Hitsit, että on hyvä mieli! Satula-asia taitaa edistyä :)
Ensin lyhyt päivitys; testasin kaverin Amerigoa, joka istui yllättävän hyvin. Itse istuin tosi hyvin tasapainossa ja Masa liikkui rennosti käynnissä ja ravissa, mutta ei suostunut laukkaamaan. Nosti laukan kyllä, mutta tiputti raviin käytännössä heti. Reipasta ravia meni sitten kyllä tosi mielellään :) Itse mietin, että olisikohan satula ollut liian pitkä ja siksi haitannut laukassa? Ei kyllä mennyt viimeisen kylkiluun yli, mutta lantion alue liikkuu Masalla tosi paljon.
Sain postissa testattavaksi käytetyn Prestigen D1:n ja kävin tänään testaamassa sitä selkään ja lopulta myös ratsain. Satula oli m-leveyttä, joka ilmeisesti oli jossain vaiheessa levitetty, mutta se ei kovin leveä ja olikin hiukan liian kapea Masalle. Koska se ei ollut ihan katastrofikapea, päätin kokeilla myös ratsain. Meillä oli hiukan kiire aikataulu menin vain ihan lyhyesti askellajit läpi ja odotin jännityksellä laukkaa. Ensimmäistä laukkaa Masa ei suostunut nostamaan helposti, mutta kun nosti, jatkoi sitä innoissaan. Ja oli nostamassa laukkaa koko ajan muutenkin! Teimme muutamia ympyröitä eikä minun tarvinnut ollenkaan ratsastaa tai käyttää juurikaan kättä, vaan sain pitää avut ihan henkäyksen keveinä. Ihanaa!!
Tätä heppaa on ollut niin ikävä! Tuntui kyllä hyvältä tajuta, että ei ongelma ole ollut niin paljon satulan päällä eikä etenkään mielessäni, sillä ero oli huima. Mahtavaa myös nähdä valoa tunnelin päässä, eiköhän meille sopiva satula vielä löydy :) Kyllä tämä tästä iloksi muuttuu!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti