perjantai 13. syyskuuta 2013

Ihana syksy

Pojat rokotettiin tiistaina ja ovat saaneet nauttia lomapäivistä sen jälkeen. Otto on perinteisesti nostanut pienen lämmön rokotuksen jälkeen ja vaikutti eilenkin aavistuksen vaisulta, joten annoimme poikien ottaa rennosti ja levätä. Pieni tauko tekee uskoakseni muutenkin hyvää, sillä Oton jumituksen ja Masan valmennusten lisäksi hepat ovat nyt olleet säännöstellyllä heinällä ja siksi hiukan nälkäisen oloisia koko ajan ennen kuin tottuvat uusiin määriin.

Tänään kävimme kävelemässä sänkkärillä ja kumpikin vaikutti oikein tyytyväiseltä. Muutaman kierroksen jälkeen käynnin tahti rentoutui ja pojat alkoivat päristellä tyytyväisinä. Se riitti meille, joten suuntasimme talliin laittamaan pojat kuntoon. Masa on ollut alkuviikon ukkoskuuron jälkeen ilman loimea eikä onneksi ole reagoinut ötököihin pahasti. Jonkin verran paukamia on, mutta poni ei hinkannut itseään ollenkaan karsinassa. Halailin ja rapsuttelin Ottoakin oikein urakalla ja poni vaikutti tyytyväiseltä. Otto on luonnostaan sellainen suulla hamuilija, mutta nyt seisoi paikoillaan alahuuli roikkuen. Taisi olla halipula :)

Masa hyödynsi kuvaushetken ;)
Huomenna tarkoituksena on mennä hiukan reippaammin sänkkärillä ja avata paikkoja. Nyt on pakko nauttia tästä ihanasta lämpimästä ja kuivasta syksystä. Kerrankin meillä on kunnon sänkkäripelto millä mennä!

Rokotuksen yhteydessä juttelin eläinlääkärin kanssa hevosten mittauksesta ja vinkistä soitin Hevosjalostusliittoon. Sieltä onkin tulossa virallinen mittaaja tälle alueelle kierrokselle ensi torstaina, joten myös Masa mitataan silloin! Hiukan jänskättää kuinka käy, mutta sittenpähän tiedetään eikä tarvitse arvuutella enää. Kengittäjäkin ehtii käydä ennen sitä :)

keskiviikko 11. syyskuuta 2013

Muutos ruokintaan

Viime hieronnassa Otto oli aika jumissa lihaksistoltaan ja aloimme pohtia siihen syytä yhdessä hierojan kanssa. Yhdeksi syyksi hieroja epäili sen, että ravinto on epätasapainossa ja lihaksilla ei ole riittävästi polttoainetta työskennellä vaan Otto menee liikaa maitohapoilla. Itse olen aika kädetön ruokinta-asioissa ja lopulta pyysin hierojaa tekemään ruokintasuunnitelman. Laskureilla selvisikin, että ravinnonlaatu todellakin on ollut väärin. Energiamäärältään kummatkin pojat ovat saaneet liikaa energiaa, mutta heinästä, joka on treenissä olevalle hevoselle huonosti hyödynnettävissä. Juttelimme pitkään ravinnonlaadun merkityksestä ja opin taas uusia asioita. En ole koskaan ajatellut, että myös hevoselle on merkitystä sillä mistä energia tulee. Heinän energia imeytyy paksusuolessa, mutta väkirehujen ohutsuolessa, josta se on huomattavasti paremmin käytettävissä nopeasti. Karkeasti sanottuna, vaikka heinän tuleekin olla hevosen pääravinnonlähde, ei se riitä hevoselle, jolla tehdään töitä. Niinpä heinämäärää pienennettiin ja mukaan lisätään pikkuhiljaa enemmän väkirehua, joka meidän tapauksessa on Criollon Fullia. Siitä saa hevonen kaikki tarvitsemansa eikä suolaa lukuunottamatta tarvitse lisäksi mitään muuta.

Toimitin ruokintasuunnitelman pohjaksi meidän viikon liikuntapäiväkirjan, jonka perusteella Oton liikunta luokiteltiin keskiraskaaksi ja Masan kevyeksi/keskiraskaaksi. Määrällisesti kummankaan liikuntaa ei tarvitse muuttaa, mutta kumpikin tarvitsee enemmän raskasta liikuntaa mukaan viikko-ohjelmaan. Hevonen saa ja pitää hengästyä ja hikoilla kunnolla, jotta kunto kehittyy. Tärkeimmäksi keinoksi siihen hieroja ehdotti reippaat vedot maastossa eli nykyistä pidemmät ja vauhdiltaan kovemmat pätkät niin ravissa kuin laukassakin. Koska Masan ravi on selkeästi hitaampaa kuin Oton, tekisi Otolle hyvää ravata kovaa ja Masan taas laukata hiljempaa samassa vauhdissa. Kovassa ravissa selkä joutuu käyttöön ihan eri tavalla kuin hitaammassa ja Masa taas tarvitsee voimaa laukkaansa, jota tulisi hyvin hitaassa vauhdissa. Oton treeniin pitää ottaa monipuolisemmin myös kouluvääntöä eli niitä väistöjä, mitä Masallekin juuri annettiin tehtäväksi. Näin Ottokin vahvistuu hienomotorisilta liikkeiltään eikä kehity ainoastaan ponnistavilta lihaksiltaan.

