perjantai 29. maaliskuuta 2013

Pääsiäisen linkkivinkkejä

Pena odottaa herkkuja
Törmäsin taas muutaman niin hyvään kirjoitukseen, että pakko jakaa ne täällä ihan sellaisenaan :)

Eli lukemista ja katsomista pääsiäiseksi:
Mintin blogissa kouluttamisesta
Anna Kilpeläisen kirjoitus elastisuudesta
Hännän asento kertoo paljon
Video istunnan parantamisesta

Aurinkoista ja rentouttavaa pääsiäisen aikaa!

torstai 28. maaliskuuta 2013

Vasemman kankun kirous

Eilinen ei mennyt ihan putkeen. Tallille saapuessani huomasin Masan vasemman lonkan olevan aavistuksen turvonnut ja lämmin, ja sieltä löytyikin kaksi pitkää raapaletta. Ilmeisesti joku tarhakavereista oli potkaissut hokkikengällä, sillä mitään muutakaan en syyksi keksinyt. Onneksi haavat olivat siistejä, vaikka olivat hieman lämpöisiä. Putsasin ne betadinella ja laitoin hepan kuntoon ratsastusta varten. Itse ratsastus meni ihan ok, tein lyhyesti pääasiassa käynnissä kiemurteluja ja väistöjä. Jotenkin tuntui, että Masa on vetreytynyt melkoisesti viime kerroista, tai sitten olin vain itse heti alusta saakka jämptimpi ja vaadin selkeämpää taivutusta ja väistöä. Ravailla tai saati laukata en uskaltanut, kun kentän pinta oli päivällä sulanut ja auringon laskiessa taas hiukan jäätynyt eli näytti olevan liukas.

Tyttö ei jaksanut ratsastaa vaan päätti juoksuttaa Ottoa lyhyesti liinassa. Otto vaikutti alusta saakka olevan ihan innoissaan, toisin kuin normaalisti, ja ravaili tyytyväisenä. Kunnes muksahti kumoon :( Otolta vain luistivat jalat alta ja yhtäkkiä poni oli maassa kyljellään. Hän nousi kyllä nopeasti ylös, mutta arkoi selvästi vasenta takajalkaansa. Käskin tyttöä kävelyttämään Ottoa useamman kierroksen kentän ympäri ennen talliin palaamista. Tallissa kävimme koko ponin läpi tarkalla syynillä ja vasen kankku osoittautui hiukan lämpöiseksi ja turvonneeksi. Kylmäsimme sitä jonkin aikaa ja painelimme niin kankkua kuin jalkojakin eikä selkeitä kipureaktioita tullut. Toivottavasti tänään Otto on normaali taas!


Lurps!
Otto tykkää koirista

maanantai 25. maaliskuuta 2013

Jänniä paikkoja

Matti-mussu
Kylläpä oli tänään kiva ratsastaa! Kaipasimme juuri sellaista väliintuloa kuin mitä Hanna viimeksi tarjosi; sen jälkeen ratsastaminen on ollut vielä aikaisempaakin kivempaa. Tänään sain oikean laukan rullaamaan oikein mukavasti kokonaisen ympyrän verran, ilman että minun piti olla ollenkaan vahva mistään. Ihanaa! Masa oli taas tosi tyytyväisen oloinen itseensä; kyllä minä osaan!

Muutenhan tuo on hiukan terrorisoinut tallilla ja aiheuttanut mm. uusia tarhausjärjestelyjä. Nykyään meidän Masa ja Otto ovat yhdessä tarhassa, mutta mukana on myös vanha kaveri, josta Masa ei ollut valmis vielä luopumaan (tuli muutamaan kertaan tarhoista läpi). Kolmikko on pärjännyt hyvin, vaikka alkuun Ottoa sorsittiin melkoisesti. Nyt jengi näyttää olevan sopuisampi ja Ottokin välillä huolitaan lähemmäksi.

Kisaponi
Sunnuntaina kisat menivät ihan hyvin. Otto oli hiukan ihmeissään, kun laukata pitikin hallitusti ja meno muistutti välillä enemmän estetuntia kuin kouluratsastusta. Rata meni kuitenkin ihan kivasti, vaikka tyttö ei ollut tyytyväinen suoritukseen. Tänään kyllä meni palauttava ratsastus selkeästi enemmän koulusääntöjen mukaan :) Harmillista sinänsä, mutta Oton lahjakkuus on enemmän tuolla estepuolella ja onneksi myös tytön intohimo samoin...

Kisapäivänä sain sydämentykytyksiä, kun kesken kisojen Pena piehtaroi lumihangessa eikä enää noussut ylös. Onneksi satuin seuraamaan tilannetta läheltä eikä Pena ollut kauan selällään, kun juoksin katsomaan. Pena makasi flegmaattisena selällään ikäänkuin odottaen, että auttaisimme. Koitin ensin auttaa vetämällä loimesta ja kaivamalla lunta pois, kunnes sain apujoukkoja ja kiskoimme hepan parin narun (ja vetämällä ja työntämällä) ylös lumesta. Pena odotti, että siirryimme pois tieltä, nousi ylös ja aloitti kauhean pierupukkilaukan. Yksi läheltäpiti-tilanne tapahtui, kun "auttamaan" tullut mies ei hoksannut lähteä tarhasta nopeasti pois; Pena ehti pukittaa todella lähelle pelottavan näköisesti. Onneksi ei osunut! Muutama paikalla ollut oli sitä mieltä, että Pena oli agressiivinen, mutta minusta taas enemmänkin iloinen siitä, että pääsi ylös. Hän ei hurjasta menosta huolimatta ollut ollenkaan uhkaavan oloinen, ainakaan minua kohtaan. Tai sitten minä vain luen omaa rakasta vaaleanpunaisten lasien läpi....

Joka tapauksessa olen niin tyytyväinen, että tällä kertaa selvisimme säikähdyksellä! Mies kävi illalla vielä ratsastamassa ja Pena oli ollut ihan normaali. Tämähän ei ole ensimmäinen kerta, kun ongelmia piehtaroinnissa on ollut, mutta meillä ollessaan tätä ei ole koskaan tapahtunut. Toivottavasti tämä oli vain poikkeus!

lauantai 23. maaliskuuta 2013

Kisailukausi alkoi

Tänään oli Oton ja tytön ensimmäiset kisat tälle kaudelle ja hienosti meni! Ensimmäiset verkkahypyt Otto oli hiukan ihmeissään, hiekalla kun on oltu viimeksi syksyllä. Ensimmäiseen hyppyyn tuli taas se pieni lisäaskel, mutta siitä päästiin eroon jo seuraavalla hypyllä. Ja itse rata meni oikein mallikkaasti. Neuvoin tyttöä ottamaan nämä kisat harjoituksen kannalta, kun koko talvi on mennyt enemmän ja vähemmän hömpötellessä pääasissa maastossa, mutta kevyempi peruskuntokausi on selvästi tehnyt hyvää. Otto oli todella innoissaan, kuntokin näytti olevan kohdallaan ja liikkeet ovat parantuneet, etenkin laukka. Niinpä kummastakin luokasta (70 ja 80) tuli puhtaat radat ja ruusukkeet! Valmentaja sanoi, että ensi kerralla sitten isompia :)

Huomenna meillä onkin tallilla koulukisat, joihin päätin lopulta olla osallistumatta. Masa liiraili kentältä aitojen (eli puomien) yli edestakaisin siihen malliin ja menetti hermonsa laukkapätkissä, että totesin ettei debyytille ole vielä oikea aika. Ehkä ensi kerralla sitten....


tiistai 19. maaliskuuta 2013

Pitkästä aikaa kouluratsastusta


Kyllä tätä jo odotettiin! Vihdoin, pitkän tauon jälkeen, pääsin Hannan valmennukseen. Viime kerrasta onkin jo kulunut melkein kolme kuukautta (mihin aika katoaa?!). Hanna kyseli kuulumisia ja kysyi mihin tarvitsemme apua, johon vastasin totuudenmukaisesti, että kaikkeen :) Suurimmat ongelmat meillä on oikeassa laukassa, mutta en oikeastaan voi sanoa, että olisimme hyviä missään vaikka olemme toki menneet valtavasti eteenpäin yleisesti.

Ihan tunnin aluksi teimme siirtymisiä ilman jalustimia. Kylläpä taas huomasi lipsuilun! En edes muista koska olisin viimeksi ratsastanut ilman jalustimia ja alussa olikin todella hutera olo. Pikkuhiljaa alkoi tuntua tutummalta ja istunta taas löytyä. Nyt pitää ihan ehdottomasti tehdä tätä lisää! Seuraavaksi teimme ravissa ympyrää, jolla piti keskittyä taivuttamaan hevosta kunnolla ja pienentämään ympyrää spiraalissa pienemmäksi. Kun päästiin noin 10 metrin volttiin ja aika voimakkaaseen taivutukseen, siirryimme käyntiin. Käynnissä lähdettiin taas isontamaan ympyrää yhä taivuttaen. Masan kanssa sain ohjeeksi polkaista ulkojalustimelle (eli siirtää painoa ulos), jotta suurentuminen tapahtui selkeämmin taivutuksen kuitenkin pysyessä. Sitten vaihdettiin suuntaa ja tehtiin sama uudelleen, ja taas suunnanmuutos jne. Tämä oli todella vaikea tehtävä Masalle ja se kyllä näkyy videosta, etenkin oikea kierros oli vaikea. Hanna sanoi, että suurin ongelma oikeassa laukassa (ympyrällä) johtuu juuri tästä. Masa ei taivu kunnolla oikeasta kyljestä eikä siksi pysty pitämään tasapainoaan. Muutaman kerran ihan alussa Masa meinasi kurvata kentältä pois ja sain tosissani tehdä töitä, että sain ruunan kääntymään takaisin :)

Spiraaliharjoituksen jälkeen ensimmäistä kertaa koskaan pystyin laukkamaan Masalla ihan ok oikeata laukkaa kokonaisen ympyrän. Myös vasen laukka oli enemmän maastosta tuttua ja ehkä parasta mitä kentällä olemme saaneet aikaiseksi. Jihaa! Oma istunta on kyllä siellä ihan hukassa, mutta toisaalta myös tiedän, että se paranee, kun saan laukan rullaamaan paremmin. Nyt teen liikaa, kun muka-varmistelen laukan pysyvyyttä...

