maanantai 2. huhtikuuta 2012

Raviväistöjä

Lauantaina oli meillä taas ihana Hannan valmennus, joka kyllä tulikin tarpeeseen! Kuten jo aiemmin kirjoitin, Otto ei ole ollut kovinkaan helppo ja nyt oli aika laittaa kaikki takaisin kuosiin. Jostain syystä aina, kun Hanna on maneesissa Otto menee tosi hienosti heti alusta saakka. Mielenkiintoista on, olenko itse erilainen vai ottaako Otto ratsastuksen itse enemmän tosissaan, kun yksi huutaa kulmassa? Ottohan on jo vuosia ennen minua käynyt Hannan ohjauksessa (se selvisi vasta vähän aikaa sitten), joten ehkä hevosellekin on iskostunut ettei nyt kannata lusmuilla... Toisaalta, sama on varmasti iskostunut ratsastajalle :)

Tällä kertaa tyttö meni ensin tunnin ja minä sitten, joten pääsin mukavan reippaan ja notkean hevosen selkään. Toisaalta Otto oli hyvin eteenpäin menevä, joten jouduin heti alussa ottamaan muutamia ravi-peruutuksia, jotta saimme pahimmat menohalut kuriin. Teimme väistöjä vanhaan tapaan eli seinää hyväksikäyttäen, voimakkaassa kulmassa. Hanna kehui huomaavansa, että tätä on harjoiteltu (niin onkin!) ja Otto meni oikein mukavasti kuolaimella. Nyt pystyin jopa kiinnittämään itseeni enemmän huomiota, mukautumaan lantiolla liikkeeseen ja avaamalla rintakehää. Hannan neuvo tytöille oli "muista katsoa ylämäkeen; mieti ratsastavasi mäkeä ylös, jonka huipulle katsot" ja hyödynsin itsekin tuota mielikuvaa. Se auttoi; en nostanut pelkkää katsetta vaan samalla avasin myös rintakehäni, ja heppa kiitti rentoutumalla. Nyt huomasin myös, että Otto väistättää paremmin vahvemmalla oikealla takajalalla, mutta asettuu silloin huonommin ja toisessa kierroksessa väisti huonommin ja asettui helpommin.

Muutaman kerran jälkeen muutimme tehtävää siten, että puolessa välissä väistöä piti siirtyä raviin, edelleen väistössä. Kyllä olikin hankalaa! Ensimmäisellä kerralla jouduin tosissani käyttämään pohjetta ja raippaa, mutta kun Otto hoksasi ettei tarkoituksena ollut poikittaa enemmän vaan ravata, homma helpottui. Muutaman kerran sain Oton astumaan ravissa niin hienosti alle tahdikkaasti, että yllätyin. Miten voinkin saada tällaisia fiiliksiä tällä hevosella!

Hanna selitti, että juuri tuo harjoitus, jossa käyntiväistöstä siirrytään raviin, vahvistaa ja notkeuttaa hevosta ja helpottaa laukannostoja ja laukan hallintaa. Kieltämättä, laukka tämän jälkeen oli paljon enemmän ylöspäin nousevaa kuin aiemmin. Tällä kertaa loppuravitkin saivat kehuja, sain kuulemma Oton liikkumaan aiempaa pidemmällä askeleella, mutta rentona. Ja siltä se tuntuikin. Ihanaa!!

Kuten aina, olin tunnin jälkeen ihan pilvissä. Vaikka Otosta ei koskaan ole ruusukehaiksi koulukilpailuissa, tuntuu minusta, että olen oppinut häneltä (ja Hannalta) valtavasti. Olen näiden muutamien valmennusten aikana ymmärtänyt mistä esimerkiksi väistössä on kyse ja miten sitä opetetaan hevoselle. Samalla olen oppinut itse. Jos Otto väistäisi helposti, olisin varmasti itse tyytynyt vain matkustelemaan, mutta nyt joudun tosissani miettimään mitä teen ja miksi teen. Olin huipputyytyväinen, kun Otto menee nykyään melko pyöreänä ja kuolaimella suurimman osan ajasta, ainoastaan nämä kaikista vaikeimmat, uudet jutut aiheuttavat vastustusta.

Ei voi muuta sanoa kuin tätä lisää!

1 kommentti: