Jeejee!

Kyllä on taas hyvä mieli!

Masa sai kengän jalkaan jo perjantaina ja pääsin ratsastamaan kentälle heti kengityksen jälkeen. Masa oli taas ihan kuin eri hevonen, tai siis se tuttu hevonen, joka tekee töitä mielellään ja liikkuu reippaasti. Hän on ollut nyt hiukan kiinni oikealla, mutta pikkuhiljaa alkoi sieltäkin irrota ja hakeutua samalla mukavasti pyöreämmäksi. Laukkaaminen on onnistunut hienosti ja pystyn säätämään siinä jo vauhtiakin. Laukan jälkeen ei tarvitse olla vahva, sillä uuden satulan myötä sellainen karkuun juokseminen on poistunut kokonaan.

Lauantaina kävin aamulla pikaisesti ratsastamassa ensin alkukäynnit maastossa ja sitten vielä kentällä hiukan ravailuja ja laukkaamista, kun Masa oli siitä innoissaan. Ihanaa, kun heppa haluaa itse kentälle! Muutaman kerran Masalla meni hermot, kun vaadin hiukan laadukkaampia nostoja, mutta se oli erilaista kiukuttelua kuin aiemmin. Tämä oli sellaista "hyvää kiukuttelua". Koska kenttäpäiviä oli jo kolme putkeen, menimme tänään maastoon palauttavalle lenkille (eikä Masaa olisi saanutkaan ilman tappelua kentälle) tytön ja Oton kanssa. Mentiin ihan rennosti käyntiä ja muutaman kilometrin hölkkä hidasta ravia. Ensimmäistä kertaa aikoihin minun ei tarvinnut ratsastaa Masaa eteenpäin ravissa vaan poika paineli tyytyväisenä reippain askelin tietä pitkin.

Nyt on niin hyvä mieli siitä, että Masa alkaa olla taas asenne kohdallaan eivätkä varusteet haittaa menoa. Onneksi löytyi tuo satula, ihanaa päästä taas tekemään töitä kunnolla :)