Jänniä paikkoja

Matti-mussu

Kylläpä oli tänään kiva ratsastaa! Kaipasimme juuri sellaista väliintuloa kuin mitä Hanna viimeksi tarjosi; sen jälkeen ratsastaminen on ollut vielä aikaisempaakin kivempaa. Tänään sain oikean laukan rullaamaan oikein mukavasti kokonaisen ympyrän verran, ilman että minun piti olla ollenkaan vahva mistään. Ihanaa! Masa oli taas tosi tyytyväisen oloinen itseensä; kyllä minä osaan!

Muutenhan tuo on hiukan terrorisoinut tallilla ja aiheuttanut mm. uusia tarhausjärjestelyjä. Nykyään meidän Masa ja Otto ovat yhdessä tarhassa, mutta mukana on myös vanha kaveri, josta Masa ei ollut valmis vielä luopumaan (tuli muutamaan kertaan tarhoista läpi). Kolmikko on pärjännyt hyvin, vaikka alkuun Ottoa sorsittiin melkoisesti. Nyt jengi näyttää olevan sopuisampi ja Ottokin välillä huolitaan lähemmäksi.

Kisaponi

Sunnuntaina kisat menivät ihan hyvin. Otto oli hiukan ihmeissään, kun laukata pitikin hallitusti ja meno muistutti välillä enemmän estetuntia kuin kouluratsastusta. Rata meni kuitenkin ihan kivasti, vaikka tyttö ei ollut tyytyväinen suoritukseen. Tänään kyllä meni palauttava ratsastus selkeästi enemmän koulusääntöjen mukaan :) Harmillista sinänsä, mutta Oton lahjakkuus on enemmän tuolla estepuolella ja onneksi myös tytön intohimo samoin...

Kisapäivänä sain sydämentykytyksiä, kun kesken kisojen Pena piehtaroi lumihangessa eikä enää noussut ylös. Onneksi satuin seuraamaan tilannetta läheltä eikä Pena ollut kauan selällään, kun juoksin katsomaan. Pena makasi flegmaattisena selällään ikäänkuin odottaen, että auttaisimme. Koitin ensin auttaa vetämällä loimesta ja kaivamalla lunta pois, kunnes sain apujoukkoja ja kiskoimme hepan parin narun (ja vetämällä ja työntämällä) ylös lumesta. Pena odotti, että siirryimme pois tieltä, nousi ylös ja aloitti kauhean pierupukkilaukan. Yksi läheltäpiti-tilanne tapahtui, kun "auttamaan" tullut mies ei hoksannut lähteä tarhasta nopeasti pois; Pena ehti pukittaa todella lähelle pelottavan näköisesti. Onneksi ei osunut! Muutama paikalla ollut oli sitä mieltä, että Pena oli agressiivinen, mutta minusta taas enemmänkin iloinen siitä, että pääsi ylös. Hän ei hurjasta menosta huolimatta ollut ollenkaan uhkaavan oloinen, ainakaan minua kohtaan. Tai sitten minä vain luen omaa rakasta vaaleanpunaisten lasien läpi....

Joka tapauksessa olen niin tyytyväinen, että tällä kertaa selvisimme säikähdyksellä! Mies kävi illalla vielä ratsastamassa ja Pena oli ollut ihan normaali. Tämähän ei ole ensimmäinen kerta, kun ongelmia piehtaroinnissa on ollut, mutta meillä ollessaan tätä ei ole koskaan tapahtunut. Toivottavasti tämä oli vain poikkeus!