perjantai 20. helmikuuta 2015

Klinikkakuulumisia; hyviä ja huonoja

Keväisiä maastoja
Käväisimme Penan kanssa klinikalla tutkimassa mistä erikoinen epätasaisuus johtuu. Maanantain ratsastus oli aivan kamalaa katsottavaa ja tavallaan olimme tytön kanssa tyytyväisiä, eipähän ainakaan olla aikaa turhaan varattu. Jännitimme kyllä etukäteen aika paljon, sillä olemme nimittäin tehneet päätöksen, että jos tilanne on jalkojen osalta huono, emme katsele sitä pitkään.

Reissu alkoi pienellä säätämisellä, kun alun perin sovittu kyyti peruuntui, mutta saimme onneksi uuden kyydin. Pena on kulkenut edellisessä elämässään rekalla eikä meidän ole tarvinnut häntä kuljetella mihinkään paitsi yhden kerran tallia vaihtaessa aikoja sitten. Pieni pelko oli siis, ettei kopitus onnistu ongelmitta. Turhaan huolehdimme, sillä pappa käveli tytön perässä koppiin kerralla ja seistä nökötti tyytyväisen näköisenä paikoillaan. Ainoastaan lähtiessä päästi kovan ja kimeän huudon kavereille. Matka meni siis hyvin ja pääsimme klinikalle ajoissa.

Kerroin lääkärille huolenaiheet ja näytin edellisen päivän videot puhelimesta. Ennakoimme ettemme varmaankaan pysty Penaa klinikan parkkipaikalla juoksuttamaan, joten videot riittivät. Lääkäri tutki hepan käsin läpi eikä löytänyt mitään selkeästi huolestuttavaa. Taluttelimme ensin käytävällä ja sitten tehtiin taivutukset. Vasen etujalka reagoikin voimakkaasti taivutukseen ja vaikkei poni ollut kolmijalkainen juoksuun lähtiessä, liikkui hän melkein koko matkan epäpuhtaasti. Tuomioksi tuli kolmosen reaktio. Muuten jalat olivat kunnossa, mutta koska Pena hiukan laahasi vasenta takajalkaansa, halusi lääkäri kuvata sen kintereen ja takapolven.

Odottelua
Siirryimme siis röntgeniin, missä Pena seisoi vielä rauhallisemmin kuin Otto :) Muutenkin reissu meni todella rennoissa merkeissä eikä sisältänyt mitään erikoista kyttäilyä tms mitä tuo papparainen saattaa helposti tehdä, vaikka tosi kiltti hevonen yleisesti onkin. Eläinlääkärin listasta huolimatta pyysin vielä kuvaamaan oikean etujalankin, jotta nähdään miltä se näyttää. Onneksi tilanne siellä oli hyvä, samoin kuin vasemmassa takajalassa. Vasemmassa etujalassa puolestaan oli alkavaa nivelrikkomuutosta kehänivelessä, mihin on alkanut kehittyä uudisluumuodostumaa. Kummankin etujalan vuohisnivelissä oli etuosa madaltunut, mutta näin oli jo meidän ostotarkastuksessa neljä vuotta sitten. Sinänsä siis hyvä tilanne, etteivät jalat ole menneet siltä osin huonompaan!

Kuvia katsoessamme eläinlääkäri kävi läpi vaihtoehdot ja suositteli piikitystä vasempaan kehäniveleen. Kortisoni hän ei missään nimessä tämän ikäiselle hevoselle suositellut, etenkin kun Penalla on rasvakertymää sellaisissa paikoissa mitkä voisivat viitata Cushingin tautiin. Suoraan niveleen piikitys olisi saattanut olla hankalaa luumuodostuman vuoksi, mutta sitä voisi kokeilla ja se olisi edullisin vaihtoehto. Parhaimmaksi vaihtoehdoksi lääkäri suositteli Tildrenin laittamista suoraan suoneen, sillä silloin se vaikuttaisi varmasti parhaiten ja samalla voitelua saisivat kaikki muutkin nivelet. Niinpä Pena jäi tiputukseen ja me suuntasimme lounaalle.

Tiputuksessa
Tildrenin lisäksi suoneen laitettiin tulehduskipulääke, jota jatketaan kotona kuuri loppuun. Lääkärin mielestä tämä kipuilu ei ole täysin yhteydessä haavaan (jonka muuten kehui parantuneen erinomaisesti hankalassa paikassa), mutta siitä johtunut sairasloma ja oikean etujalan varominen on varmasti saanut vasemman etujalan ärtymään, nivelen tulehtumaan ja oireita voimistumaan.

Kotiohjeiksi saimme kävellä kaksi viikkoa, jonka jälkeen palataan asteittain normaaliin treeniin. Pahinta tämän ikäiselle ja tällä tavalla liikkuneelle hevoselle olisi jäädä seurahevoseksi, joten lääkäri suositteli tekemään ihan kaikkea aktiivisesti, myös hyppäämistä. Jos Pena ei sitä kestä, niin sitten mietitään mitä tehdään. Kuulemma hän on nähnyt huomattavasti pahemmilla muutoksilla olevia gp-tason hyppääjiä, joten meillä ei ole mitään syytä hiljentää vauhtia, kunhan akuuttitilanne saadaan ohi.

Olemme siis erittäin tyytyväisiä, että selkeä hoidettava löytyi ja siihen saimme lääkkeet. Vaikka jalassa on alkavaa nivelrikkoa, se oli odotettavissa näillä kilometreillä eikä tilanne ole huolestuttava. Se tietysti on huono, että tilanne ei ole tasainen kummassakin jalassa, mutta muutos ei ollut vielä suuri. Lääkäri oli tyytyväinen, että olemme tulleet hoidattamaan tässä vaiheessa, kun tehtävää on vielä paljon. Toiveissa on, että yksi hoitokerta riittää pitkäksi aikaa.

Töiden jälkeen on vielä valoisaa!

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

Valmennus, harmitusta ja iloa

Mörköjä, ihan varmana on!
Minulla on taas luvassa rankka kevät ja paljon messureissuja, joten olin iloinen, kun Hanna ilmoitti tulostaan vielä ennen matkaputkea. Tytön vastuulle nimittäin jää Masankin liikutus ja siihen on hyvä saada lisävinkkejä. Tytöllä menee Masan kanssa tosi hyvin, mutta koska Masa on kuitenkin vielä niin raaka kaipaavat he tukea yhteiseen menoon. Jo alkuverkkojen jälkeen totesimme Hannan kanssa, että tässähän minulle löytyi kesäkaudelle kisakuski :)

Alussa keskityttiin saamaan tytön istuntaa entistä paremmaksi, jonka jälkeen lähdettiin työstämään ponia paremmaksi. Todella perusjuttuja, mutta niin toimivia. Masan piti reagoida nopeasti pohkeeseen, kun sitä pyydettiin ja olla hyvällä tavalla raskas, jolloin Masa on kauempana mukavuusalueelta. Hanna kuvaili tätä hyvää raskautta sellaiseksi, että hevonen tuntuu olevan raskas ikäänkuin ylös, vetäminen on huonoa eikä sitä saa sallia. Kun tässä koulutusvaiheessa oleva hevonen on hyvällä tavalla raskas, lihaksisto joutuu hommiin ja kunto kasvaa.

Terävyyttä haettiin tekemällä käynti-ravi-pysähdys -siirtymiä. Ravista pysähdys piti tulla terävästi ja ponin pysyä pehmeänä kuolaimella pysähdyksessä. Hanna pyysi tyttöä miettimään, että lähtee keskiraviin ja pysäyttää siitä. Homma toimi hyvin ja Masa liikkui hienosti, vaikka alkuun olikin hankalaa. Näissä pysähdyksissä huomasi, että Masa alkoi vaatimustason noustessa pelata suulla, joten pohdimme, että testaamisen arvoista voisi olla kokeilla remonttiturpista. Täytyykin etsiä meille sellainen...

Laukassa mentiin vain pääty-ympyrää välillä vasta-asetuksessa, jotta suoruutta tulisi lisää. Muoto ei vielä ole kummoinen, mutta muuten poni liikkui hyvin rungon läpi, joten siihen ei puututtu. Muoto tulee, kun lihasvoima kasvaa. Loppuraveissa Masa oli todella tyytyväisen oloinen ja liikkui rennon letkeästi. Tätä oli ilo katsella!



Harmitusta meillä aiheuttaa tällä hetkellä Pena, joka teloi joskus joulukuun puolivälissä jalkansa ja on ollut siitä lähtien pääasiassa kävelyliikutuksella. Nyt haava on ummessa ja olemme asteitta lisänneet liikuntaa. Ulospäin kaikki näyttää hyvältä, mutta selkään liike ei tunnu ihan oikealta. Olemme pohtineet onko syynä haava, joka onkin liian lähellä jännettä, että arpikudos pääsee painamaan. Tai jos haavan aristaminen on kipeyttänyt toisen etujalan, joka keräili hiukan nestettäkin tuossa paranemisprosessin aikana. Tai jos kipeät jalkojen alaosat ovat jumiuttaneet lavat. Tai jos sairasloma on vaan jumiuttanut koko hevosen... Olispas taas mukavaa, jos noi hepat osaisivat puhua! Koska tapoihimme ei kuulu yleensä hötkyillä, olemme päättäneet lisätä liikuntaa asteittain ja seurata tilanetta. Ihannetilanteessa kyse olisi vain lihasjumeista, jotka aukeavat pian. Harmittaa, että juuri ennen tätä loukkaantumista Pena oli elämänsä kunnossa. Onneksi kesään ja kisakauteen on vielä aikaa.



