Vaikka työt haittaavat joskus harrastusta, on nyt loppukesän aikana ehditty olla tallilla kiitettävästi. Ja ratsastamaankin olen päässyt! Pääasiassa siis Otolla, jota olemme tyttären kanssa aika tasaisesti jakaen liikuttaneet keskimäärin kuusi kertaa viikossa. Koska Oton kunto oli päässyt rapistumaan kesän aikana ratsatuskoululla, jossa oli käytännössä laidunlomalla huhtikuusta alkaen, olemme aloittaneet aika rauhallisesti perusjuttuja tehden. Vaikka ratsastuskertoja on ollut aika paljon, olivat ne alkuun todella kevyitä ja lyhyitä. Otolla on käynyt myös hieroja kerran, tästä poju nautti täysillä! Koitamme ottaa kunnonkohotuksen rennosti, niin ettei Otolle jää ikävä mieli ratsastuksesta eikä liian kipeitä lihaksia. Tästä syystä Ottoa on kehuttu paljon yksinkertaisistakin jutuista ja aina ratsastuksen jälkeen annettu jokin herkkupala. Taktiikka tuntuu toimineen kivasti, sillä Otto tulee aina suhteellisen innokkaasti laitumelta "töihin". Innokkuus ei ole kyllä missään nimessä samaa tasoa kuin Penalla, joka ihmiset huomatessaan joko ravaa tai laukkaa kiireellä portille. Otto on valinnut hiukan maltillisemman linjan, hän kävelee verkkaisesti (mutta päättävästi) omaa tahtiaan :)
On ollut hauska huomata, että alussa pienestäkin pidemmästä ravipätkästä (laukasta nyt puhumattakaan) hengästynyt heppa jaksaa koko ajan paremmin ja paremmin. Ratsun lisäksi myös ratsastaja on joutunut kuntokuurille. Alkukesän aikana ratsastuskunto pääsi rapistumaan pohjalukemiin, kun ei ollut hevosta, jolla olisi päässyt ratsastamaan. Nyt on mieleen palauteltu erinäisiä lihaksia jaloista ja keskivartalosta, ja Oton ollessa kyseessä myös hauiksista...
Kunnon kohotuksessa olemme käyttäneet paljon kevyttä ravia suht kevyellä tahdilla, samalla tehden suuria ympyröitä kumpaankin suuntaan. Kun asetukset alkoivat mennä keskinkertaisesti läpi, siirryttiin voltteihin. Käynnissä Ottoa on pyydetty kuolaimelle, muttei liian voimakkain avuin, jotta hän oppisi käyttämään myös selkäänsä eikä vain nyökkäämään alas. Tunnin alussa käynnissä on tehty ensin asetuksia ja sitten taivutuksia koko ajan voimistaen apuja. Olemme tehneet myös erittäin paljon väistöjä käynnissä (ravissa tuntuu olevan vielä liian haastavaa). Väistöt ovat olleet ehkä se haasteellisin tehtävä Otolle, sillä lavat ovat tuntuneet tosi tukkoisilta. Etenkin väistössä vasempaan Otto ikäänkuin juoksee alta pois, ulkolavan karatessa ja oikeasti väistämättä jaloillaan. Väistöjen suhteenkin Otto pääsi alussa helpommalla ja nyt pikkuhiljaa vaatimustasoa on nostettu. Asetukseen ei ole vielä kiinnitetty liikaa huomiota, nyt tärkeintä olisi saada jalat mukaan kunnolla.
Ostimme Oton varusteineen, mutta jo edellisessä paikassa tiedettiin ettei kyseinen yleisatula sovi täydellisesti hänelle. Ja se sopi vielä huonommin minun takapuolelleni, joten kävin epätoivoisesti Penan satulat läpi. Onneksi Penan estesatula istui ihan hyvin ja mikä mukavinta, minun on siinä hyvä istua. Satulan vaihdon jälkeen Otto alkoi liikkua selkeästi rennommin ja kuntokuurikin on tehnyt tehtävänsä, liikkeissä alkaa olla jo rentoutta ja ilmavuutta. Väistötkin onnistuvat eikä lapa karkaa enää laukassakaan niin pahasti kuin aiemmin. Kunto on kohonnut jo siinä määrin, että ilmoitin Oton ensimmäisiin kisoihin. Ensi viikonloppuna kisataan paikallisesta estemestaruudesta ja Otto menee hiukan kokeneemman ratsastajan kanssa testaamaan 50-60cm luokkaa ja 80cm luokkaa. Pidetään peukkuja ettei esteitä suorastaan rakastava poni lähde lapasesta vaan hyppää siistin radan. Voittoa emme tällä kertaa lähde tavoittelemaan, mutta saahan sitä aina salaa toivoa....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti