Mitä on hyvä ratsastus?

Oton muutosta on nyt kulunut pari kuukautta ja pienen välimatkan jälkeen olen alkanut miettiä enemmän omaa kehitystäni ratsastajana. Vaikka koen saaneeni vanhalla tallilla erittäin hyvää opetusta perusratsastukseen aloittaessani ratsastaa muutama vuosi sitten, olen myös ymmärtänyt oppineeni paljon asioita "väärin". Väärin hipsukoissa siksi, että periaatteessahan on oikein esimerkiksi ratsastaa kantapäät alhaalla. Todellisuudessa pitäisi kuitenkin ymmärtää miksi eikä vain työntää kantapäitä alas jännittämällä jalkoja.

Kävimme paljon Oton kanssa tunneilla enkä silti kokenut kehittyväni, vaikka huomasin kyllä tasapainoni parantuneeni. Viime keväänä (lopetettuani tunneilla käymisen) koin ahaa-elämyksen: tältä ratsastuksen kuuluu tuntua! Ensin nämä hetket olivat lyhyitä välähdyksiä, mutta pikkuhiljaa olen onnistunut saamaan pidempiä pätkiä. Itsenäisesti ratsastaessa pystyn keskittymään paremmin niiden hetkien hakemiseen ja lopettaa harjoituksen silloin, kun se onnistuu meiltä parhaiten, jolloin lopetamme iloisina ja tyytyväisinä.

Hymyilevä ratsastaja - Onnellinen hevonen

Olimme jokin aikaa sitten vanhalla tallillamme koulukisoissa ja huomasin tytöissämme huiman eron. He olivat löytäneet takaisin sen ilon ja riemun, joka mielestäni hyvään ratsastukseen liittyy, ja jota en nähnyt viimeisinä kuukausina heidän kasvoillaan heidän ratsastaessa noilla samoilla kentillä. Eilen ratsastaessani ymmärsin, että myös minä nautin nykyään ratsastuksesta aivan eri tavalla kuin vielä muutama kuukausi sitten. Ratsastukseeni on palannut takaisin ilo!

Kisoja seuratessani aloin miettiä, että taidan mieltää hyvän ratsastuksen nykyään eri tavalla kuin aiemmin. Mielestäni hyvässä ratsastuksessa hevonen ja ratsastajat tekevät yhteistyötä iloisesti ja kevyesti. Hevonen liikkuu rennosti ja pehmeästi eikä ratsastajan tarvitse olla vahva. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö ratsastaja joudu olemaan myös välillä vahva. Pitää vaatia, jotta voi saada. En ole vielä tavannut hevosta, joka kulkisi automaattisesti hienosti ja rennosti eikä ratsastajan tarvitse kuin istua selässä. Hyvässä ratsastuksessa hevoselta vaaditaan työntekoa, mutta sitä kiitetään, kun se tekee oikein. Hevosen pitää mielestäni näyttää siltä, että se tekee töitä mielellään ja että se luottaa ratsastajaansa.

Nälkä kasvaa syödessä ja tällä hetkellä haluaisin opetella ratsastamaan höyhenenkevyin avuin. Joskus olen löytänyt Otostakin puolia, joita en olisi uskonut siellä olevan, mutta liian usein minusta tuntuu, että Otto on äärirajoillaan vaatimusteni kanssa. Oma mukavuusalue pitää ylittää tasaisin väliajoin, mutta kaikki eivät pysty samoihin suorituksiin vaikka haluaisivatkin....

Lukemisen arvoinen teksti hyvästä ratsastuksesta.