Syrjähyppy

Viime perjantaina saimme nauttia taas valmennuksesta ja koska kaverini ei omien kiireiden vuoksi pystynyt osallistumaan pääsin minä valmennukseen herra P:llä, josta olen maininnut täälläkin aiemmin. Viime joululoman jälkeen olen testannut ratsua muistaakseni kerran lyhyesti, joten valmennukselle ei ollut suuria odotuksia.

Alkutunnista tunsin itseni pieneksi

Aloitimme perusjutuista eli teimme käynti-pysähdyksiä. Herra P oli yllättäen todella vaikea pysäyttää, vaikka ruunalla on yleisesti ongelmia liikkua reippaasti. Jouduinkin siis keskittymään erityisen paljon siihen, että kaikki siirtymät olisivat täsmällisiä ja liike tahdikasta. Alkutunnista jouduin käyttämään raippaa melko paljon sellaisena pienenä naputtavana muistutuksena, mutta lopputuntia kohti helpotti ja raippa sai olla enemmän koristeena. Koska olen tottunut Oton pieniin liikkeisiin, tuntui Poppelin sopiva käynti minusta huiman suurelta. Oma istuntani on kuitenkin parantunut paljon enkä heilunut niin kuin aiemmin.

Siirryimme pian käynti-ravi-käynti-pysähdys -siirtymisiin ja jouduin ottamaan avukseni jalustinhihnan pään, jotta sain pysähdyksen terävänä läpi. Pidin siis sisäkädessäni ohjaa, jalustinhihnaa ja raippaa. Jalustinhihnan avulla varmistin, ettei Poppeli saanut kiskaistua päätään eikä valuttua pysähdykseen (kiskaisu oli tosi pieni, mutta vaikutti pysähdykseen paljon) ja raipalla naputtelin tahtia siirtymissä. Muutaman kierroksen jälkeen Poppeli luovutti ja totesi, että nyt on vain pakko alkaa työskennellä; selkä tuli mukaan liikkeeseen.

Seuraavaksi siirryimme tekemään pitkät sivut vasta- ja myötäasetuksessa, ensin käynnissä ja sitten ravissa. Kun nämä onnistuivat aloimme tehdä ravivoltteja myötäasetuksen puolelle. Hetken päästä teimme voltit laukassa. Asetusten myötä sain Poppelin myötämään mukavasti niskastaan ja etenkin oikeassa kierroksessa myötäys tuli juuri oikein. Vasemmassa kierroksessa sain tehdä enemmän töitä, sillä Poppeli taipui helposti kaulastaan liikaa, lintsasi lavoillaan ja siirsi takapäätään sisälle. Vasemmassa laukassa jouduin tekemään aika paljon suoristuksia ja käyttämään raippaa satulan etuosaan, jotta ylitaipuminen loppuisi.

Lahjakas herra P

Tunnin jälkeen olin aivan innoissani; ihanaa ratsastaa!

Olin täysin yllättänyt kuinka hyvin osasin käyttää monia liikkuvia osia ja kuinka mukavalta herra P tuntui. Samalla tuntui pahalta; Otto on ollut meille ihan täydellinen ratsu tähän hetkeen, mutta valitettavasti Oton kanssa en pääse ikinä treenaamaan tällä tavoin. Oton avulla olen saanut valtavan paljon itseluottamusta ratsastajana ja oppinut tuntemaan hevosta ja sitä miltä ratsastaessa kuuluu tuntua. Otosta ei vaan koskaan tule kouluratsua ja olisi väärin häntä siihen pakottaa. Miehelle jo vihjasin (en enää edes hienovaraisesti), että hankkisi nyt pian sen oman nuoren estehevosen ja antaisi Penan pelkästään minun käyttööni :)