Miehen kiireiden vuoksi olen päässyt ratsastamaan viime aikoina muutaman kerran Penallakin, meidän perheen oikealla opetusmestarilla. Voi kuinka ihanaa on ollut istua isoliikkeisen, laadukkaan hevosen selässä ja keskittyä itse hinkkaamaan niitä pieniä (?) virheitä istunnassa ja avuissa! Ja kyllä niitä ahaa-elämyksiä on tullut!
Jo ensimmäisellä ratsastuskerralla tajusin kuinka älyttömän helpolla pääseen Otolla ratsastaessa. Otto kun liikkuu eteenpäin hyvin aktiivisellä omalla moottorilla eikä ole turhan tarkka. Otto on kapea ja näille tappijaloille paljon hallittavampi. Otolla on mukava estesatula, jossa saan istua rauhassa jalat koukussa (satula-asiaa seuraa lisää myöhemmin) eikä Otto reagoi ohjastuntumaan nostamalla päätään ylös, vaikkei toki yleensä kunnon peräänannossa kuljekaan. Toisaalta myös tajusin kuinka liian helpolla Oton kanssa pääsenkään, enkä siis pääse kehittymään itse ratsastajana tietyiltä osin ollenkaan.
Viime aikojen ahaa-elämykset ratsastuksessa:
- polvien jännittäminen
- lonkista jännittäminen
- istunnalla ratsastaminen
- laukkaistunta
- peräänanto ja ohjastuntuma
Viime viikolla tallillamme kävi satula-auto ja koulusatuloita Otolle sovittaessani koin valaistumisen: jännitän nykyään polviani! Kun kelaan taaksepäin en mielestäni tehnyt sitä (ainakaan näin voimakkaasti) vielä keväällä, joten syyksi päättelin Oton. Otto on kapea ja satula ollut aina estepainotteinen, tämä on jotenkin ruokkinut jalkojeni luonnollista halua vetäytyä koukkuun. Mutta kuten mainittu, satuloista enemmän toisessa postauksessa :) Penalla polvien jännittäminen vaikuttaa eteenpäinpyrkimykseen, tai lähinnä sen puutteeseen. Kun onnistun rentouttamaan polvet, jalkani pitenevät melkoisesti, pystyn käyttämään pohkeitani selkeämmin ja heppa liikkuu eteenpäin. Huimaa!
Penalla ratsastaminen on hiukan kuin ferrarilla ajamista, tosin sillä erotuksella, että taitamaton kuski ei tällä kyydillä pääsee liian kovaa. Pena kuuntelee istuntaa huippuhyvin (minun empiirisellä kokemuksella) ja olenkin onnistunut nyt tekemään voltteja kumpaankin suuntaan pitkin ohjin istunnalla. Myös pidätteet menevät perille vain vatsalihaksia puristamalla ja uloshengittäen. Harmi vaan, että kuski ei pysty samanlaiseen hienosäätöön ravissa pomputellessa, paitsi pidättämään. Mutta tulevaisuudessa! Samalla istuntaa hinkatessa hoksasin myös tavan istua laukassa, joka ei häiritse hevosta eli myödätä istunnalla ja olla joustava keskivartalosta, ylävartalon ollessa kuitenkin jämäkkä. Koska Pena on leveämpi kuin Otto, ovat lonkkani huutaneet taas apua. Etenkin oikea puoli on jumissa ja iltavenyttelyt otettu päiväohjelmaan...
Oton kanssa olen hoksannut jotain ohjastuntumasta tai lähinnä siitä kuinka minusta yllättävän tiukalla ulko-ohja pitää olla. Ottoa on vaikeata saada peräänantoon, mutta hiukan sinne päin sentään. Otto on aika tyypillinen suomenhevonen, aika lyhyellä ja paksulla kaulalla varustettu heppa. Otto osaa kyllä laittaa kaulansa pakettiin, mutta pyöreys ei jatku selkään saakka. Olemme päästäneet häntä vielä helpommalla kunnonkohotusprojektin aikana. Pena puolestaan yllätti minut ohjastuntumaa hakiessani vetämällä kaulan korkealle kuin kirahvi. Ensimmäiset ratsastuskerrat tauon jälkeen hiihtelin ympäri kenttää kirahvin selässä, tai vaihtoehtoisesti lännenratsun selässä pitkin ohjin. Pikkuhiljaa olen saanut luotua jonkinlaisen tuntuman suuhun ja muutaman kerran Penan jo kunnolla pyöristymään. Edelliskerralla hoksasin mitä teen väärin, kun rentoutan lonkkani (eli istunnan) muuttuu Penakin rennoksi. Wau! Nyt pitäisi enää keksiä miten pystyn olemaan rentona pidemmän aikaa :)
Kahden ruunan ja ratsastavan perheen heppakuulumisia. Pääpaino tädin projektiratsu Masalla ja sivuosassa pappaheppa Pena. "Matkanteko ei ole vain puolet hyvista vaan kaikki, mitä ylipäätään on tarjolla. Mitään lopullista perillepääsyä ei ole olemassakaan."
perjantai 26. elokuuta 2011
maanantai 22. elokuuta 2011
Esteponi Otto
Ensimmäiset kisat takana ja omistajilla helpottunut olo!
Kisoihin lähdettiin vähän "soitelleen sotaan"-asenteella, sillä kisoihin ilmoitettu ratsastaja ehti hypätä Otolla huimat kaksi kertaa viime viikolla. Yhteensä ratsastuskertoja oli takana jo muutama enemmän, mutta missään tapauksessa ratsukko ei ollut vielä kovin hioutunut yhteen :) Minä omistajan asemessa painotin, että meille voittoa tärkeämpää on nyt nähdä kuin Otto reagoi kisatilanteeseen ja kuinka hän pärjää radalla yleisesti. Kisoihin lähti talliltamme yhteensä neljä ratsukkoa, joten pääsimme hieman kokeneempien siivellä tutustumaan kisatouhuihin. Kyyti hoitui kuormurilla, jota lastattaessa Ottoa joutui jopa pidättelemään. Sisällähän oli heinäverkko odottamassa vain häntä! Kisapaikalla Otto oli edukseen, samanlaisella lungilla asenteella kuin kotitallillakin, ja samat jutut mielessään eli syöminen. Otto oli hyvin tyytyväinen kunhan vain sai nyhtää ruohoa tienpenkassa :)
Ensimmäinen luokka 50-60cm meni tasaisesti ja ilman pudotuksia. Lähestymisissä oli hiukan ongelmia, sillä Otto ei oikein tahtonut kuunnella ratsastajaa vaan hyppäsi yleensä aina liian läheltä. Samaa itsepäisyyttä on havaittavissa myös kouluratsastuksessa... Arvostelu oli A.1.0 eli saimme ruusukkeen! Otto oli tämän luokan viimeisten joukossa ja seuraavan 80cm luokan alussa, joten Otto jatkoi käytännössä heti verkkaan. Rata meni samalla kaavalla kuin pienempikin luokka; Otto oli reipas, ei kyttäillyt erikoisesteitä ja hyppäsi monelle esteelle aivan liian läheltä. Se ei onneksi haitannut menoa, vaan jälleen tuli puhdas rata ja 3. sija!
Hienoa esteponi Otto!
Koosteena video kummastakin radasta.
Kisoihin lähdettiin vähän "soitelleen sotaan"-asenteella, sillä kisoihin ilmoitettu ratsastaja ehti hypätä Otolla huimat kaksi kertaa viime viikolla. Yhteensä ratsastuskertoja oli takana jo muutama enemmän, mutta missään tapauksessa ratsukko ei ollut vielä kovin hioutunut yhteen :) Minä omistajan asemessa painotin, että meille voittoa tärkeämpää on nyt nähdä kuin Otto reagoi kisatilanteeseen ja kuinka hän pärjää radalla yleisesti. Kisoihin lähti talliltamme yhteensä neljä ratsukkoa, joten pääsimme hieman kokeneempien siivellä tutustumaan kisatouhuihin. Kyyti hoitui kuormurilla, jota lastattaessa Ottoa joutui jopa pidättelemään. Sisällähän oli heinäverkko odottamassa vain häntä! Kisapaikalla Otto oli edukseen, samanlaisella lungilla asenteella kuin kotitallillakin, ja samat jutut mielessään eli syöminen. Otto oli hyvin tyytyväinen kunhan vain sai nyhtää ruohoa tienpenkassa :)
Ensimmäinen luokka 50-60cm meni tasaisesti ja ilman pudotuksia. Lähestymisissä oli hiukan ongelmia, sillä Otto ei oikein tahtonut kuunnella ratsastajaa vaan hyppäsi yleensä aina liian läheltä. Samaa itsepäisyyttä on havaittavissa myös kouluratsastuksessa... Arvostelu oli A.1.0 eli saimme ruusukkeen! Otto oli tämän luokan viimeisten joukossa ja seuraavan 80cm luokan alussa, joten Otto jatkoi käytännössä heti verkkaan. Rata meni samalla kaavalla kuin pienempikin luokka; Otto oli reipas, ei kyttäillyt erikoisesteitä ja hyppäsi monelle esteelle aivan liian läheltä. Se ei onneksi haitannut menoa, vaan jälleen tuli puhdas rata ja 3. sija!
Hienoa esteponi Otto!
Koosteena video kummastakin radasta.
tiistai 16. elokuuta 2011
Kunnon nostatusta
Vaikka työt haittaavat joskus harrastusta, on nyt loppukesän aikana ehditty olla tallilla kiitettävästi. Ja ratsastamaankin olen päässyt! Pääasiassa siis Otolla, jota olemme tyttären kanssa aika tasaisesti jakaen liikuttaneet keskimäärin kuusi kertaa viikossa. Koska Oton kunto oli päässyt rapistumaan kesän aikana ratsatuskoululla, jossa oli käytännössä laidunlomalla huhtikuusta alkaen, olemme aloittaneet aika rauhallisesti perusjuttuja tehden. Vaikka ratsastuskertoja on ollut aika paljon, olivat ne alkuun todella kevyitä ja lyhyitä. Otolla on käynyt myös hieroja kerran, tästä poju nautti täysillä! Koitamme ottaa kunnonkohotuksen rennosti, niin ettei Otolle jää ikävä mieli ratsastuksesta eikä liian kipeitä lihaksia. Tästä syystä Ottoa on kehuttu paljon yksinkertaisistakin jutuista ja aina ratsastuksen jälkeen annettu jokin herkkupala. Taktiikka tuntuu toimineen kivasti, sillä Otto tulee aina suhteellisen innokkaasti laitumelta "töihin". Innokkuus ei ole kyllä missään nimessä samaa tasoa kuin Penalla, joka ihmiset huomatessaan joko ravaa tai laukkaa kiireellä portille. Otto on valinnut hiukan maltillisemman linjan, hän kävelee verkkaisesti (mutta päättävästi) omaa tahtiaan :)
On ollut hauska huomata, että alussa pienestäkin pidemmästä ravipätkästä (laukasta nyt puhumattakaan) hengästynyt heppa jaksaa koko ajan paremmin ja paremmin. Ratsun lisäksi myös ratsastaja on joutunut kuntokuurille. Alkukesän aikana ratsastuskunto pääsi rapistumaan pohjalukemiin, kun ei ollut hevosta, jolla olisi päässyt ratsastamaan. Nyt on mieleen palauteltu erinäisiä lihaksia jaloista ja keskivartalosta, ja Oton ollessa kyseessä myös hauiksista...
Kunnon kohotuksessa olemme käyttäneet paljon kevyttä ravia suht kevyellä tahdilla, samalla tehden suuria ympyröitä kumpaankin suuntaan. Kun asetukset alkoivat mennä keskinkertaisesti läpi, siirryttiin voltteihin. Käynnissä Ottoa on pyydetty kuolaimelle, muttei liian voimakkain avuin, jotta hän oppisi käyttämään myös selkäänsä eikä vain nyökkäämään alas. Tunnin alussa käynnissä on tehty ensin asetuksia ja sitten taivutuksia koko ajan voimistaen apuja. Olemme tehneet myös erittäin paljon väistöjä käynnissä (ravissa tuntuu olevan vielä liian haastavaa). Väistöt ovat olleet ehkä se haasteellisin tehtävä Otolle, sillä lavat ovat tuntuneet tosi tukkoisilta. Etenkin väistössä vasempaan Otto ikäänkuin juoksee alta pois, ulkolavan karatessa ja oikeasti väistämättä jaloillaan. Väistöjen suhteenkin Otto pääsi alussa helpommalla ja nyt pikkuhiljaa vaatimustasoa on nostettu. Asetukseen ei ole vielä kiinnitetty liikaa huomiota, nyt tärkeintä olisi saada jalat mukaan kunnolla.
Ostimme Oton varusteineen, mutta jo edellisessä paikassa tiedettiin ettei kyseinen yleisatula sovi täydellisesti hänelle. Ja se sopi vielä huonommin minun takapuolelleni, joten kävin epätoivoisesti Penan satulat läpi. Onneksi Penan estesatula istui ihan hyvin ja mikä mukavinta, minun on siinä hyvä istua. Satulan vaihdon jälkeen Otto alkoi liikkua selkeästi rennommin ja kuntokuurikin on tehnyt tehtävänsä, liikkeissä alkaa olla jo rentoutta ja ilmavuutta. Väistötkin onnistuvat eikä lapa karkaa enää laukassakaan niin pahasti kuin aiemmin. Kunto on kohonnut jo siinä määrin, että ilmoitin Oton ensimmäisiin kisoihin. Ensi viikonloppuna kisataan paikallisesta estemestaruudesta ja Otto menee hiukan kokeneemman ratsastajan kanssa testaamaan 50-60cm luokkaa ja 80cm luokkaa. Pidetään peukkuja ettei esteitä suorastaan rakastava poni lähde lapasesta vaan hyppää siistin radan. Voittoa emme tällä kertaa lähde tavoittelemaan, mutta saahan sitä aina salaa toivoa....
On ollut hauska huomata, että alussa pienestäkin pidemmästä ravipätkästä (laukasta nyt puhumattakaan) hengästynyt heppa jaksaa koko ajan paremmin ja paremmin. Ratsun lisäksi myös ratsastaja on joutunut kuntokuurille. Alkukesän aikana ratsastuskunto pääsi rapistumaan pohjalukemiin, kun ei ollut hevosta, jolla olisi päässyt ratsastamaan. Nyt on mieleen palauteltu erinäisiä lihaksia jaloista ja keskivartalosta, ja Oton ollessa kyseessä myös hauiksista...
Kunnon kohotuksessa olemme käyttäneet paljon kevyttä ravia suht kevyellä tahdilla, samalla tehden suuria ympyröitä kumpaankin suuntaan. Kun asetukset alkoivat mennä keskinkertaisesti läpi, siirryttiin voltteihin. Käynnissä Ottoa on pyydetty kuolaimelle, muttei liian voimakkain avuin, jotta hän oppisi käyttämään myös selkäänsä eikä vain nyökkäämään alas. Tunnin alussa käynnissä on tehty ensin asetuksia ja sitten taivutuksia koko ajan voimistaen apuja. Olemme tehneet myös erittäin paljon väistöjä käynnissä (ravissa tuntuu olevan vielä liian haastavaa). Väistöt ovat olleet ehkä se haasteellisin tehtävä Otolle, sillä lavat ovat tuntuneet tosi tukkoisilta. Etenkin väistössä vasempaan Otto ikäänkuin juoksee alta pois, ulkolavan karatessa ja oikeasti väistämättä jaloillaan. Väistöjen suhteenkin Otto pääsi alussa helpommalla ja nyt pikkuhiljaa vaatimustasoa on nostettu. Asetukseen ei ole vielä kiinnitetty liikaa huomiota, nyt tärkeintä olisi saada jalat mukaan kunnolla.
