hänkin ymmärtää, että tässä vaiheessa Penalla on paljon enemmän annettavaa ja opetettavaa. Jos hevoset olisivat kotitallilla, ei Otosta silti luovuttaisi koskaan.

tiistai 23. syyskuuta 2014

Kaksi vuotta

Mun Matti
Vuosipäivä Masan kanssa vilahti ohi huomaamatta, yhteiseloa on nyt ollut meillä jo kaksi vuotta! Ensimmäisen vuoden päivitys kertoo samaa tarinaa kuin nyt: päivääkään en vaihtaisi pois.

Viime vuoden lopussa tein yhteenvedon vuodesta ja pienen listauksen asioista, joita odotan tältä vuodelta. Lisäksi kävin harjoittelua Hannan harjoituspäiväkirjan avulla tarkemmin läpi. Toivoin silloin, että vuosi 2014 tuo mukanaan mukavia maastoreissuja ja toivoin saavani tasaisuutta  ratsastukseen. Haaveena oli, että jos kaikki onnistuu hyvin, pystyn starttaamaan kesällä harjoituskisatasolla helpossa C:ssä. Tähän vaadittiin laukka, joka onnistuu myös kouluaitojen sisäpuolella. Vaikka omat kisastartit ovat jääneet, on Masa päässyt kaverin kanssa pidemmälle kuin mitä oli toiveena tähän mennessä: starttaamaan aluetasolla helppoa B:tä hyväksytysti!

Kun ostin Masan luin paljon hevosen koulutuksesta, sillä eihän minulla ollut mitään tietoa siitä miten asioita hevoselle kannattaa opettaa. Vaikka yleisesti kannatan sitä, että kokematon ratsastaja ostaa itselleen vain kokeneen ratsun, olen Masan kanssa oppinut enemmän kuin olisin voinut etukäteen toivoa. Olen joutunut analysoimaan itseäni ehkä enemmän kuin kokeneen hevosen kanssa ja samalla opettelemaan kuuntelemaan mitä hevosella on minulle sanottavaa. Tähän saakka resepti on toiminut hyvin, sillä olemme jopa edellä etukäteen suunnittelemaani aikataulua!

Ensimmäisen kahden vuoden aikana halusin saada Masan kunnon kohoamaan, painon putomaan ja saamaan hepan kulkemaan oikein päin. Ei siis kaulasta hienolla muodolla, vaan käyttäen selkäänsä ja vatsaansa oikein. Tavoitteena oli saada peruskunto kohdilleen, jotta voin alkaa työstämään hienomotoriikkaa kouluratsastusta varten. Sen sijaan, että Masa olisi pakotettu kulkemaan kaula kaarella "kouluratsuna" olen koittanut keskittyä saamaan ponin kuuntelemaan pohje- ja painoapuja, reagoimaan niihin nopeasti ja liikkumaan takaa aktiivisesti. Minulle tärkeintä on ollut saada Masa nousemaan säältään ja rintakehältään, mikä ei ole tämän mallisen hevosen kanssa aina kovin helppoa. Erityisesti pitkillä maastoreissuilla Masa on kiittänyt minua ja liikkunut niin hienossa muodossa ja höyhenenkevyenä, että on tehnyt mieli itkeä.

Keväällä Masa alkoi olla siinä pisteessä, etten minä osannut enää opettaa ponille mitään, mutta onneksi tallilta löytyi kaveri, jonka kanssa Masalla synkkaa hienosti. Kuluneen kesän ja muutaman viimeisen Hannan valmennuksen aikana Masa on mennyt valtavan harppauksen eteenpäin, kun kaverini, jolla on tasaisempi istunta ja tasaisempi käsi on ratsastanut. Ponin kunto ja etenkin henkinen kunto on siinä pisteessä, että tunnin yksityisvalmennus onnistuu ja poni vaikuttaa sitä tyytyväisemmältä mitä vaikeampia juttuja pääsee harjoittelemaan. Pian poni pääsee opetuspuuhiin minun kanssani!

Ensi kaudella olisi toiveena päästä vielä enemmän kisaradoilla, joten kävin Hannan kanssa talven valmennussuunnitelmaa läpi. Talven aikana on tarkoitus jatkaa samojen perusjuttujen kanssa, mutta myös lisätä lihasvoimaa hienomotorisiin kouluratsastusliikkeisiin. Niihin yksinkertaisin keino olisi tehdä paljon väistöjä maastakäsin, mennä käynti- ja ravipuomeja sekä ottaa reippaat ylämäkitreenit pidemmissä jaksoissa mukaan. Hanna neuvoi myös kellottamaan maastossa tavalliset ravi- ja laukkapätkät ja lisäämään niihin kestoa. Tavoitteena on siis kehittää peruskuntoa seuraavalle tasolle ja saada Masa käyttämään itseään tehokkaammin, jotta voi alkaa harjoitella kokoamista.

Viimeiset kaksi vuotta ovat olleet ehkä elämäni parhaat kaksi vuotta ja odotan innolla mitä seuraavat vuodet tuovat tullessaan. On aika mieletöntä kuinka elämä tuo eteen asioita, joilla on valtava merkitys. Joskus muutokset saapuvat pienen, pyöreän ruskean suomenhevosen muodossa....

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Äiti ratsastaa nyt

Olen yksi onnekkaista, jotka saivat hienon Ruuhkavuosiratsastajan paidan! Meidän lapset ovat jo niin isoja (ja toinen aina mukana tallilla itsekin ratsastamassa), ettei lausahdus ole joka päiväisessä käytössä. Mutta ei haittaa, ihana paita on, etenkin tuo väri!

Paitaan muuten liittyy hauska sattumus, jota en edes hoksannut itse :)

Hitto, taas toi mamma haluaa kuvailla

Pitäskö mun hymyillä, vai mitä?

Saakohan noi kaverit jo ruokaa??

Jos mä pönötän tässä hetken niin pääsisinköhän nopeammin pois...

No hitto, se haluaa vielä jotain!

tiistai 16. syyskuuta 2014

Henkilökohtainen hygienia

Taas oli ht-netissä käynnissä keskustelu poikahevosen henkilökohtaisesta hygieniasta. Asia, johon minulla on muutama sananen sanottavana :)

Kun Pena muutti meille olimme täysihoidossa läheisellä pitkän linjan ratsastuskoululla. Kysyin silloin paikan omistajalta pitäisikö hevosen vehkeitä joskus putsata ja sain vastaukseksi ettei todellakaan. Koska kumpikin Pena ja Otto roikottelevat suhteellisen vähän ja vehkeet ovat aina näyttäneet päällisin puolin aika siisteiltä, en asiaa ajatellut enempää, enkä myöskään putsaillut niitä koskaan. Kun Masa saapui, huomasin aika pian, että takajalkoihin kertyi ajoittain outoa likaa, jonka epäilin tulevan tarhasta. Ahaa-elämys tapahtui, kun löysin mahaa harjatessa esinahasta heinän. Kiskaisin sen pois ja tajusin, että heinä oli tutussa liassa. Tutkin asiaa hiukan tarkemmin ja huomasin, että vehkeet ovat oikeasti aika likaiset ja jotain pitäisi tehdä.

Suomeksi en onnistunut löytämään oikeastaan mitään tietoa hevosen sukupuolielimien puhdistuksesta, joten googlailin englanniksi ja löysin muutaman hyvän videon siitä kuinka cowboyt putsaavat ruuniaan. Oreja harvemmin tarvitsee puhdistaa, sillä heillä on usein käytössä luonnolliset puhdistuskeinot, siis tammojen astuminen. Pieni kyselykierros tuttavapiirissä sai aikaan ihmetteleviä reaktioita, ilmeisesti Suomessa tästä ei juuri puhuta. Ajattelin siksi kirjoittaa hiukan tarkemmin miten itse toimin nykyään, jos vaikka joku muukin kaipaisi tietoa suomeksi.

Totutin Masan asteittain ensin kosketukseen, vedellä suihkuttamiseen (kädenlämpöistä) ja puhdistukseen. Kesän aikana puhdistin esinahan vain  muutaman kerran vedellä ja sienellä, mutta useammin putsaan kevyesti ilman vettä. Aivan ensimmäisillä kerroilla Masa oli aika ihmeissään, mutta ilmeisesti puhdistus helpotti oloa, sillä sen jälkeen tasaisin väliajoin olen saanut putsata ja poni jopa pyytää minua siihen osoittamalla turvallaan ja levittämällä jalat. Totuttaminen kannattaa tehdä vaiheittain, sillä jotta esinahkaan pääsee kunnolla käsiksi joutuu olemaan aika vaarallisessa asennossa, jos hevonen ei pidäkään hommasta ja päättää potkaista.

