Jälleen huomasin ilokseni, että selkään hyppääminen onnistuu kerta kerralta helpommin ja istun vakaammin, enää ilman satulaa meno ei oikeastaan edes jännitä. Laukkaamaan en edelleenkään suostu, mutta kaukana emme ole siitäkään :) Hiukan kyllä hirvitti, kun tyttö puunasi edellisiltana Ottoa ja suihkutteli jotain hoitoainetta harjaan; se oli melkoisen liukas... Onneksi selvisin ilman paniikkiharjaantarrausta.
Alkukäyntien jälkeen otin ohjat tuntumalle ja Otto oli heti kuin uusi (vanha) hevonen; myötäsi ja oli rento. Olin ihan ihmeissäni, että kuinka tässä nyt näin kävi. Viime viikot ovat olleet ihan kamalaa takkuamista ja vaikka hetkittäin Otto on mennyt ihan hyvin, en kuitenkaan ole päässyt lähellekään sitä ajatuksen voimalla kulkevaa hevosta, johon jo ehdin rakastua. Tein neliötä, jossa kulmat olivat etuosakäännöksiä ja Otto oli superhyvin kuulolla ja rentona. Ravissa tein vain pääty-ympyrää ja voltteja enkä malttanut ravata pitkään, kun tuon lyhyen ajan Otto oli mukavan pyöreänä (oli tosi helppo istua!) ja niskastaan rentona. Lopetin aika nopeasti, kun fiilis oli niin mielettömän hyvä! Ihana Otto!
Loppukäynnit menin tiellä, jossa Otto jännittyi selvästi, ja pylly tuli kipeäksi. Tuossa ilman satulaa menemisessä kyllä huomaa hyvin miten hevonen käyttää selkäänsä, sillä se vaikuttaa heti omaan takalistoon...
Huolestuin kyllä hiukan, kun tuo ero Otossa oli noin selvä, voisiko olla että koulusatula ei enää sovikaan hänelle? Se ostettiin viime kesänä ja Otto on muuttunut lihaksistoltaankin siitä, mutta satula tuntuu istuvan ihan hyvin; ei heilu ja on suorassa. Karvassakaan ei näy merkkejä siitä, että satula hiertäisi. Ajattelin tänään kokeilla mennä estesatulalla ja jos Otto kulkee silläkin selkeästi rennompana, täytyy meidän varmaan suunnata satulaostoksille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti