Metsäläinen

Juhannus meni meillä rauhaisasti ja nyt odottelen innolla ensi viikolla alkavaa lomaa. Toivottavasti saan vielä satula-auton ennen lomaa täällä piipahtamaan, jotta pääsisin vihdoin treenailemaan kunnolla. Viime aikoina olen keskittynyt vain menemään rennosti maastossa, joten eilinen ratsastus masensi melkoisesti. Kokeilin nimittäin pitkästä aikaa koulusatulaa (joka ei edelleenkään sovi) ja jouduin ensinnäkin lyhentämään jalustimia kahdella reiällä, kun jäykistyneet lonkat kinnasivat vastaan. En myöskään osannut enää keventää oikein ja vatsalihakset olivat muutaman ravimetrin jälkeen ihan poikki. Miten voi ihminen mennä näin rappiolle heti muutaman viikon rennomman menon jälkeen???

Otto pääsi maisemanparannushommiin 

Nam, nam!

Jos nyt oli ongelmia ratsastajalla niin oli myös ratsullakin, sillä kentän vieressä olevat possut pelottivat (kyllä, me olemme maalla ja meillä on ihkaoikeita possuja kavereina!) eikä muutenkaan juuri kiinnostanut. En tiedä onko syynä sitten uusi koti, uudet kaverit, liian hyvä ruoka eli ylimääräinen energia, huono satula vai jokin muu, mutta nyt on ollut hiukan hankalaa eikä Otto ole ollut viime aikoina tuttu "kaikki käy"-tyyppi.

Kyllä maastoilu ja muuten vaan hengailu luonnistuvat vanhaan tapaan, mutta Otto ei selvästi tykkää, jos häneltä vaaditaan enemmän. Kokonaisuudessaan silti sanoisin, että Otto on nyt paljon tyytyväisempi eloonsa kuin vanhassa kodissa, ehkäpä se onkin syynä siihen, että nyt työskentely on toooosi tyhmää....

Toisaalta meille tuntuu sopivan hyvin tämä metsäläisen rooli; ollaan vaan ja möllötellään :)