Kumihanskat on hyvä pitää kädessä, sillä pussista tuleva tahma haisee pahalta. Tässä on muuten hevoskohtaisia eroja, kolmen ruunan kanssa on meillä kolme käytäntöä. Masa vaatii puhdistusta melko usein ja tahma on kosteata ja pahan hajuista, Otto ei tarvitse puhdistusta usein, sillä esinahka kerää vain jonkin kerran kuivaa karstaa, joka ei haise juurikaan. Pena on helpoin, sillä hän ei kerää kuin aavistuksen kuivaa karstaa, joka ei haise (ainakaan niin, että heikottaisi). Masan putsaus tapahtuu ehkä noin kerran kuussa, mutta muiden selvästi harvemmin. Kesäaikana varmaankin piehtarointi ja voimakkaampi hikoilu edesauttaa ja putsaamista saa tehdä talvea useammin.

Vaikka monissa englanninkielisissä ohjeissa neuvotaan käyttämään mietoa pesuainetta, en suosittele itse sitä. En suosittele ihmisillekään intiimipesuja, sillä se kuivattaa limakalvoja turhaan. Kädenlämpöinen vesi ja käsin puhdistus riittää, ei paikkojen sen puhtaammat tarvitse olla. Kun hevonen on totutettu kosketukseen, ei kannata arkailla koskea. Esinahkaan saa mahtumaan koko käden! Ja ne kaikista likaisimmat kohdat ovat siellä ihan takana. Itse penistä en putsaa, ellen näe siinä isoja karstan palasia roikkumassa. Peniksen puhdistuksesta eivät kukaan meidän hepoista edes pidä vaan vehje katoaa hyvin nopeasti piiloon.

keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Kisaraporttia ja muuta

Näin mä vaan matkustelen
Masan kisareissu viime viikolla meni hienosti. Poika matkusti yksin reilun kahden tunnin matkan Ypäjälle ilman ongelmia ja käyttäytyi kisapaikalla hyvin. Verkkakentälle matkalla Masa pääsi yllättämään ja pienen steppailun jälkeen käännähti ympäri, joten verkkaan pääsimme vasta minun talutuksella. Kun tuon kaiken pöhinäenergian saisi suunnattua oikeisiin asioihin radalla, ei meillä olisi mitään ongelmia!

Aikataulutuksemme onnistui ja Masa pääsi kuskeineen heti verkan kautta odottamaan vuoroaan radalle. Verkkakentän pohja oli melko pehmeätä hiekkaa ja poni olikin alkuun sitä mieltä, ettei siellä kykene laukkaamaan ollenkaan ;) Onneksi kisakentän pohja oli tosi hyvä ja radalla nähtiinkin ihan normaalia liikkumista... Onhan tuo hauska, kun on niin tarkka pohjista, vaikkei todellakaan tällä tasolla tarvitsisi olla. Normaalit hevoset yleensä innostuvat sänkkäristä, mutta Masa on kauhuissaan, jos pyydän laukkaamaan. Muuten pellolla on kyllä kiva ponin mielestä kävellä, ja ehkä hiukan ravailla. 

Radan jälkeen hymyilytti
Ohjelmana ratsukolla oli siis KN Special, joka meni Kummajaisissa aikalailla penkin alle, kun Masa päättikin ettei liiku jännittäessään eteenpäin. Kummajaisten jälkeen olemme olleet vain yksissä kisoissa, joissa meni tosi paljon paremmin, vaikka pieni hyytyminen tapahtui silläkin kertaa. Tällä kertaa Masa ei ollut kovin paljon pohkeen takana, mutta sen verran kuitenkin, että siirtymät menivät tosi huonosti ja laukassa, etenkin siinä vaikeammassa oikeassa, Masa ei liikkunut pyöreänä. Prosentteja tuli 55,8. 

Vaikka prosentit eivät olleet huimaavat, olimme silti enemmän kuin tyytyväisiä! Koko reissu meni todella hyvin ja Masa on nyt kisapaikalla jo melko rentona ja ratsastettavissa. Tällä tavalla kun parannetaan kerta kerralta, niin pian ollaan jo kotitasossa myös kisoissa.