Itselleni ehkä suurimpana yllätyksenä tuli ruuan määrä, sillä nyt heinän lisäksi kummankin hevosen tulisi saada 1kg väkirehua päivässä, jotta ravinnon tarve ja saanti pysyvät tasapainossa. Muutos on huima siihen mitä pojat tällä hetkellä ovat saaneet ja mielenkiinnolla odotankin miten se vaikuttaa kumpaankin heppaan. Jatkoa seuraa!

maanantai 9. syyskuuta 2013

Väistöjä ja keskiravin hakemista

Viime perjantaina pääsin nauttimaan aitiopaikalta, kun Masa meni hienosti. Hanna nimittäin pääsi pitkästä aikaa käymään meillä! Koska Hannan ratsastus on tehnyt aina niin valtavan hyvää Masalle, sovimme taas etten minä ratsasta ollenkaan vaan Hanna menee koko ajan yksin. Kerroin etukäteen, ettei meillä ole ollut mitään varsinaista ongelmaa vaan ratsastukset ovat menneet kivasti ja Masa on mielestäni mennyt taas suurella harppauksella eteenpäin. Poni ei kuitenkaan vielä osaa juuri mitään, joten apua todellakin tarvitaan.

Alkuverkkailun jälkeen Hanna testasi väistöjen tekemistä, mutta Masa hermostui melkoisesti, kun ei ymmärtänyt mitä halutaan. Niinpä Hanna hyppäsi pois selästä ja näytti raipan avulla maastakäsin mitä Masan piti tehdä. Kun homma onnistui maastakäsin, kokeiltiin selästä ja se onnistui. Kotitehtäväksi sain harjoitella näitä paljon, sillä väistöt kehittävät hienomotorista lihaksistoa hyvin ja saa hepan vatsalihakset töihin. Koska Masa on luonteeltaan miellyttämisenhaluinen, hän hermostuu todella helposti, jos ei ymmärrä mitä halutaan. Niinpä koulutuksessa pitää asiat pilkkoa erittäin pieniin osiin ja kun pienet osat sujuvat, niitä voidaan yhdistellä pidemmiksi pätkiksi. Väistö pitäisi ainakin nyt tehdä pelkän raipan avulla ja käyttää raippaa selästä samaan kohtaan kuin maastakäsin. Luultavasti, kun Masa hoksaa idean, niin väistöön riittää pelkkä painonsiirto. Tällä hetkellä pohkeen käyttäminen saa aikaiseksi vaan tuollaista steppailua mitä videon alkupuolella näkyy... Tein pienen videokoosteen väistötreenistä:



Harmikseni jouduin käymään kesken ratsastuksen kotona hakemassa tytön ratsastuskamppeet ja kun palasin takaisin oli Hanna jo lopettelemassa hymy korvissa. Sain lopuksi näytteen toisesta laukasta ja keskiravin harjoittelut kumpaankin suuntaan. Vaikka tietenkään keskiravissa ei ole vielä kunnollista ponnekkuutta, on siinä jo hieno alku! Hannakin taisi yllättyä :) Myös laukka meni aiempaa paremmin ja hetkittäin se oli jo ihan oikeata harjoituslaukkaa.

Kotitehtäväksi sain jatkaa taas samaan malliin kuin aiemminkin, mutta ottaa mukaan väistöjä. Tasapaino ja eteenpäinpyrkimys ovat hyvällä mallilla ja niitä näköjään treenaan luontaisesti aika hyvin. Nyt pitäisi saada enemmän sivuttaissuuntaista liikettä, jotta jatkossa Masa pystyy tekemään laajemmin kouluratsastusta ja käyttämään kehoaan kokonaisvaltaisemmin ratsastaessa. Oikeastaan pidemmälle kouluratsastuksessa ei tällä treenaamisella voida mennä, mutta tämä on hyvä alku. Erityisesti mieltä lämmitti kommentti, ettei Masa olisi näin helposti ratsastettava, jos en olisi pohjatyötä tehnyt hyvin eli pitänyt hepan tyytyväisenä työskentelyyn ja ratsastaessa rentona. Jatkoon vaaditaan parempi lihaskunto eli treeniä, treeniä!

lauantai 7. syyskuuta 2013

Kesäkuvahaaste

Sain kivan kuvahaasteen Emmiltä. Haasteeseen kuuluu laittaa seitsemän kuvaa kuluneelta kesältä ja kertoa niistä yhdellä sanalla. Tällä kertaa en laita haastetta eteenpäin, sillä se on pyörinyt jo monessa blogissa. Mutta mielelläni näen näitä vielä lisääkin, eli haasteeseen saa tarttua!

Näistä oli meidän kesä 2013 tehty:

Rentoutumista
Juhannus

Jääkiekkoa

Maastoilua

Aluekisoja

Herkuttelua

Kummipoika



torstai 5. syyskuuta 2013

Sänkkärillä käyty

Toissapäivänä meidän kaikki pojat raspattiin. Onneksi kaikkien suut olivat hyvässä kunnossa, ainoastaan pientä epätasaisuutta löytyi, muttei mitään erikoista. Penalta puuttui hampaasta pieni pala (ilmeisesti jo vanha juttu) ja siihen saattaa kertyä heinää, mutta nyt tilanne oli hyvä eikä suussa tuoksunut mikään, joten ei huolta. Jatkossa riittäisi tarkistus jopa kahden vuoden välein, mahtavaa! Sain katsoa Masankin suuhun eikä siellä ollut mitään muutosta tapahtunut. Olin oikeasti hiukan huolissani, kun Masan suun limakalvot olivat viime vuonna minulle tullessaan ihan priimakunnossa ja mietin kuinka paljon kuolain (ja lisääntynyt ratsastus) siihen vaikuttaisi. Onneksi ei mitenkään!

Päiväunilla
Eilen kävimme Masan ja Oton kanssa sänkkärillä tutustumassa. Mentiin vain jonkin verran ravia ja ihan pikkuisen hillittyä laukkaa, kun halusin ettei Masa yhdistä sänkkärillä menoa mihinkään pakoreaktioon tai siihen, että on pakko mennä täysillä. Vaikka pelto sijaitsee ihan tallimme vieressä, pitää sinne mennä hetken matkaa tietä pitkin. Se ei tuottanut ongelmia, mutta pellolle vievän tienpätkän vieressä oleva talo koirankoppeineen pelotti ja yksi piruettikin tehtiin, kun metsässä oli kamalan pelottava puukasa. Tarhoista on näköyhteys pellolle ja Pena juoksi siellä häntä tötteröllä ja hirnui, kun kävelimme pellon ympäri. Siirryimme sitten kauimpaiseen reunaan ratsastamaan ja Penakin hiukan rauhoittui. Jatkossa siis, jos haluamme mennä kovempaa, pitää siirtää ainakin Pena sisälle...

Otto taisi tietää mitä sänkkärillä tehdään ja oli innoissaan, mutta Masa taas meni rauhallista ravia ja hidasta laukkaa, ilman pienintäkään meininkiä kiihdyttää. Sports-trackeri näytti, että matkaa kertyi kaikkiaan hiukan yli 4 kilometriä ja vauhtia oli laukassa noin 20km/h. Eli hyvin rauhassa mentiin nyt. Ensi kerralla sitten koitetaan jo vähän rajojakin :)

Lopuksi suosittelen lukemaan hyvän kirjoituksen viikonlopun Kyran klinikasta.

maanantai 2. syyskuuta 2013

Eilinen valmennus videona

Yhdistelin videopätkistä pienen koosteen eilisestä valmennuksesta. 
Muutamia huomioita itselle:
- vaikka tunne ei ole aina hyvä, se ei näy ulospäin
- vaikka tuntuisi hyvältä, se ei aina näy ulospäin
- ravissa pitää oppia löytämään pienemmät avut, videolta näkyy hyvin kuinka Masa ampaisee muutaman kerran vaikken mielestäni tehnyt mitään...
- täytyy opetella pitämään kädet paikoillaan! Etenkin laukannostossa kehittelemäni hieno tapa helpottaa heppaa nostamalla sisäkättä näyttää ihan kamalalta. Muutenkin käteni seilaavat liian paljon, vaikka on jotain edistystäkin tapahtunut. 
- Matti näyttää taas pulskalta, vaikkei kyllä oikeasti olekaan ihan kamala :)

Loppuun oli pakko kerätä muutama säpsyily ja laukassa kiukuttelu. Nekin tuntuivat suuremmilta kuin miltä näyttivät :)


sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Itsensä likoon laittamista

Likomärkänäkin hymyilytti
Oi mikä ihana ratsastus! Vaikka keli oli mitä kamalin, meni tämän päivän ratsastus uuden opettajan kanssa mahtavasti! Meidän tallilla käy ihan maailman parhaat valmentajat, joista Hanna on ehdottomasti minulle se rakkain, mutta valitettavasti aikataulujen yhdistäminen on joskus hankalaa. Olemme jo pitkään pitäneet porukalla silmiä auki, jos lähialueilta löytyisi valmentaja, joka voisi käydä useammin ja jolla olisi annettavaa eri tasoisille ratsukoille. Nyt sellainen vaikuttaisi löytyneen, jee!