Vaikka mitään ihan valtavan hienoja tuntemuksia ei tällä kertaa tullut, tuli taas muistutus kuinka paljon pitäisi noihin perusjuttuihin keskittyä. Hanna kyllä viimeksikin muistutti, että kaikki menee ihan hyvin, jos keskityn taivuttamaan Masaa kunnolla; sitä kautta löytyy myös suoruus. Jotenkin silti en ole osannut taivuttaa oikein oikealle, mutta vasemmalta Masa oli jopa liiankin taipuisa, vaikka asettui sinne huonommin. Masa on hiukan kuin liukas saippua eikä pysy käsissä :) Myös istuntaan pitää taas keskittyä enemmän ja treenata enemmän ilman jalustimia. Pyysin, että Hanna tulisi taas tosi pian uudelleen. Kaipaan kipeästi jonkun sanomaan kentän reunalta milloin vaadin riittävästi, sillä oma tietotaito ei vielä riitä sitä tuntemaan.


maanantai 18. maaliskuuta 2013

Ihana koru

Jotkut ehkä olivat tarkkasilmäisiä blogimaailmassa ja huomasivat arpaonnen suosineen minua kerrankin; täällä töissä ihastelen parhaillaan uutta koruani, jonka voitin Jillan blogin arvonnasta. Koru saapui reissuni aikana hauskan ponisuklaan kera (joka katosi lasten suihin vauhdilla) ja täytyy kyllä sanoa, että koru on hienompi livenä kuin kuvissa. Aivan ihana!

Kiitos Jilla!

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Aurinkoinen viikonloppu ja hyvä mieli

Olipas taas ihana viikonloppu! Perjantaina pääsin nauramaan hyvässä seurassa eli teimme joka keväisen visiitin Tomaatteja tomaatteja -festareille. Eilen suuntasin Masan kanssa maastoon tarkoituksenani tehdä intervallimäkitreeni samaan aikaan, kun tyttö lähti ajamaan Otolla ja tänään kävin palauttavalla lenkillä maastossa, kun tyttö osallistui estevalmennukseen.

Masa ja kamu irroittelevat
Eilinen treeni meni hiukan huonosti, sillä suunniteltu treenimäki olikin yllättäen ruuhkainen. Täällä maalla on yleensä tiet autioita, mutta tällä kertaa aiemmin talvella puutöissä ollut mies olikin parkkeerannut autonsa tielle ja roudasi runkoja metsästä jonkinlaisella traktorilla kasaksi tien viereen. Myös läheisen autiotalon pihassa oli nuotio; innoikkaita ulkoilijoita taisi olla metsät täynnä.  Masan fiilikset olivat ruuhkan mukaiset; ei oikein tiennyt mihin suuntaan sinkoilla :) Menin mäen kahteen kertaan ravissa ylös ja käynnissä alas ja suuntasin kentälle. Sports-tracker näytti mäen pituudeksi puoli kilsaa. Koska olin suunnitellut rankempaa treeniä, tein kentällä vielä aika paljon laukkaa ja Masa oli lopulta ihan poikki, mutta vaikutti kuitenkin tyytyväiseltä.

Tänään ohjelmassa olikin lyhyt palauttava maasto. Törmäsin tiellä luullakseni minkkiin, kun melko iso tumma näätäeläin pinkaisi tien yli ja meinasi säikäyttää minut, mutta Masa ei onneksi huomannut. Nykyisin Masa tykkää ravata reippaasti ja koitin parhaani mukaan kehua aina, kun hän meni hyvin selkäänsä käyttäen, jotta hän ymmärtäisi paremmin millaista ravia haluan. Tiistaina pääsemme pitkästä aikaa valmennukseen, joten huomiselle on suunnitteilla irroittava maasto. Toivoisin reippaan maastoilun lisäävän Masan mielenkiintoa kenttätyöskentelyyn, saas nähdä...

Otto väläytteli tänään estevalkussa todella hienoa ravia! Uskoisin, että sen takana on nimenomaan ajoharjoitukset, sillä mikään muu ei ole radikaalisti harjoittelussa muuttunut. Valmentaja kehui myös laukan parantuneen selkeästi, monipuolinen harjoittelu on tehnyt siis hyvää vaikka olemmekin talven ottaneet tavallaan rennosti. Juuri syksyllä vihdoin poiskitketty pikkuaskel ennen estettä on palannut, mutta valmentajan mielestä siihen on syynä luminen kenttä. Mitään virhettä ei ratsastaja eikä ratsu tehnyt, mutta Otto vain haluaa varmistella, että pääsee varmasti yli. Kun Otto hyppää riittävän kaukaa, on hyppy kuulemma erittäin hyvä. Ensi viikonloppuna onkin sitten ensimmäiset estekisat tänä vuonna, katsotaan tuleeko ruusukkeita :)