Ostimme Oton varusteineen, mutta jo edellisessä paikassa tiedettiin ettei kyseinen yleisatula sovi täydellisesti hänelle. Ja se sopi vielä huonommin minun takapuolelleni, joten kävin epätoivoisesti Penan satulat läpi. Onneksi Penan estesatula istui ihan hyvin ja mikä mukavinta, minun on siinä hyvä istua. Satulan vaihdon jälkeen Otto alkoi liikkua selkeästi rennommin ja kuntokuurikin on tehnyt tehtävänsä, liikkeissä alkaa olla jo rentoutta ja ilmavuutta. Väistötkin onnistuvat eikä lapa karkaa enää laukassakaan niin pahasti kuin aiemmin. Kunto on kohonnut jo siinä määrin, että ilmoitin Oton ensimmäisiin kisoihin. Ensi viikonloppuna kisataan paikallisesta estemestaruudesta ja Otto menee hiukan kokeneemman ratsastajan kanssa testaamaan 50-60cm luokkaa ja 80cm luokkaa. Pidetään peukkuja ettei esteitä suorastaan rakastava poni lähde lapasesta vaan hyppää siistin radan. Voittoa emme tällä kertaa lähde tavoittelemaan, mutta saahan sitä aina salaa toivoa....
tiistai 26. heinäkuuta 2011
Ruunatkin lisääntyy...
Näinhän tässä pääsi käymään, meille tuli pari viikkoa sitten uusi heppa! Penan kaverina laitumella juoksentelee nyt suomenpienhevosruuna Otto ja pojat onneksi tykästyivät heti toisiinsa!
Sitten viime kirjoituksen ei juuri mikään ole muuttunut, Penalla on ollut ongelmia kavioiden kanssa ja mies on aika lahjakkaasti ominut hänet itselleen. Jopa siinä määrin, että aloin katsella myynti-ilmoituksia sillä silmällä; hakusessa oli melko edullinen, hiukan vanhempi ja pienempi puoliverinen, jolla pääsisimme tyttären kanssa hinkkaamaan koulukuvioita. Ilmoitusten lukeminen oli hiukan kuin harrastus, kunnes eteen tuli ilmoitus läheltä, josta olin jo soittanut viime talvena, mutta jostain syystä emme koskaan heppaa menneet katsomaan. Tämän täytyi olla kohtaloa, heppa on vain odottanut meitä! Nooh, eihän siinä tietenkään käynyt kuin elokuvissa eikä kauppoja tullut. Mutta jonkinlainen konkreettisuus oli etsintään tullut ja otin yhteyttä muutamaan muuhunkin ilmoittajaan. Yksi ilmoitus oli jälleen melko läheltä, ratsastuskoulusta, joka lopetti toimintansa. Koska siellä oli myynnissä useampikin hevonen ja ajomatka oli lyhyt päätimme tytön kanssa lähteä kesäretkelle. Tarkoituksena oli tsekata ensisijaisesti tallin pari puoliveristä tammaa ja toissijaisesti suomenpienhevosruuna, jonka arvelin olevan auttamatta liian pieni minulle. Toinen tamma karsiutui heti, hänellä oli kuulemma talvisin tammamaisia säpsyjä; ei kiitos. Päätimme kokeilla sittenkin ensimmäisenä ruunaa ja rakastuimme. Testasimme vielä tammaakin, mutta minä tyydyin vain kävelemään kentän ympäri; se ei ollut minun heppani. Raahasin vielä ratsastuksenopettajamme katsomaan ruunaa eikä hänellä ollut mitään negatiivista sanottavaa. Niinpä teimme kaupat!
Vanhan osaavan puoliverisen sijasta meille tulikin ponikokoinen suomenhevonen, jolla ikää on vasta 7v. Tällä hepalla tuskin päästään ruusukkeille helppoa aluetasoa kummemmissa kisoissa, mutta toisaalta Otto tuntuu juuri niin omalta kuin hevosen pitääkin. Tähän taitotasoon hän on juuri sopiva, tykkää hypätä ja on maastovarma. Täydellinen harrasteheppa siis!
Sitten viime kirjoituksen ei juuri mikään ole muuttunut, Penalla on ollut ongelmia kavioiden kanssa ja mies on aika lahjakkaasti ominut hänet itselleen. Jopa siinä määrin, että aloin katsella myynti-ilmoituksia sillä silmällä; hakusessa oli melko edullinen, hiukan vanhempi ja pienempi puoliverinen, jolla pääsisimme tyttären kanssa hinkkaamaan koulukuvioita. Ilmoitusten lukeminen oli hiukan kuin harrastus, kunnes eteen tuli ilmoitus läheltä, josta olin jo soittanut viime talvena, mutta jostain syystä emme koskaan heppaa menneet katsomaan. Tämän täytyi olla kohtaloa, heppa on vain odottanut meitä! Nooh, eihän siinä tietenkään käynyt kuin elokuvissa eikä kauppoja tullut. Mutta jonkinlainen konkreettisuus oli etsintään tullut ja otin yhteyttä muutamaan muuhunkin ilmoittajaan. Yksi ilmoitus oli jälleen melko läheltä, ratsastuskoulusta, joka lopetti toimintansa. Koska siellä oli myynnissä useampikin hevonen ja ajomatka oli lyhyt päätimme tytön kanssa lähteä kesäretkelle. Tarkoituksena oli tsekata ensisijaisesti tallin pari puoliveristä tammaa ja toissijaisesti suomenpienhevosruuna, jonka arvelin olevan auttamatta liian pieni minulle. Toinen tamma karsiutui heti, hänellä oli kuulemma talvisin tammamaisia säpsyjä; ei kiitos. Päätimme kokeilla sittenkin ensimmäisenä ruunaa ja rakastuimme. Testasimme vielä tammaakin, mutta minä tyydyin vain kävelemään kentän ympäri; se ei ollut minun heppani. Raahasin vielä ratsastuksenopettajamme katsomaan ruunaa eikä hänellä ollut mitään negatiivista sanottavaa. Niinpä teimme kaupat!