Tämä sairaslomailu on myös tuonut mieleen hevoselämän rajallisuuden. Penalla ei ole enää kovin montaa vuotta jäljellä, vaikka kaikki menisi hyvin. Tämänlainen sairastaminen saattaa aiheuttaa nopeitakin päätöksiä, Penasta ei ole pihankoristeeksi eikä köpöttelyhevoseksi. Se ansaitsee enemmän. Olemmekin tytön kanssa pohtineet paljon mihin tästä jatkamme ja mitä haluamme koko hevostelulta. Aika selväksi on tässä keskusteluissa tullut, että vaikka tytöllä ei ole suuria suunnitelmia maailman kisakentille haluaa hänkin kehittyä vielä paljon ja kisata. Tällä hetkellä vaikuttaa siltä, että kun Penasta aika jättää, me etsimme vastaavanlaisen ihanan ja osaavan nuoren hevosen, josta on niin koulu- kuin esteradoille ja jonka kanssa minäkin pärjään.



Valtavasti lunta, ihanaa!
Täällä, kuten varmaan muuallakin Suomessa on tullut viimeisen vuorokauden aikana valtavasti lunta. Päätimme lähteä poikien kanssa maastoon kevyelle lenkille. Kummatkin pojat olivat innoissaan, kun pääsivät metsään. Kun käännyimme takaisin alkoi etenkin Penan askel keventyä ja loppumatka menikin hienossa piaffissa ja kootussa laukassa. Me nauroimme vatsat kippurassa, sillä papparainen on jotenkin niin hellyyttävä noissa tohinoissaan. Masaa ei paljon kiinnostanut ja poni kulkikin perässä rennosti kävellen. Viimeistä ojaa ennen tyttö sanoi, että nyt kannattaa ottaa videolle, jos haluat nähdä Penan hyppäävän ja laukkaavan. Niinhän siinä sitten kävi :) Tänään oli oikein hyvän mielen maasto!


p.s. Tulipas noista videoista huonolaatuiset puhelimen kautta ladattuina :(

sunnuntai 18. tammikuuta 2015

Aikakauden loppu

Vajaa viikko se sitten tapahtui, meidän etukäteen jännittämä päivä; Oton ostotarkastus ja kaupanteko. Olimme sopineet, että jos kaikki menee hyvin, jää Otto kotimatkalla uudelle tallille. Maanantai-iltana väänsimme tytön kanssa itkua tallilla, Otto liikkui parhaiten ikinä ja kaikki meni muutenkin tosi hyvin. Kamala tunne, kun rakkaasta hevosesta (jonka on ostanut loppuelämäksi) joutuukin luopumaan. Toisaalta mieli oli iloinen, sillä uusi koti on meitä lähellä ja tiedän, että sen parempaa kotia ei voi hevoselle toivoa.

Tiistai valkeni yllättäen hyvillä mielin, harjasimme Oton, pakkasimme koppiin ja suuntasimme klinikkaa kohti. Paikan päällä jännitti, että hevosesta löytyy sittenkin jotain vikaa. Mitä jos olemme vain kuvitelleet Oton olleen kunnossa, vaikka todellisuudessa poni on ollut todella sairas? Olen kuullut, että jotkut kuvauttavat myytävät hevoset etukäteen; se olisi varmasti ollut ihan fiksua, niin paljon minua jännitti. Ilokseni yllätyksiä ei löytynyt ja poni sai täysin terveen paperit.

Otto käyttäytyi kuten aina, todella hienosti. Mietin, ettei me varmaan enää koskaan löydetä noin ihanaa ja selväpäistä hevosta, joka pystyy samanlaisella varmuudella opettamaan meitä. Nuoresta iästään huolimatta Otto on ollut täydellinen opetusmestari meille. Ja nyt Otto saa toimia opetusmestarina uudelle tytölle. Me emme voisi olla onnellisempia; näin tämän pitikin mennä.

Reiluun kolmeen vuoteen mahtuu paljon. Kun ostimme Oton, olimme todella aloittelijoita, vaikka meillä oli jo Pena ollut muutaman kuukauden. Oton kanssa olemme harjoitelleet kaiken; maastoilun, hankitreenit, kisamatkat, leirit, hyppäämisen, maastoesteet, ajamisen... Kärsivällisesti poni on opettanut eikä ole hermostunut meille, vaikkei ole aina ymmärtänyt mitä olemme halunneet. Oton ansiosta uskalsin ostaa Masan ja Oton ansiosta tyttö on oppinut ratsastamaan, Oton ansiosta koen ymmärtäväni jotain hevosista ja ratsastamisesta. Myös sen, että matkamme on vasta alussa.

Kiitos maailman paras moniponi näistä vuosista!


Kuvia matkalta:

Koeratsastus

Pena sai Otosta ensimmäisen kaverin

Ensimmäiset peltolaukat

Rakas karvaturri

Hankitreeniä

Ilman satulaa maastossa

Tuulitukka

Kisaamista

Paljon ihania maastoja

Kärryttelyn harjoittelua

Kisareissuja

Maastoesteitä

Rakkaat kaverukset

Lähtö

tiistai 6. tammikuuta 2015

Vuosi 2014 paketissa

Tuttuun tapaan on aika kasata kulunut vuosi pakettiin ja suunnata katseet tulevaan. Aiempien vuosien katsaukset löytyvät täältä: 2011, 2012 ja 2013. Vuodelle 2014 minulla ei ollut suuria toiveita, ainoastaan saada meno tasaantumaan ja startata itse harjoituskisatasolla helpossa c:ssä Masan kanssa. Kisauran Masa aloittikin, mutta kaverini kanssa ja aluetasolla. Blogiin en muiden kiireiden vuoksi ehtinyt kirjoitella kovinkaan paljon ja muutenkin vuoteen kuului töitä, töitä ja vielä kerran töitä.

Tammikuu

Vuosi alkoi valmennuksissa, joita olikin heti alkukuusta useampia putkeen. Valmennusten välillä Masa sai hyvin kevyitä päiviä ja tyyli tuntui sopivan hänelle hienosti. Kevyiden päivien ansiosta poni jaksoi tsempata valmennukset ja saimme huimia edistymisen tunteita aikaiseksi.

Mahtavia talvimaastoja

Helmikuu

Pääsin pitkästä aikaa ratsastamaan Penalla ja voi kuinka kivaa se olikin! Kuun lopulla hoksasin hiukan laiminlyöneeni hevosten hoidon töiden vuoksi; kengitysväli oli Masalla venähtänyt viisitoistaviikkoiseksi... Kävimme maastoilemassa usein ja törmäsimme hirviin, mutta onneksi järkevät suomipojat käyttäytyivät fiksusti. Valmennuksessa mukana oli sykemittari, joka kertoi ponin kunnon olevan kohdillaan: sykkeet olivat käytännössä koko ajan liian alhaiset.

Rakkaat ruunanpallerot

Maaliskuu

Maaliskuu kului vauhdilla, olin messureissuilla maailmalla ja sairastin elämäni flunssan. Heppojen kanssa emme tehneet mitään erityistä mainitsemisen arvoista. Loppukuusta aloitin syöttämään chian siemeniä kaikille pojille ja sillä tiellä olemme edelleen. Niistä en hevin luovu!

Kenttä aika hyvässä kunnossa!

Huhtikuu

Kevään saapuessa pääsi Masa hyppyhommiin tytön kanssa ja voi kuinka poni nautti! Minäkin hyppäsin pienen esteen! Meidän hyppykerran jälkeen "rentouttavan" maastossa tehdyn loppukäynnin päätteeksi Masa viskaisi minut selästään. Eipä olisi kuulemma tyttö uskonut tuollaista pukkia näkevänsä... Pääsin valmennukseen ja teimme meille tosi vaikeata harjoitusta, johon kuului myös laukkavoltti!

Ponipojat hoivaa

Toukokuu

Toukokuun alussa teimme kaverin kanssa diilin, että hän menee Masalla muutamiin kisoihin. Kyllä jännitti jo etukäteen, kun vauva lähtee maailmalle! Kisoihin ilmoittautuessa huomasin, että rokotukset oli tehty väärin ja rokotusohjelma aloitettava alusta. Satulaongelmia ilmeni ja Masa reagoi menemällä jumiin oikeasta lavasta. Kuun lopussa hepat jäivät myös öiksi pihalle; kesä on täällä!