Tunti alkoi hiukan myöhässä, joten ehdin verkata Masan mukavan lämpöiseksi. Inka puuttui aivan ensimmäisenä ohjaspituuteeni, mutta onneksi heti sen jälkeen istuntaani ja pohjeapuihin. Ehdin jo hiukan huolestua, sillä turhan monet opettajat ovat keskittyneet liikaa ohjaan ja unohtaneet, että se oikea peräänanto tulee takaa eteen, eikä edestä taakse. Ympyrällä Inka pyysi miettimään sisähartiaani taakse, joka auttoikin ihan heti istuntaan tasapainottavasti. Samalla sain erittäin hyvän neuvon käyttää selkeämmin sisäpohjetta yhdessä sisäohjan kanssa, jotta Masa kulki tasaisemmin. Onhan tästä muutkin sanoneet, mutta nyt pienellä konkreettisella "nyt käsi, nyt jalka, muista hartia" sain ahaa-elämyksen :)

Ravissa teimme isolla pääty-ympyrällä neljässä kohdassa käyntisiirtymisen, joka pian siirrettiin ravin kokoamiseksi. Koko ajan piti keskittyä asetukseen ja saamaan selkeä ero koonnin ja normaalin ravin välille. Inka kehui, että Masalla on erittäin hyvä kokoamiskyky, mutta minun pitää miettiä omat apuni pienemmiksi, sillä nyt normaaliin raviin siirtyessä Masa meinasi monesti nostaa laukan, vaikka vain pidensin aavistuksen ohjaa. Eli hyvin pieni pidäte kootessa ja pieni myötäys takaisin siirtymisessä. Muutaman kerran jälkeen minäkin hoksasin mitä piti tehdä ja siirtymä tuntui mielettömältä.

Yhtenä harjoituksena teimme käyntivoltin keskelle pitkää sivua, jonka aikana piti keskittyä erityisen paljon saamaan hevonen pehmeäksi kyljestä ja asettumaan ja voltin viimeisellä neljänneksellä nostettiin laukka, laukattiin pääty-ympyrä ja siirryttiin taas käyntiin. Tämä hiukan kuumensi Masaa, mutta toisaalta sain ponin myös hienosti kuulolle ja jumppaamaan pyllyä laukkaa lyhentämällä. Hetkittäin tuntui ihan mahtavalta, vaikka toisaalta myös hetkittäin erittäin raskaalta. Toisaalta tiedän, että tämän tyyppinen treeni on Masalle aika haastava, joten hän tarvitseekin aika paljon apua minulta enkä valitettavasti osaa sitä aina antaa oikein.

Tunnin lopuksi teimme loppuverkaksi kevyessä ravissa pääty-ympyrällä puolet vasta-asetuksessa ja puolet myötäasetuksessa, jonka jälkeen siirryttiin kokonaan myötäasetukseen ja isompaan raviin. Tämä sopi meille oikein hyvin ja Masa liikkui rennon letkeästi.

Ihan mieletön fiilis oli kyllä tunnin jälkeen. Olemme sittenkin menneet ihan valtavasti eteenpäin! Masa ei oikeastaan hermostunut kertaakaan kunnolla (laukassa tosin hiukan kuumeni) vaan teki ja tsemppasi hienosti. Itse koen, että istuntani on parantunut paljon ja oloni on paljon varmempi satulassa. Pystyn myös käyttämään pohkeitani paremmin kuin ennen, unohtamatta silti istuntaa. Masa sai kehuja kokoamiskyvystään, herkkyydestään ja nopeudestaan. Noottia minä sain käsien käytöstä (saisi olla vakaampi) ja pohkeista (saisi olla nopeammat), sillä vaikka hevonen on kuuma ja herkkä, en saa silti olla käyttämättä pohjetta vaikkei sitä eteenpäin pyytämiseen tarvitakaan. Tämän hevosen kanssa on kyllä ilo tehdä töitä, sillä vaikka tunti oli rankka, ei minulla ollut käytännössä yhtään hiki eikä mikään paikka väsynyt. Masan kanssa kun ratsastuksessa ei tarvitse käyttää voimaa...

Tyttö otti videotakin, koitan koota jonkinlaisen koosteen tänä iltana :)