Vanhan osaavan puoliverisen sijasta meille tulikin ponikokoinen suomenhevonen, jolla ikää on vasta 7v. Tällä hepalla tuskin päästään ruusukkeille helppoa aluetasoa kummemmissa kisoissa, mutta toisaalta Otto tuntuu juuri niin omalta kuin hevosen pitääkin. Tähän taitotasoon hän on juuri sopiva, tykkää hypätä ja on maastovarma. Täydellinen harrasteheppa siis!
torstai 23. kesäkuuta 2011
Oi voi
Nyt se on sitten tapahtunut, Pena on ollut sairaslomalla emmekä ole päässeet kukaan ratsastelemaan :(
Kaikki alkoi ihanista kesähelteistä, jotka kuivattivat Penan kavioita. Helteiden loppuaikana kavion pinta näytti todella kuivalta ja sitten yhtäkkiä kummaltakin etujalan sisäpuolelta alkoi halkeilla paloja. Tämä ei ollut vielä kovin paha juttu, mutta ajattelimme pyytää kengittäjän tsekkaamaan tilanteen ja paikkaamaan kavion. No, kengittäjä tuli, paikkasi ja häippäsi. Ja seuraavana päivänä paikka irtosi. Pyysimme kengittäjän paikalle uudelleen ja hän alkoi jostain syystä laittaa kenkiä ilman, että kukaan meistä oli vielä saapunut (ehkä kiireessä...) ja tietysti Pena oli saanut vetopaniikin (tai jotain), vetänyt jalkansa alas ja törmännyt kengittäjän laatikkoon, säikähtänyt ja astunut naulaan. Vaikka naula ei mennyt kavioon kovin pahasti, tuli siitä kuitenkin verta ja jalka oli laitettava pakettiin.
Blääh, tää saikkuloma on ihan tylsää!
Jalka oli paketissa muutaman päivän, joiden jälkeen sovimme uuden kengityksen. Uuden kengityksen jälkeen Pena alkoi ontua tiellä (pehmeällä tarhassa ei onnu) ja kaviot kuumenivat hiukan. Näytti siltä, että osa nauloista oli laitettu aivan liian korkealle, joten poistimme korkeimmalla olevat ja suihkuttelimme puhdistusainetta kavioon. Nyt käymme aamuin illoin suihkuttelemassa jalkoja kylmällä vedellä, seurailemme tilannetta ja toivomme parasta.
Ärsyttävää tälläiset ongelmat! Onneksi kuitenkin Pena voi sinänsä ihan hyvin eli pääsee kivasti liikkumaan tarhassaan eikä vaikuta olevan kipeä. Häntä selkeästi kyllä ärsytti, kun oli juuri tottunut laidunelämään (josta nautti aivan täysillä!) ja nyt joutui siirtymään pienempään tarhaan, jossa ei pääse juoksemaan ja syömään niin paljon.
Pienessä tarhassa on yksi hyvä puoli, nimittäin Pena on löytänyt tyttöystävän <3 Vieressä tarhassa on suomenpienhevostamma, jolla sattui olemaan Penan ensimmäisenä päivänä kiima kovimmillaan. Pena yllätti kaikki ja yritti kaikkensa tehdäkseen tuttavuutta tamman kanssa; kuopi maata, haisteli ilmaa ja päästeli hyvin erikoisia ääniä, hyvin näkyvästi innostuneena :) Pientä esimakua vastaavasta saimme jo siinä vaiheessa, kun Pena siirtyi laitumelle. Viereisellä laitumella oli tammoja, joille Pena esitteli hienoa raviaan ja pörhisteli :)
Rakkautta ilmassa siis!
Kaikki alkoi ihanista kesähelteistä, jotka kuivattivat Penan kavioita. Helteiden loppuaikana kavion pinta näytti todella kuivalta ja sitten yhtäkkiä kummaltakin etujalan sisäpuolelta alkoi halkeilla paloja. Tämä ei ollut vielä kovin paha juttu, mutta ajattelimme pyytää kengittäjän tsekkaamaan tilanteen ja paikkaamaan kavion. No, kengittäjä tuli, paikkasi ja häippäsi. Ja seuraavana päivänä paikka irtosi. Pyysimme kengittäjän paikalle uudelleen ja hän alkoi jostain syystä laittaa kenkiä ilman, että kukaan meistä oli vielä saapunut (ehkä kiireessä...) ja tietysti Pena oli saanut vetopaniikin (tai jotain), vetänyt jalkansa alas ja törmännyt kengittäjän laatikkoon, säikähtänyt ja astunut naulaan. Vaikka naula ei mennyt kavioon kovin pahasti, tuli siitä kuitenkin verta ja jalka oli laitettava pakettiin.
Blääh, tää saikkuloma on ihan tylsää!
Jalka oli paketissa muutaman päivän, joiden jälkeen sovimme uuden kengityksen. Uuden kengityksen jälkeen Pena alkoi ontua tiellä (pehmeällä tarhassa ei onnu) ja kaviot kuumenivat hiukan. Näytti siltä, että osa nauloista oli laitettu aivan liian korkealle, joten poistimme korkeimmalla olevat ja suihkuttelimme puhdistusainetta kavioon. Nyt käymme aamuin illoin suihkuttelemassa jalkoja kylmällä vedellä, seurailemme tilannetta ja toivomme parasta.
Ärsyttävää tälläiset ongelmat! Onneksi kuitenkin Pena voi sinänsä ihan hyvin eli pääsee kivasti liikkumaan tarhassaan eikä vaikuta olevan kipeä. Häntä selkeästi kyllä ärsytti, kun oli juuri tottunut laidunelämään (josta nautti aivan täysillä!) ja nyt joutui siirtymään pienempään tarhaan, jossa ei pääse juoksemaan ja syömään niin paljon.
Pienessä tarhassa on yksi hyvä puoli, nimittäin Pena on löytänyt tyttöystävän <3 Vieressä tarhassa on suomenpienhevostamma, jolla sattui olemaan Penan ensimmäisenä päivänä kiima kovimmillaan. Pena yllätti kaikki ja yritti kaikkensa tehdäkseen tuttavuutta tamman kanssa; kuopi maata, haisteli ilmaa ja päästeli hyvin erikoisia ääniä, hyvin näkyvästi innostuneena :) Pientä esimakua vastaavasta saimme jo siinä vaiheessa, kun Pena siirtyi laitumelle. Viereisellä laitumella oli tammoja, joille Pena esitteli hienoa raviaan ja pörhisteli :)
Rakkautta ilmassa siis!
tiistai 7. kesäkuuta 2011
Kesä, kesä, kesä!
Oi mikä ihana kesä on saapunut! Nyt on niin lämmintä, että jopa minä uskaltauduin kaivaa kesävaatteita kaapeista, ihanaa!!
Pena yöpyi toissayön ensimmäistä kertaa ulkona ja hyvin oli mennyt. Hän oli samassa tarhassa kuin normaalisti päivisin ja lähistöllä oli muitakin hevosia. Viime yöstä en ole vielä kuullut mitään, mutta tuskin ainakaan ongelmia on ollut. Penaa on myös nyt pidetty minilaitumella eli tarhojen välisessä kaitaleessa, jossa on vihreätä herkkua reippaasti. Kyllä herra on nauttinut! Ensimmäistä kertaa kun hän pääsi voikukkien kimppuun, oli ilme melkoisen epäuskoinen "onko tämä kaikki tosiaan minulle??". Pena nappasi tupon suuhunsa, kurvasi toiselle puolelle ja nappasi tupon, kaarsi kauemmaksi ja nappasi tupon... Aika vauhdilla voikukat katosivat ja jäljelle jäi ilmeisesti ei-niin-herkullista heinää :)
Eilen ratsastaessa Pena oli kuin toinen hevonen, hän ei vaatinut pitkää alkuverkkaa, laukka nousi kuin napista painamalla, ravi oli ilmavaa ja käynti pitkällä askelella. Kokeilin hänellä erilaisia kuolaimia (joista lisää myöhemmin!), mutta mieleen tuli myös voisiko syynä hyvään liikkumiseen olla yöpyminen ulkona. Ulkonahan hänellä ei tarvitse olla piehtarointivyötä ja hän pääsee liikkumaan ihan eri tavalla. Tilannetta seurataan!
Pena yöpyi toissayön ensimmäistä kertaa ulkona ja hyvin oli mennyt. Hän oli samassa tarhassa kuin normaalisti päivisin ja lähistöllä oli muitakin hevosia. Viime yöstä en ole vielä kuullut mitään, mutta tuskin ainakaan ongelmia on ollut. Penaa on myös nyt pidetty minilaitumella eli tarhojen välisessä kaitaleessa, jossa on vihreätä herkkua reippaasti. Kyllä herra on nauttinut! Ensimmäistä kertaa kun hän pääsi voikukkien kimppuun, oli ilme melkoisen epäuskoinen "onko tämä kaikki tosiaan minulle??". Pena nappasi tupon suuhunsa, kurvasi toiselle puolelle ja nappasi tupon, kaarsi kauemmaksi ja nappasi tupon... Aika vauhdilla voikukat katosivat ja jäljelle jäi ilmeisesti ei-niin-herkullista heinää :)
Eilen ratsastaessa Pena oli kuin toinen hevonen, hän ei vaatinut pitkää alkuverkkaa, laukka nousi kuin napista painamalla, ravi oli ilmavaa ja käynti pitkällä askelella. Kokeilin hänellä erilaisia kuolaimia (joista lisää myöhemmin!), mutta mieleen tuli myös voisiko syynä hyvään liikkumiseen olla yöpyminen ulkona. Ulkonahan hänellä ei tarvitse olla piehtarointivyötä ja hän pääsee liikkumaan ihan eri tavalla. Tilannetta seurataan!
lauantai 4. kesäkuuta 2011
Kotiutuminen
Aika menee kyllä huimaa vauhtia! Pitkän aikaa minulla oli ratsastuksessa hiljaista, kun mies omi heppaa itselleen ja nyt viime viikon olen kärvistellyt kovassa flunssassa. Toisaalta tallilla olen nyt ollut enemmänkin, kun mies on ollut paljon töissä ja tytär on hoitanut Penan liikutuksen suuremmalta osin. Yhdestä hevosesta ei oikein riitä kolmelle, joten olen vakavissani alkanut suunnitella uuden hepan ostoa. Hiukan epäselvää on vielä kannattaisi lähteä etsimään miehelle "omaa estetykkiä" vaiko meille tytön kanssa pienempää kouluheppaa. Pena on aavistuksen liian iso meille naisille, mutta toisaalta taas ikänsä ja kokemuksensa puolesta voisi jäädä jo hiukan kevyemmälle käytölle eikä aktiiviseen estereeniin. Toisaalta Pena ei ole varsinainen kouluhevonen eli kisatessa ei kovin korkealle voi tähdätä (vaikka eipä kyllä ratsastajien taitojen perusteellakaan...). Nooh, eiköhän aika tuo tähänkin asiaan vastauksen!
Viime postauksissa olleet ongelmat liikkumisessa ovat takana, ilmeisesti uudet kengät muuttivat jalan asentoja hiukan (tai sitten Pena oli riehunut tarhassa, tai lihakset olivat jumissa, tai...), mutta muutaman päivän epätasaisemman liikkumisen jälkeen Pena palasi normaaliksi. Hyvä niin!
Mies kävi tässä välissä hyppäämässä yhdet oman seuran estekisat luokissa 60 ja 80cm. Liitteenä kuva yhdestä loikasta. Pena oli kyllä selkeästi hämillään matalista esteistä, vaikka juuri tässä kuvassa ei siltä näytä. Ihan hyvin sinänsä meni, mutta ei varmaan liene yllätys, että Pena jäi ajasta poneille melkoisesti :)
Meidän ratsatustyylimme tuntuvat eroavan melkoisesti ja Pena tuntuu olevan aina miehen ratsastuksen jälkeen minulle kuuro. Ilmeisesti tappijalat ja pitkät koivet antavat hyvin erilaisia apuja... Pena on ollut käytännössä aina yhden ihmisen hevonen ja hän tuntuukin olevan aina hiukan pihalla siitä miten pitäisi reagoida erilaisiin ratsastajiin. Toisaalta Penan tapauksessa se lähinnä tarkoittaa sitä, että hän veltostuu eikä tee oikein mitään. Mieluummin silti se kuin hulluna eri suuntiin poukkoileva heppa :) Viime ratsastuskerrat ovat siis tuntuneet melkoiselta takkuamiselta, mutta olen myös ratsastanut muutaman kerran muilla hevosilla ja huomannut tajunneeni ratsastuksessa jotain. Esimerkiksi istun paremmin sekä osaan pidättää nykyään myös istunnalla, olen myös saanut perustuntiheppoja kuolaimelle, joka ei ole helppo homma. Aiemmin keväällä aloitettu kuntoprojekti on varmaan myös auttanut, sillä vaikka vatsalihasten teko on välillä unohtunut, on paino pudonnut ja keskivartalo kiinteytynyt. Siitä ei voi olla haittaa! Kesäksi suunnittelin ehdottavani miehelle vuoroviikkoja, niin saisimme tasaisesti ratsastuksia ja toisaalta heppa olisi useamman ratsastuksen yhden ihmisen alla. Saas nähdä kuinka ehdotus otetaan vastaan...
Muuten Penan elämään kuuluu aika hyvää, kesä on tullut ja hän on päässyt nauttimaan vihreästä hiukan. Laitumelle Penaa ei uskalleta laittaa, sillä hän ei ole siellä koskaan ollut ja luultavasti söisi itsensä hengiltä :) Myöskään öitä Pena ei ole ollut koskaan ulkona ja sitä houkuttelisi itseäni eniten kokeilla. Penallahan on sisällä piehtaroinninestovyö, sillä hän on jäänyt edellisessä elämässään useammankin kerran karsinaan jumiin. Itsestäni se tuntuu kidutukselta, mutta kun pitää valita mahdollinen kuolema/loukkaantuminen tai vyö, valitsen toki mieluummin vyön. Jos Pena olisi ulkona yöt, ei vyötä tarvitsisi tietenkään pitää ja niin heppa kuin täti olisivat tyytyväisempiä :) Eiköhän sitä vielä kokeilla...
Entinen omistaja kävi katsomassa hevosenhoitajansa kanssa Penaa ensimmäistä kertaa muuton jälkeen. Polle on kuulemma oikein hyvinvoivan näköinen. Penan reaktio oli jännä; hän hämmästyi ja tuntui ajattelevan "onko tämä totta?", sen jälkeen hän oli todella huolestuneen näköinen, kun ex-omistaja katosi hetkeksi karsinan oven taakse ja ilostui, kun tämä astui sisälle karsinaan. En ollut koskaan ajatellut hevosten näyttävän tunteitaan noin selkeästi, mutta tuosta reaktiosta ei voinut erehtyä :) Jotenkin silti olin aistivani, tai ainakin haluan niin uskoa, että Pena oli ensimmäisten reaktioiden jälkeen hiukan hermostuneen ja jännittyneen oloinen, ja seuraavana päivänä normaalia "ystävällisempi" minulle. Tuntui kuin hän olisi halunnut viestiä olevansa tyytyväinen tähän elämään, tähän paikkaan.
