Maastakäsin väistöjä

Flunssa iski nyt sitten ihan kunnolla; ääntä ei lähde enää ollenkaan, mutta onneksi olo on muuten suht hyvä. Olo oli jo perjantaina kyseenalainen, joten kävimme vain pikamaastossa ja harjoittelin lyhyesti uutta väistätysharjoitusta kentällä. Jo viime valmennuksessa vuoden vaihteessa saimme kotiläksyksi väistöjen harjoittelun, mutta ne ovat jääneet, kun treeniaika kentällä on ollut aika vähissä. Niinpä ajattelin ensin opettaa niitä maastakäsin ja etsin videoita youtubesta. Meillä menee peruutukset ja seuraamiset hienosti, mutta sivuttaissuuntaisessa väistössä tuntuu, että Masa helposti ikään kuin karkaa avuilta. Samalla hän myös helposti paineistuu liikaa ja hermostuu. Tämä oli oikein sopiva harjoitus meille. Pystyin samalla pitämään etuosan hallinnassa ja sain takaosan mukaan juuri sopivasti. Minun täytyi vain olla tosi tarkkana siitä missä seisoin, sillä Masa lähti helposti peruuttamaan (jos olin edes aavistuksen etujalkojen etupuolella) ja taas jos käytin raippaa niin kuin tässä videossa, Masa liirasi heti karkuun takaosallaan. Kun raippa oli suoraan alaspäin tai alaviistossa, sain väistön hallitusti aikaiseksi. Uskoisin, että raippa on meille ihan turha jatkossa, kun itse opin kontrolloimaan omaa vartaloani paremmin. Myös kädellä täytyi olla tosi herkkä, sillä Masa on suustaan herkkä ja liian suuri paine sai aikaan peruutuksen. Ehkä se johtuu siitä, että Masa on vielä niin raaka, mutta hän on kyllä todella herkkä lukemaan ihmistä ja muutenkin herkkä avuille. Tässä koitankin nyt tasapainoilla, sillä haluan herkkyyden säilyvän, mutta kuitenkin niin, että pystymme tekemään asioita. Liian herkkä ei saa olla...

Olen laittanut tuonne youtube-kanavalleni nyt muutamia hevosvideotilauksia ja tykännyt mielestäni hyvistä videoista, tervemenoa siis sinne, jos on ylimääräistä aikaa viettää netissä :)

Lauantaina aamupäivällä olin mielenkiintoisella hevosen rakennekurssilla, jossa käytiin läpi rakennetuomarin kanssa perusasioita rakenteesta. Oli kyllä mielenkiintoinen aihe, vaikka päästiinkin vain pintaraapaisuun. Tähän taidan perehtyä enemmänkin! Lauantai menikin melkein siinä ja flunssaisena tyydyin vain käymään pikaisesti tallilla moikkaamassa heppoja. Sunnuntaina suuntasimme maastoon kaverin kanssa ja pikainen lenkki venyikin ihan normaaliksi laukkalenkiksi, sillä tiet olivat yllättävän hyvässä kunnossa. Olimme varautuneet siihen, että tiet ovat liukkaita ja kovia, mutta onneksemme niitä ei oltukaan hetkeen aurattu. Päästelimme sitten menemään reippaasti :) Masa nautti taas täysillä ja täytyy kyllä sanoa, että nyt on ravi parantanut ihan valtavasti! Selkä on ihan eri tavalla mukana liikkeessä ja vasen laukkakin rullasi hyvin. Hiljaa hyvä tulee!