Täti maastoilee

Rentouttava ja ihana juhannus takana. Kelit eivät todellakaan olleet mieleiset, mutta juuri niiden vuoksi juhannuksesta kuoriutui tosi mukava; lauantaina istuin hyvällä omallatunnolla melkein koko päivän sohvalla viltin alla ja luin kirjaa. Nyt tiedän totuuden Harry Quebertin tapauksesta! Vaikka kirja ei mikään kirjallisuuden helmi ollutkaan, on se erittäin taitavasti kirjoitettu, koukuttava kirja, joka oli pakko lukea käytännössä kerralla läpi.

Viime torstaina pääsi Masa maailmalle, kun pakkasimme ponin autoon ja suuntasimme läheiselle tallille ratsastamaan. Tarkoituksena oli tsekata tulevia kisoja ajatellen miten poni reagoi ratsastukseen uudessa paikassa ja ilokseni se meni juuri niinkuin pitikin. Masa oli mukavan reipas, ehkä hiukan pörheä, mutta silti hienosti kuulolla. Kenttä oli jaettu kahtia ja toisella puolella oli ratsukko hyppäämässä, sekään ei aiheuttanut kummempia katseita. Ainoa mikä ponia jännitti oli kentälle mentäessä roskis (siitä tuo eka kuva) ja loppukäynneillä pikkulintu :)

Matkat menivät hienosti, sillä niin lähtiessä kuin palatessakin Masa käveli koppiin suorilta epäröimättä. Tämähän oli ensimmäinen kerta, kun Masa pääsi liikkeelle, aiemmat kerrat ollaan harjoiteltu vain lastaamista. Selkeästi tämän hevosen kanssa tuo rauhassa eteneminen makupalojen kanssa on toiminut parhaiten, eli ei painetta mistään suunnasta, mutta positiivinen palaute oikeasta. Monessa asiassa olen huomannut, että paine saa pojan lukkoon ja nopein tapa on tavallaan saada heppa vakuuttuneeksi, että tehdään hänen ehdoillaan, rauhassa.

Juhannuksena kävimme levitetyllä satulalla maastoilemassa ja se istui selvästi paremmin kuin aiemmin! Jee! Satulan levittäminen onnistui juuri niin nopeasti kuin uskalsin toivoa ja sentin levittäminen näyttäisi olevan riittävästi. Kovin montaa ratsastuskertaa ei toki ole vielä takana, mutta satula istuu hyvin ja Masa liikkuu mielellään. Oma istuntakin pysyi paljon vakaampana ja painopiste selvästi enempänä.

Kisoihin valmistautuessa kaveri on nyt hoitanut kenttätyöskentelyn ja minä maastoilut. Se sopii paremmin kuin hyvin; minä tykkään, kaveri tykkää ja Masa tykkää. Tässä eräänä päivänä maneesissa mentäessä Masa liikkui niin hienosti, että harmitti, kun en ollut videokameran kanssa paikalla. Jostain syystä maneesi sopii Masalle, siellä poika keskittyy ulkoilmaa paremmin ratsastajaan. Hetkittäin laukka oli mieletöntä ja laukkalävistäjällä tuli puhdas vaihtokin, tosin vahingossa. Mutta vaihtoon riitti se, että ratsastaja hiukan heilahti...

Poni on ollut itseasiassa tosi tyytyväisen oloinen nyt kun on päässyt oikeasti hommiin, onneksi on tuollainen kultakimpale-kaveri, joka ymmärtää herkkis-Masaa! Tämä täti on nyt jättäytynyt mielellään taka-alalle "heppahoitajaksi", joka puunailee ja laittaa ponin kuntoon ratsastajalle, ja hoitaa ne maastoilut.

Jaa siis tonne? No en varmana mene!

Loppukäyntejä tyytyväisenä

Onpas täällä nätit maisemat!

Ja taas se mamma haluaa jotain selfieitä räpsiä, huoh!