Tallille on syntyneet varsat (kaksi tammaa) tuntuvat olevan Penalle tärkeitä. Alkuun hän oli aivan ihmeissään, mutta nyt seuraa kiinnostuneena isomman (noin kuukauden vanhan) varsan ulkoiluja. Toissapäivänä olin laittamassa Penaa kuntoon ratsatukseen, kun varsa palasi emänsä kanssa sisälle talliin. Pena oli karsinastaan aivan huippukiinnostunut varsasta ja höristeli turpa pitkällä <3 Kotiutumisesta varmaan kertoo myös se, että Pena on alkanut ottaa kontaktia enemmän muihin hevosiin, vaikka häntä yksin tarhataankin.
Viime postauksissa olleet ongelmat liikkumisessa ovat takana, ilmeisesti uudet kengät muuttivat jalan asentoja hiukan (tai sitten Pena oli riehunut tarhassa, tai lihakset olivat jumissa, tai...), mutta muutaman päivän epätasaisemman liikkumisen jälkeen Pena palasi normaaliksi. Hyvä niin!
Mies kävi tässä välissä hyppäämässä yhdet oman seuran estekisat luokissa 60 ja 80cm. Liitteenä kuva yhdestä loikasta. Pena oli kyllä selkeästi hämillään matalista esteistä, vaikka juuri tässä kuvassa ei siltä näytä. Ihan hyvin sinänsä meni, mutta ei varmaan liene yllätys, että Pena jäi ajasta poneille melkoisesti :)Meidän ratsatustyylimme tuntuvat eroavan melkoisesti ja Pena tuntuu olevan aina miehen ratsastuksen jälkeen minulle kuuro. Ilmeisesti tappijalat ja pitkät koivet antavat hyvin erilaisia apuja... Pena on ollut käytännössä aina yhden ihmisen hevonen ja hän tuntuukin olevan aina hiukan pihalla siitä miten pitäisi reagoida erilaisiin ratsastajiin. Toisaalta Penan tapauksessa se lähinnä tarkoittaa sitä, että hän veltostuu eikä tee oikein mitään. Mieluummin silti se kuin hulluna eri suuntiin poukkoileva heppa :) Viime ratsastuskerrat ovat siis tuntuneet melkoiselta takkuamiselta, mutta olen myös ratsastanut muutaman kerran muilla hevosilla ja huomannut tajunneeni ratsastuksessa jotain. Esimerkiksi istun paremmin sekä osaan pidättää nykyään myös istunnalla, olen myös saanut perustuntiheppoja kuolaimelle, joka ei ole helppo homma. Aiemmin keväällä aloitettu kuntoprojekti on varmaan myös auttanut, sillä vaikka vatsalihasten teko on välillä unohtunut, on paino pudonnut ja keskivartalo kiinteytynyt. Siitä ei voi olla haittaa! Kesäksi suunnittelin ehdottavani miehelle vuoroviikkoja, niin saisimme tasaisesti ratsastuksia ja toisaalta heppa olisi useamman ratsastuksen yhden ihmisen alla. Saas nähdä kuinka ehdotus otetaan vastaan...
Muuten Penan elämään kuuluu aika hyvää, kesä on tullut ja hän on päässyt nauttimaan vihreästä hiukan. Laitumelle Penaa ei uskalleta laittaa, sillä hän ei ole siellä koskaan ollut ja luultavasti söisi itsensä hengiltä :) Myöskään öitä Pena ei ole ollut koskaan ulkona ja sitä houkuttelisi itseäni eniten kokeilla. Penallahan on sisällä piehtaroinninestovyö, sillä hän on jäänyt edellisessä elämässään useammankin kerran karsinaan jumiin. Itsestäni se tuntuu kidutukselta, mutta kun pitää valita mahdollinen kuolema/loukkaantuminen tai vyö, valitsen toki mieluummin vyön. Jos Pena olisi ulkona yöt, ei vyötä tarvitsisi tietenkään pitää ja niin heppa kuin täti olisivat tyytyväisempiä :) Eiköhän sitä vielä kokeilla...
Entinen omistaja kävi katsomassa hevosenhoitajansa kanssa Penaa ensimmäistä kertaa muuton jälkeen. Polle on kuulemma oikein hyvinvoivan näköinen. Penan reaktio oli jännä; hän hämmästyi ja tuntui ajattelevan "onko tämä totta?", sen jälkeen hän oli todella huolestuneen näköinen, kun ex-omistaja katosi hetkeksi karsinan oven taakse ja ilostui, kun tämä astui sisälle karsinaan. En ollut koskaan ajatellut hevosten näyttävän tunteitaan noin selkeästi, mutta tuosta reaktiosta ei voinut erehtyä :) Jotenkin silti olin aistivani, tai ainakin haluan niin uskoa, että Pena oli ensimmäisten reaktioiden jälkeen hiukan hermostuneen ja jännittyneen oloinen, ja seuraavana päivänä normaalia "ystävällisempi" minulle. Tuntui kuin hän olisi halunnut viestiä olevansa tyytyväinen tähän elämään, tähän paikkaan.
Tallille on syntyneet varsat (kaksi tammaa) tuntuvat olevan Penalle tärkeitä. Alkuun hän oli aivan ihmeissään, mutta nyt seuraa kiinnostuneena isomman (noin kuukauden vanhan) varsan ulkoiluja. Toissapäivänä olin laittamassa Penaa kuntoon ratsatukseen, kun varsa palasi emänsä kanssa sisälle talliin. Pena oli karsinastaan aivan huippukiinnostunut varsasta ja höristeli turpa pitkällä <3 Kotiutumisesta varmaan kertoo myös se, että Pena on alkanut ottaa kontaktia enemmän muihin hevosiin, vaikka häntä yksin tarhataankin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)



