Uuden vuoden taikaa!

Joulu on ohi ja vuosikin vaihtunut, loma on ollut lopulta erittäin tervetullut ja ihana! Joulu tuli hiukan varkain enkä oikein päässyt tunnelmaan. Ihan kunnon joulutunnelmaa ei koskaan tullutkaan, mutta lomailu perheen kesken teki todella hyvää! Kaiken ihanan lisäksi saimme kaverinin hepan "hoitoon" heidän joululomareissunsa ajaksi eli olemme päässeet kivasti ratsastamaan. Kyllä meillä pitäisi olla kolme hevosta, jokaiselle omansa! :)

Kaverin heppa on minulle tuttu, mutta itse en ole ruunalla ratsastanut kuin kerran lyhyesti kesällä. Useamman kerran olen seurannut toki muiden ratsastusta ja ollut jopa mukana ostoreissulla (sovimme kaverin kanssa, että minäkin testaan, jos hänelle ei iske. No onneksi iski, kun minulla oli jo kiikarissa meidän Pena ;)... ), mutta omat ratsastukset olivat jääneet. Minulla oli siis melko tarkka kuva millainen heppa on kyseessä, mutta toisaalta taas mielikuvat saattavat olla väärässä...

Ensimmäisellä ratsastuskerralla heppa yllätti. Olin jotenkin henkisesti varautunut hyvin tahmeaan ruunaan, joka ei mielellään liiku vaikka osaakin (kisattu kansallista vaativa b:tä ihan hyvin tuloksin). Liikaa vauhtia ratsastuksessa ei ollut, mutta mielestäni ratsastus oli kuitenkin kiva. Itse asiassa, tykästyin ruunaan enemmän kuin etukäteen ajattelin, sillä hän on erittäin herkkä. Tunsin kuinka hommat sujuivat kun itse vain muistin olla häiritsemättä hevosta liikaa :) Ajoittainen oma heiluminen, hevosen hitaus (joko laiskuutta tai huonoa kuntoa) ja apujen epäselvyys haittasivat menoa. Hänen periaatteensa on, että jos on epäselvää niin pysähdytään. Kuitenkin perusfiilis yllätti!

Pohdin, että saatan vain kuvitella omassa päässäni hepan liikkuvan hyvin ja ilmoittauduin myös tunnille. Se meni ihan hyvin eikä murskakritiikkiä kuulunut, mutta jotenkin hepassa oli aistittavissa henkinen lamaannus "tämä ei ole kivaa" ja ruuna ikäänkuin venyi veteläksi tunnin aikana. Tuntia seuraavanakaan päivänä en saanut samaa fiilistä kuin ennen sitä. Päättelin tästä, että yksin ratsastaessa ensinnä vaadin enemmän ja toisaalta myös odotan hevoselta enemmän lyhyen ajan sisällä. En myöskään kävele pitkin ohjin, vaan teemme töitä tiiviisti, mutta monesti sitäkin lyhyemmän aikaa. Tunnilla kävelyt yms. lepohetket vievät puhdin pois helposti eikä se tunnu sopivan tälle hevoselle. Tai tälle ratsukolle.

Oli miten oli, tämä väliviikko oli todella kiva ja tervetullut. Nyt on voimia jatkaa uuteen vuoteen!

Tämä syrjähyppy on tehnyt hyvää myös omalle vakisuhteelle, vaikka eihän siinä mitään vikaa olekaan ollut :) Kyllä omat hepat on vaan omia ja vaikka kuinka kiva muilla olisi mennä, ovat nuo omat vieneet sydämestä niin suuren palasen ettei sitä ihan helpolla korjatakaan. Eikä ole edes tarve! Herra P on ihana ja ratsastan hänellä myös jatkossakin tosi mielelläni, mutta kyllä minun elämäni rakkaudet ovat Pena ja Otto!