Projektiheppa osa 2

Elämällä on kumma tapa järjestää asioita, myös niin ettei meinaa itse perässä pysyä.

Olen muutamaan kertaan täälläkin pohtinut kuinka meillä pitäisi olla kolme hevosta, jokaisella omansa. Ja nyt meillä on! Kaverini laittoi viime viikon lopulla viestiä, että hänellä olisi tiedossa mukava, terve suomenhevostamma, joka on peruskoulutettu projekti. Hinta ei päätä huimannut ja jostain syystä minulle tuli fiilis, että voisihan sitä käydä katsomassa. Tamma oli ihan ok, mutta huomasin katselevani samalla tallilla olevaa pientä suomenhevosruunaa sillä silmällä. Ruuna ei ollut myynnissä, mutta kasvattaja ehdotti kuitenkin sen testaamista, joten minä testasin. Ja ihastuin :)

Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Tajusin pian, että tapasin ruunan ensimmäisen kerran kaksi vuotta sitten kesällä, jolloin Masa oli kaverini luona peruskoulutuksessa. Silloin järki voitti ja hevoskaupat jäivät tekemättä, mutta nyt päätin etten tee samaa virhettä toiseen kertaan. Tämä on pakko katsoa loppuun saakka... Niinpä meille muutti tänään Masa, kuusivuotias suomenhevosruuna (ehkä pienhevoskokoinen), jolla on käyty ratsastalemassa silloin tällöin maastossa.

Masa on siis ihkaoikea projektihevonen; hiukan ylipainoinen, nuori ja raaka, mutta hyväluontoinen heppa. Minun ihkaoma!