Hyppelyä

Viime viikolla minäkin pääsin piiitkästä aikaa hyppimään esteitä! Tai kaippa niitä olisi aiemminkin päässyt, mutta jostain syystä olen ikäänkuin jämähtänyt kouluratsastukseen. Ja perjantain jälkeen päätin, että siihen tulee muutos! Järkyttävää tajuta kuinka paljon sitä on mennyt ratsastuksessa taaksepäin, en enää osaa istua edes kevyessä istunnassa kunnolla, kun olen pääasiassa jumputellut harjoitusravia... Jonkinlainen jumi on tullut tämän ratsastajan päähän, tajusin nimittäin olevani aika arka hyppäämään ja laukkaamaan. Mutta täytyy kyllä sanoa, että on tuo meidän Otto-poni melkoinen esteponi! Otto pelasti monta tilannetta, jossa ratsastaja oli hiukan pihalla ja hän nauttii niin täysillä hyppäämisestä. Ihana!

Syynä hyppelyihin oli eiliset talliderbyt, joissa kisattiin perinteiseen tapaan suunnistuksessa ja esteissä. Koska tytär "varasi" Oton itselleen käytännössä kaikkiin mahdollisiin lajeihin, tyydyin itse vain suunnistukseen ratsastuskoulun yhdellä tammalla. Penan olisin halunnut ottaa, mutta koska en ollut aiemmin osallistunut suunnistukseen, en ollut ihan varma millaisesta kisasta oli kyse ja miten Pena reagoisi kilpailuun maastossa. No, huoli oli turha ja olisin Penalla pärjännyt oikein hyvin, mutta hauskaa se oli näinkin. Kyseessä oli siis melko lyhyt maastolenkki, johon oli piiloteltu yhteensä 11 rastia. Näitä ei ollut karttaan merkitty vaan ne piti vain huomata. Minä en huomannut ja saldo oli huimat 3kpl :) Mutta reitti oli oikein kiva ja minulla jopa vauhdikas, sillä sain sitä mitä ehdin jo kaivatakin, hiukan hurjapäisyyttä ja laukkaa maastossa.

Tytär meni Otolla hienon suunnistusradan ja hyppäsi 60cm luokassa voittoon! 70cm luokassa hän sijoittui kolmanneksi, ohittaen useamman aikuisen ja pitkään ratsastaneen nuoren eli todella hieno saavutus oli! Erityisen ylpeä olen siitä kuinka hienosti heidän yhteistyönsä on alkanut sujua. Nyt jo rata oli todella siisti ja vauhdikas, ja vielä lisää vauhtia rataan olisi saatu tiukemmilla teillä, joita varmasti saamme nähdä tulevaisuudessa. Nyt yhteistä taivalta Oton kanssa on takana vasta pari kuukautta, enkä oikein edes osaa kuvitella mitä tulevaisuus tuokaan tullessaan. Ehdottoman tyytyväinen olen siihen, että tyttö on innostunut hyppäämisestä Oton kanssa, sillä se on Otolle "se oikea laji". Voi kuinka ihanaa on nähdä toisen silmien syttyvän esteiden läheisyydessä :)