Sekä mennessä että tullessa Masa käveli koppiin kerrasta ja oli rauhassa paikoillaan. Ainoastaan isompien vesistöjen läheisyydessä oli havaittavissa pientä säätämistä, mutta muuten matkat menivät rauhassa. Kotiin palasi onnellisen näköinen poni, joka otti juoksuaskeleita matkalla tarhaan Oton luo. Masalla oli kova kiire piehtaroimaan :)

Muuten heppaelämään kuuluu aika tavallista. Tänään Otto ja Pena rokotettiin ja he saavat lyhyen syysloman. Masan päänmenoksi suunniteltiin pientä este/puomijumppaa jonain päivänä, kun tytöllä on kuulemma nyt tylsää, kun ei ole kahta hevosta per ilta ratsastettavaksi. Kaverin on tarkoitus jatkaa Masan kanssa treeniä talven ajan suurin piirtein näin eli kerta, pari viikkoon ja suunnata ensi kesänä enemmän kisaradoille. Minä jatkan normaalia humputtelua. Harmikseni metsät ovat aivan täynnä hirvikärpäsiä ja maastoilu on jäänyt kokonaan. Vaikka lämmin syksy olisi periaatteessa ihan kiva, minä toivon pikaisesti kunnon yöpakkasia, jotta päästään taas maastoon!




Viimeiset viikot ovat olleet paitsi normaalien työjuttujen lisäksi raskaat, sillä täällä blogissakin sivuttu pieni kissanpentumme sairastui vakavasti ja jouduimme hänet päästämään hiirijahtiin taivaslaitumille. Kumma kuinka sitä ajattelee valmistautuneensa kuolemaan, ei se tunnu ollenkaan helpolta. Etenkään kun kyseessä on alle vuoden ikäinen pentu. Katseet on nyt kuitenkin suunnattu jo tulevaan ja pentueita katseltu sillä silmällä. Talo tuntuu niin tyhjältä nyt, tänne kuuluu pieni bengali....

Pieni rakas

tiistai 26. elokuuta 2014

Laukkaa paremmaksi

Hannan valkussa Masa pääsi hommiin yksin ja jaksoi hienosti koko tunnin, olen ylpeä! Vaikka kovin pitkää aikaa ei ole Hannan viime valmennuksesta, oli ero taas kuulemma suuri. Jännä juttu kuinka Masa oppii nopeasti, vaikka pääasiallisena ratsastajana on tälläinen täti :)

Ravissa muoto ja peräänanto alkavat olla jo aika hienosti rutinoituneita, mutta laukassa pakka vielä hajoaa. Lihaskunto ei vaan riitä vielä, mutta eteenpäin ollaan silti menty kesän aikana paljon. Musta on ihanaa katsoa kuinka Masan kunto on noussut ja hän jaksaa yrittää ihan täysillä koko ajan. Sellaiset "apua, en mä voi"-hetket ovat suurimmaksi osaksi mennyttä eikä Masa ole etenkään henkisesti näiden valmennusten jälkeen enää väsynyt. Eikä oikeastaan fyysisestikään paljon.

Tunnin alussa tehtiin ensin käynnissä väistöjä kumpaankin suuntaan, jonka jälkeen ravissa työstettiin takajalkoja kunnolla alle. Laadukkaaseen laukkaan tarvittavia lihaksia treenattiin pääty-ympyrällä laukkaamalla ja heti laukan jälkeen kaverin piti pyytää Masaa väistämään parin askeleen ajan sisälle. Näin saadaan ulkotakajalkaa aktivoitua ja voimistettua lihaksia. Ennen laukannostoa ravissa väistettiin ulospäin, jotta saatiin sisätakajalka kunnolla alle. Tällä kertaa ennen laukkaa kaveri sai käskyn paineistaa Masaa aika paljon, jotta lihaksisto kehittyisi paremmin pitämään pyöreän muodon.

Tässä lyhyt koostevideo tunnin tehtävistä. Kuten näkyy on hetkittäin hiukan vaikeata, mutta toisaalta tällä kertaa vaadittiin jo aika paljon. Meidän mittapuulla :)

Pian on taas pieni kisaputki, kun tyttö kisaa viikonloppuna sekä esteissä, että koulussa ja Masa pääsee ensi viikolla maailmalle. Niistä lisää myöhemmin!