Kesäkuu

Kuun alussa pääsin taas pitkästä aikaa valmennuksiin ja tuskastelin kuinka kroppa ei toimi niin kuin haluaisin sen toimivan. Kävimme tytön ja Penan kanssa maastoilemassa ja pappa yllätti olemalla erittäin fiksu. Hieronnan jälkeen laitoin satulan levitykseen ja loppukuusta kaveri starttasi ensimmäiset kisat Kummajaisissa. Hyväksytty suoritus, mutta paljasti paljon töitä olevan vielä edessä. Valmennuksessa Masa liikkui kaverin kanssa mahtavasti.






Heinäkuu

Heinäkuussa en paljon aikaa koneella viettänyt ja kirjoituksia onkin vain kaksi. Alkukuusta Masa kävi starttaamassa helpon C:n radan ja se onnistui ihan kivasti; poni sentään liikkui :) Muutenkin kesä meni mukavasti ratsastaen, ilman suurempia ongelmia. Masa kävi paljon valmennuksissa ja kisasi, joten loppukuun pieni loma tuli tarpeeseen. Ponin loman aikana minä painoin töitä niskalimassa Usan mantereella. Penan liikutus alkoi olla täysin tytön vastuulla ja aloimme pohtia vakavasti Oton myymistä.

Kimpale kultaa


Elokuu

Maastoreissu Penan kanssa sai aikaiseksi pienen kouluratsastuskärpäsen pureman tytössä; kuuma pappa tuntui kuulemma niin mahtavalta. Kaveri kävi valkuissa Masan kanssa ja minä ihastelin kentän laidalla, siellä ratsastaminen on paljon helpompaa...



Syyskuu

Masa pääsi suomenhevosten päätapahtumaan ja starttasi helpon b:n radan kuninkaallisissa. Vaikka prosentit eivät päätä huimanneet, olimme enemmän kuin tyytyväisiä. Melko pitkä automatka meni yksinkin hienosti ja kisapaikalla poni käyttäytyi mallikkaasti. Radan aikana ei hyytymistä tullut, vaan Masa oli ratsastettavissa. Tässä aiemmin julkaisematon ratavideo:



Lokakuu

Lokakuussa käytiin syyshuoltoja läpi; hampaat tsekattiin, oli hierontaa, satulan toppausta yms. Kaikilla pojilla oli kaikki periaatteessa hyvin. Penan koulusatula, jota olemme käyttäneet aina ei sittenkään sovi ollenkaan, mutta onneksi Masan satula toimi riittävän hyvin. Masa oli hiukan vino ja Hannan kanssa päätettiin ennen valmennusta, että nyt jumpataan tosissaan ja poni tulee tosi kipeäksi tai saa lihakset auki ja paranee. Onneksi jälkimmäinen oli se toteutunut vaihtoehto. Oton myynti varmistui ja myynti-ilmoitus lähti julkiseksi.



Marraskuu

Maastossa sain maistaa ensimmäistä kertaa miltä tuntuu, kun hevonen ei kuuntele tippaakaan. Tuhat ajatusta ehti vilahtaa mielessä lyhyessä ajassa... Valmennuksissa pääsimme kunnolla töihin ja tuntui, että taas jotain uusia lukkoja avautui. Pena alkoi liikkua Masan koulupenkillä entistä paremmin, tyttö alkoi käydä estevalmennuksissa ja minäkin ratsastin ihanalla Otolla.



Joulukuu

Pimeä kuukausi meni säätäessä kenellä hevosella voidaan pitää vapaata, jotta ehdittäisiin tehdä kaikki. Työt haittaavat harrastamista jne. Silti tuntui, että kaikki hevoset menivät eteenpäin, ehkäpä juuri siksi, että otimme niiden kanssa rennommin? Valmennuksissa käytiin ja viime valmennuksen videot löytyvät täältä ja täältä. Niitä ei ole editoitu, joten ovat pitkiä ja äänellä. Tuntuu, että minä olen vihdoin oppinut jotain istunnasta, mutta olen silti aina aivan liian hidas. Kuun puolivälissä Pena riekkui naapuritarhan tamman kanssa ja sai pahan haavan jalkaansa, sitä olemme edelleen parannelleet kävellen. Joulun jälkeen jännitin, kun täydellinen perhe kävi testaamassa Ottoa ja toivoin niin, että he tykkäisivät. Onneksi tykkäsivät! Ensi viikolla on ostotarkastus...



