Sunnuntain kunniaksi lähdimme poikien kanssa maastoilemaan ja ryhmän vetäjäksi pyysimme ystävämme tallilta, jonka puoliveriruuna on ns. pomminvarma. Penahan ei ole vielä koskaan ehtinyt meidän kanssamme maastoilemaan, enkä ollut täysin varma kuinka hän siellä selviää. Kesän aikana Pena on kyllä ollut paljon rennompi, varmaankin talliin ja sen ympäristöön tottuminen sekä yötä päivää laitumella olo on kasvattanut hermoja.
Sovimme, että menemme ihan rennon käyntilenkin ja tarvittaessa voidaan ravailla hiukan. Reippaampi laukkailu jätetään ensi kertaan. Hiukan jännitti selkään noustessa, mutta päätin, että nyt ei jännitellä, ettei se tartu hevoseen! Pomminvarma heppa lähti ensimmäisenä, Pena toisena ja Otto peränpitäjänä. Kävelimme ensin testiksi pienen tienpätkän laidunten vieressä ja koska se meni hyvin, suuntasimme metsään. Penahan oli lungi kuin mikä! Ainoastaan kahdessa kohtaa (jotka oli odotettavissa) Pena oli hiukan jännittyneempi, muuten hän meni kuin vanha tekijä. Ravia menimme vain yhdessä ylämäessä hetken kunnes totesin, että ensi kerralle laitan martingaalit, jotta tuntuma suuhun säilyisi myös pidättäessä...
Tallille palasimme noin tunnin jälkeen, jolloin Pena meni lepäilemään talliin ja Otto lähti vielä hyppäämään muutaman esteen (ja hienosti hyppäsikin!). Kesällä jossain vaiheessa jalkaongelmien aikaan Pena tuntui ikäänkuin masentuneelta, mutta nyt hän alkaa olla taas oma itsensä. Olen koittanut pitää hänen ohjelmansa aika rentona ja mielenkiintoisena; liikuttaa aktiivisesti, mutta pilke silmäkulmassa ja kehua paljon. Ja on tuntunut tehoavan :)
Nyt maastoilu on sovittu viikottaiseen ohjelmaan ja ehkä ensi kerralla koitan päästellä laukkaakin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti