Rentoutta metsästämässä

Vaikka yleensä vanhempia hevosia myydään oppimestareina, täytyy minun myöntää, että toistaiseksi minun oppimestarini on ollut ratsunalku Masa. Olen toki muidenkin hevosten kanssa huomannut rentouden tärkeyden, mutta ehkä ruunan kokemattomuus korostaa erityisesti pienten asioiden tärkeyttä. Joudun, ja saan, miettiä jokaisen tekemäni liikkeen tarkkaan etten opeta vääriä asioita ja kannusta reagoimaan väärällä tavalla.

Olen jo useampaan kertaan ihastellut kuinka hienosti painoavut toimivat. Alkuun olin niiden kanssa jopa pulassa, Masa kun tuppasi pysähtymään heti, jos minä heilahdin johonkin suuntaan. Valitettavasti sitä tapahtui usein... Nyt onneksi hän ei enää reagoi ihan jokaiseen heilahdukseen, mutta on silti edelleen herkkä. Hän selvästi rentoutuu heti, kun saa minulta selkeät avut mihin suuntaan mennä ja se pitää nimenomaan tapahtua painolla, ei ohjasta kiskomalla. Viimeisessä valmennuksessa huomasin mahtavasti kuinka omia kyynärpäitäni rentouttamalla sain siirrettyä rentouden hevosen niskaan. Hanna muistutti: "rennot nivelet" ja niinhän se vaan toimi. Sekä ratsastajalla että ratsulla.

Harmillista on, että vielä ei todellakaan olla siinä pisteessä, että osaisin itse tehdä kaiken oikein alusta saakka ja niinpä viime ratsastuskerta oli taas suurimmaksi osaksi muuta kuin rentoa. Emme kyllä ole menneet pitkiin aikoihin kentällä, vaan hömpsötelleet maastossa ja lomailleet, mutta huomaan tosi usein jääväni itse jännittämään ja vetämään. Ja niinpä Masa jännittää ja vetää... Ensi lauantaina on onneksi valmennus!

Tyytyväinen olen silti, kun sain kummatkin laukat nostettua ja laukattua rennostikin. Mahtavaa oli myös huomata, että Masa oli nyt tasaisempi edestä, joten ehkä se raspaus auttoi!

Lue valtavan hyvä kirjoitus valmennuksesta, näitä oppeja koitan pitää aina mielessä.

Otto tonttu