maanantai 17. joulukuuta 2012

Suoruus

Lauantaina pääsin kauan kaipaamaani valmennukseen, sillä Rosali tuli tallillemme. Olen ollut hänen valmennuksessaan ainoastaan kerran aiemmin Penalla eli aikaa siitä on kulunut melkoisesti. Aiemmin tänä syksynä en vielä uskaltanut Masalla osallistua, kun pelkäsin ettei ruunan kunto riitä. Eikä se olisi kyllä riittänytkään :)

Koko tunnin teimme tosi perusjuttuja, mutta niissäkin oli meille puuhaa. Teimme alkuun ravi-käyntisiirtymisiä, joissa käyntiä piti mennä noin viisi askelta. Keskittyä piti erityisesti tahtiin, jotta se säilyy läpi siirtymisten tasaisena. Sen jälkeen lisäsimme mukaan voltin toisessa päässä kenttää ja toisessa teimme kolmen askeleen käyntisiirtymisen. Tämä osoittautui meille hankalimmaksi, sillä Masa taipuu kaulastaan helposti liian paljon. Totta puhuakseni en ole aiemmin kiinnittänyt niin kovin paljon huomiota suoruuteen, kun olen keskittynyt eteenpäin pyrkimykseen, mutta jatkossa pitää. Se oli nimittäin ainoa kotiläksy tällä kertaa :)

Olen jotenkin kuvitellut, että Masan kaatuminen sisäänpäin ympyröillä johtuu siitä, ettei hän kuuntele kunnolla sisäpohjetta, mutta sainkin kuulla sen johtuvan todellisuudessa siitä ettei hän kuuntele ulkopohjetta eikä ulko-ohjaa. Minun pitää jatkossa kiinnittää erityisen paljon huomiota suoruuteen ja saada ulkoavut läpi. Koska Masa taipuu helposti, en saa taivuttaa enkä asettaa ennen kuin suoruus on kunnossa. Rosalin mielestä meidän suurimmat ongelmat laukannostossakin ovat nimenomaan puutteelliset ulkoavut, ja kun Masa saadaan suoraksi, helpottuvat nostotkin.

Tällä kertaa ratsastus ei ollut mikään kevyt humputtelu vaan kummallekin tuli hiki kunnolla, mutta hauskaa oli. Sain muuten itse noottia siitä, että aukaisen liikaa lonkkiani ja jään reidellä irti hevosesta. Minulle on kuulemma varmaan muistutettu liikaa siitä, ettei saa puristaa ja nyt olen mennyt jo yli. Niinhän se menee, äärimmäisyydestä toiseen... Rosali sanoi, että Masa vaikuttaa ihan lupaavalta; liikkeet ovat hyvät, laukka jo nyt pyörivä ja rakenne näyttäisi siltä, että kokoaminen on helppoa. On kuulemma koulutuksesta vaan kiinni mihin päästään, ja hiukan olin kuulevinani, että apua saattaisin tarvita ;)

Noin viikon takaiselta maastoreissulta 
Eilen kävin ihanassa lumisessä metsässä kävelemässä lyhyen lenkin palauttavana verkkana. Masa nauttii suunnattomasti, kun saa kävellä umpihangessa metsässä ja niin nautin minäkin!

Kävimme muuten myös perjantaina maastossa Oton ja tytön kanssa ja saatiin aikaiseksi pieni laukkakilpailukin :)

2 kommenttia:

  1. Tervehdys, oli liityttävä lukijaksi kun löytyi kaimahevonen ;)

    VastaaPoista
  2. Hei vaan! Kivaa tutustua blogiisi :)
    Meillä käydään muuten hiukan vääntöä kotona tuosta lempinimestä, miehen mielestä se ei sovi arvoisalle kisaruunalle, mutta minusta on ihan täydellinen lemppari ruunanrupukalle ;)

    VastaaPoista