Vuosi 2014 kului siis kiireisissä merkeissä, mutta hevosten kanssa saimme uusia oivalluksia ja kaikki meni oikeastaan suunnitelmien mukaan. Itse en päässyt Masan kanssa kisakentille, mutta kaveri pääsi ja se kokemus on varmasti paljon hyödyllisempää hevosen kannalta. Olemme edenneet hitaasti, mutta varmasti ilman suurempia ongelmia, vaikka pientä jumitusta on ollut. Tyttökin on päässyt huiman harppauksen ratsastuksessaan eteenpäin Penan ansiosta. Itse koen ymmärtäneeni jotain uutta istunnasta ja ohjastuntumasta.

Tällä vuodelle en kaipaa suurempia kuin mitä toivoin viime vuodelle; haluan oppia ratsastamaan ja saada meidät ratsukkona tasaiseksi pariksi. Haluan maastoilla paljon, mutta haluan vääntää myös koulua. Suurena haaveena on päästä itsekin joillekin kisaradoille, mutta olen päättänyt, että nyt on vielä Masan aika loistaa. Hän ehtii opettamaan minua myöhemminkin. Meillä ei ole kiire.

maanantai 22. joulukuuta 2014

Joulukuulumiset

Blogin hiljaiselosta huolimatta meille kuuluu hyvää. Tällä hetkellä jopa erityisen hyvää, sillä Hanna kävi pitämässä valmennusta. Otin yksityistunnin, joka kannatti. Pääsimme tekemään perusjuttuja niin, etten ole vielä koskaan päässyt tekemään kenenkään hevosen kanssa. Mahtavaa! Videolta meno ei näyttänyt aivan niin täydelliseltä kuin miltä tuntui, mutta tunne kai tässä pääosassa on...

Temppujen sijasta teimme vaan tosi perusasioita; tuntumaa ja pohjetta. Sitä, että hevonen on kunnolla pohkeen ja ohjan välissä, minun avuillani. Huomasin, että olen tavallaan opettanut Masan luistamaan hommista. Kun vaadin, eikä Masa tee, niin myötään silti. Tai en vaadi ihan loppuun saakka. On niin kovin vaikeata olla vaativa, mutta silti oikeudenmukainen. Onhan Masa minun "vauvaheppani", joka ei voi osata tehdä vielä kunnolla :)

Tunnin aloitimme tutulla pinteliharjoituksella, joka pitäisi rehellisyyden nimissä tehdä ihan jokaisen ratsastuskerran alussa. Se avaa lonkkia mielettömän hyvin ja helpottaa pohkeiden käyttämistä valtavasti. Kun sain lonkat auki, ei muuta tarvinnutkaan tehdä. Istunta pysyi kivasti kasassa viime kerran oppien ansiosta enkä könöttänyt takakenossa. 

Tällä kertaa oikeassa kierroksessa, joka on ponille vaikeampi sain aina välillä rehellisen taipumisen sijaan käynnissä ravia ja ravissa laukkaa. Hanna huomautti, että tämänkin olet ihan itse ponille opettanut. Kun vaaditaan, mutta Masaa ei huvita tehdä, siirtyminen reippaampaan askellajiin saa mamman lopettamaan hetkeksi. Herkkispojan kanssa olen huomannut, että monesti tilanteen nollaaminen auttaa, mutta sitä saisi tehdä ainoastaan silloin kun oikeasti liikutaan kauas mukavuusalueelta. Ei silloin, kun ei vaan huvita... Ilokseni huomasin, että vain pieni muistutus riitti ja homma toimi. Toisaalta en usko, että minulla itsenäisesti ratsastaessa on uskallusta vaatia edes noin paljon juuri oikealla hetkellä.  

Harjoittelimme tuntumaa ja pidätteen tekemistä siten, että Hanna näytti ohjista ja kyynerpäistä mistä pidäte oikeasti kuuluisi tulla. Voi kuinka hankalaa tämäkin! Huomasin heti, että olin tosi helpolla liian jäykkä ranteesta enkä vain osannut olla yhtä aikaa jäntevä, mutta pehmeä. Samalla tuli mieleen, että miksei tälläistä voisi opettaa ihan sillä alkeiskurssilla? Olisi ollut ehkä helpompaa ratsastaa ja harjoitella ratsastamaan näinä vuosina, jos olisin alusta saakka ymmärtänyt miten minun pitäisi käden kanssa toimia.

Tuntumaa etsimme kolmikaarisen avulla, joka olikin tämän tunnin vaikein "temppu". Muuten tehtiin vain uralla ja pääty-ympyröitä ja koko ajan minun piti keskittyä siihen, että saan Masan liikkumaan läpi rungon ja asettumaan. Vasemmassa kierroksessa sain asetuksen hyvin läpi ja ponin liikkumaan myös pyöreässä muodossa. Oikeassa kierroksessa oli enemmän ongelmia ja siinä Masa tarjoili aika usein nopeampaa askellajia. Voi pojat millaista se laukka oli! Samanlaisen energian kun saisin tavalliseen ratsastukseen niin leijuisin vaan :)


Otolle kuuluu hyvää, pieni breikki aktiivitreenissä on tehnyt terää ja ponista on löytynyt taas uusia vaihteita. Tyttö oli Oton kanssa Hannan valkussa ja meni niin hienosti! Jotenkin olen ajatellut, ettei Otto ole mikään kouluheppa, mutta enpäs tiedä. Poni on yllättänyt :)

Pena puolestaan on nyt saikulla, kun teki hiukan tuttavuutta naapuritarhan tamman kanssa. Etujalan vuohisessa on aika ikävän näköinen haava, jota olemme putsailleet antaumuksella. Huomenna soitan eläinlääkärin tsekkaamaan tilanteen, kun pitkät pyhät on tulossa. Onneksi haava ei vaikuta liikkumiseen (siis ilman ratsastajaa), mutta olisin toivonut sen paranevan nopeammin...

Rakkaat kissanpennut voivat hyvin ja kasvavat vauhdilla. Täytyy kyllä sanoa, että vasta nyt ymmärrän miksi bengaleita sanotaan aktiiviseksi roduksi. Nämä ovat kyllä hienosti rotunsa edustajia, ei käy aika pitkäksi :)


Ihania maastoja pitkästä aikaa

Ponikaverit


Meidän rakas Bera

Pallerot 


Joulusiivousapulainen

torstai 27. marraskuuta 2014

Voihan satula!

Sitten viime postausten olemme tehneet suurempia muutoksia poikien satuloihin. Toppaaja totesi, että Penan koulusatula ei sovikaan hänelle ollenkaan ja hiukan ennen sitä huomasimme, ettei myöskään Penan oma estesatula sovi vaan tekee herrasta etupainoisen ja jäykän. Niinpä tyttö on ratsastanut koulutreenit Masan prestigellä viime ajat ja voi pojat, kun on papparaisen liike parantunut! Estetreenit on taas menty Oton estesatulalla ja hyppytunnit ovat menneet todella hienosti! Kuvittelin Masan satulaongelmien myötä ymmärtäväni jo jotain satuloista, mutta ei... Kai sitä itse on vaan liian lähellä eikä näe metsää puilta.

Penan koulusatula oli onneksi laadukas itävaltalainen penkki, joka kelpasi läheiseen ratsutarvikeliikkeeseen ja saimme tehtyä hiukan ostoksia. Nyt Pena pääsee lämmittelemään ennen ratsastusta BOT:in loimen alle ja se on myös auttanut valtavasti, verkassa on alla paljon notkeampi heppa. Samalla, kun olemme säätäneet Penan satulan kanssa ajattelin käydä läpi myös Oton satulat ja totesin, ettei myöskään Oton koulupenkki sovi sille hyvin. Tällä hetkellä Ottokin kulkee parhaiten Masan prestigellä. Ja voi kuinka ponin liike on parantunut! Aiemmin pääsatulana ollut estesatula ei ole ollut paljoakaan selässä ja ne harvat kerrat, kun sillä on menty, liike on selvästi koulusatulaa huonompi. Nyt poni onkin myynnissä ilman satulaa; estesatula jää Penan käyttöön ja koulusatula lähtee eteenpäin. En halua, että seuraavalle ostajalle käy samoin kuin meille kävi Penan kanssa. Kuvittelimme melkein neljä vuotta (!), että satula on tosi hyvä ja vaivalla herralle sovitettu, vaikkei satula ole koskaan voinut olla täysin sopiva. 

Älä häiritse meitä!
Tässä välissä Pena ja Otto on hoidettu hieronta/akupunktio/laser/kraniohoidolla ja sekin on varmasti osaltaan auttanut kummankin kanssa. Otolta löytyi enemmän jumia ristiselän alueelta, mutta jumit aukesivat hyvin ja Pena puolestaan sai erittäin hyvät paperit. Hieroja sanoi, että harvoin on tämän ikäistä hevosta, jolla ratsastetaan koko ajan, mutta jolla ei ole mitään jumeja lihaksistossaan. Aivan mielettömän hyvältä tuntui kuulla kehuja! Me ei olla sitten vain keskenämme kuvitelleet edistymistä :) Ainoa mihin pitää jatkossa kiinnittää huomiota on, että Penan takapolvet ovat löysät ja jotta tulevaisuudessakin heppa pysyy kunnossa, pitää lihaksistoa ylläpitää ja kehittää. Hankitreeniä suositteli lämpimästi. Kunpa tulisi lunta tänä talvena!

Hanna kävi meitä ilostuttamassa viime viikolla ja nyt tulossa jo uudelleen ensi viikolla. Jee! Menin itse ja meillä meni tosi hyvin, eikä pelkästään minun mielestä. Hanna sanoi, että nyt päästiin oikeastaan ensimmäistä kertaa tosissaan tekemään töitä, siis minä ja Masa. Laukassa teimme tuttua samaa harjoitusta kesältä: laukka nostettiin sisätakajalan väistön jälkeen ja laukan jälkeen väistettiin heti ulos. Suosittelen testaamaan, tosi hyvä harjoitus! 

Tyttö meni Penalla älyttömän hienosti ja harjoittelivat hiukan vaikeampia juttujakin kuten käynti-vastalaukkasiirtymisiä ja keskiraveja. On tuo Pena vaan ollut meille lottovoitto, niin hyvä luonne ja niin paljon opetettavaa. Alla on video parin viikon takaisesta estevalmennuksesta. Nyt alkaa hyppääminenkin sujua jo aika kivasti :)




Vihdoin meidän pitkä odotus on ohi ja meille saapuu huomenna kaksi ihanaa bengalin pentua!

Sisko ja sen veli


tiistai 11. marraskuuta 2014

Iloittelua

Viime viikon lauantaina pääsimme maastoon pitkästä aikaa ja aurinkokin paistoi, ilma oli mitä mahtavin! Juuri sellainen sopiva syysmaasto. Hepat olivat onnellisia, kun pääsivät maastoon ja liikkuivat reippaasti mielellään.

Masan reippaus näkyi jo ensimmäisen ojan ylityksessä, poni hyppäsi ojan yli ja laukkasi päätä heiluttaen metsään. Ei todellakaan tyypillistä käytöstä tälle nuorelle miehelle... Onneksi Otto oli mukana, sillä Masan nähdessä mörköjä Otto tasoitti tilannetta.

Päätimme mennä pitkästä aikaa myös mastonmäkeä, kun ensin kävellen tsekattiin, että kaikki on kunnossa ja sitten karautettiin laukalla ylös. Ja Masahan lähti!
Poni veti pään maahan ja kiihdytti, kiihdytti, kiihdytti.... Otto jäi kauas taakse ja minua alkoi jo hirvittää, kun vauhti vaan kasvoi, vaikka mentiin mäen jyrkin kohta, jossa normaalisti kunto alkaa jo loppua. Mäen päällä on masto ja pieni mökki, jonka ohi poni paineli suoraan metsään, edelleen laukaten. Mielessä kävi tuhat asiaa, joista päällimmäisenä kaksi: onko parempi koittaa tiputtautua selästä vai ottaa harjasta kiinni ja toivoa parasta?

No, ennen lopullista päätöstä Masa pysähtyi ja alkoi syödä tyytyväisenä ruohoa maasta. Tyttö saapui ihmetellen paikalle, Ottokin oli kuulemma koittanut mennä täysillä, mutta jäi auttamattomasti jälkeen. Kurkkua kivisti, kun huusin laukatessa niin kova, en oikein tiennyt mitä muutakaan tehdä, kun pidätteet eivät oikein menneet perille... Kävelimme mäen alas ja tulimme uudestaan, mutta tällä kertaa hyvin normaalissa laukassa ja vauhtikin hiipui jyrkimmässä kohdassa. Mäen päällä Masa teki pienen pukin ja päristeli tyytyväisenä. Loppureissu meni normaaleissa rauhallisissa merkeissä ja kuviakin on todisteena. Silloin oli kaunis aamu! Pitäisi varmaan käydä laukkailemassa hiukan useammin, niin tuollaisilta ylilyönneiltä säästyttäisiin. Jos jotain hyvää, niin on kunto ainakin kasvanut!

Jo ennen tuota maastoa ja sen jälkeen Masa on ollut erittäin hyvä ratsastaa. Ilmeisesti hieronta oikeasti tehosi, sillä muutos on selkeästi tapahtunut sen jälkeen. Mahtavaa!

Tänään teimme heppavaihtarit ja tyttö meni lyhyesti Masalla ilman satulaa. Ilman satulaa liike on selvästi parempi, vaikka satulankin kanssa ihan hyvä. Minä puolestani ratsastin Otolla ja on se kyllä kiva heppa, vaikka aika pieni onkin. Säkäkorkeudelta ero ei ole suuri, mutta Masa on niin leveä, että tuntuu isommalta.