maanantai 31. maaliskuuta 2014

Chian siemenet

Minulla kävi flaksi ja voitin chian siemeniä Ruuhkavuosiratsastajan blogista! Arvonta tuli mitä parhaimpaan aikaan, sillä olin juuri osallistumista edeltävänä päivänä miettinyt mahtaisikohan chian siemenet auttaa meillä. Ja sitten menin vielä voittamaan ne, ennen kuin ehdin oikeasti tutkia asiaa enempää! Kyllä piristi tätä rankkaa kevättä!

Arvonnan järjesti muuten Chia de Gracia, jos haluatte tutkia siemeniä tarkemmin tai vaikkapa tilata. Itse ajattelin ostaa vielä tulevilta hevosmessuilta toisen pussin, kun luin jostain, että heillä on siellä tarjouksia :)

Siemenet saapuivat supernopeasti ja jo lauantaina pääsin testaamaan mitä Masa oli niistä mieltä. Ohjeissa sanottiin, että siemenet voi antaa sellaisenaan tai liottaa kylmään veteen (kuumaa vettä ei suositella rasvahappojen vuoksi), jolloin niistä tulee hiukan geelimäinen liuos. Tätä oli pakko testata ja niinpä Masa sai maistaa puuroa. Normaalisti poni on tosi epäluuloinen uusia ruokia kohtaan, mutta tätä maiskutteli ihmeissään. En voi sanoa, että olisi tykännyt tosi paljon, mutta suostui syömään :) Otto ja Penakin maistoivat ja tykkäsivät (ei toki yllätyksenä) tosi paljon. Eilisestä aamusta eteenpäin Masa saa siemenet sellaisenaan aamuruuan seassa enkä malta odottaa huomaako ponissa mitään eroa.

Itseäni chian siemenet kiinnostavat nimenomaan niiden rasvojen vuoksi. Chian siemenissä on runsaasti omega-rasvahappoja ja siemenet sisältävät runsaasti kaliumia, kalsiumia, magnesiumia, rautaa, antioksidantteja ja vitamiineja (A, B1, B2, B3, E) sekä proteiinia. Masalla on (luultavasti) kesäihottuman vuoksi hilseilevä iho ja uskoisin sisäisesti rasvan tekevän tosi hyvää ihon kunnolle. Kuitenkin poni on helposti lihova eikä tarvitse ylimääräistä energiaa, joten mitä tahansa rasvoja ei voi antaa.

Kesäihottuman lisäksi chian kerrotaan auttavan ruuansulatukseen ja parantavan yleisesti kuntoa, luultavasti vitamiinipitoisuutensa vuoksi. USA:ssa messuilla chiaa oli laitettu vaikka mihin, siis ihmisten ruokiin ja uskoisin sen tulevan vauhdilla myös tänne Eurooppaan. Paperilla chia kuulostaa hiukan liian hyvältä ollakseen totta, mutta toisaalta en ole nähnyt negatiivisia kommentteja netissäkään. Mielenkiintoista siis!


Häntä on tuuhentunut mukavasti puolentoista vuoden aikana

Pyysin tyttöä videoimaan laukkaamistani eilen ja tälläinenkin tauko tuli nauhalle. Ihanat ponit!

sunnuntai 23. maaliskuuta 2014

Takaisin satulaan

Flunssa alkaa olla taltutettu ja satulaan olen päässyt takaisin jo pariin kertaan. En ole vuosiin ollut niin kipeänä kuin nyt enkä ole tainnut olla yhtä pitkään ratsastamatta kunnolla kolmeen vuoteen (Pena on ollut meillä nyt kolme vuotta!) *sydän* Kaikkiaan viisi ratsastusta kolmeen viikkoon, eikä valmennusta lukuunottamatta hömpöttelyä kummempaa. Poni on ollut paljon vapaalla. Onneksi ei ole virtaa keräävä tyyppi, mutta pieni masu on tullut... Eiköhän se lähde pian liikkeelle :)

Pientä rakennekuvaa eiliseltä

Paavikin on päässyt ulkoilemaan. Inhoaa sitä syvästi :)

Eilen kävimme maastossa kävelylenkillä ja oma oloni oli vielä hutera. Tänään fiilis oli parempi ja Masakin tuntui paremmalta, erityisesti lopussa käveli normaalin tuntuisesti eikä enää viitsinyt pelätä jokaista pikkulintua. Sain serkultani haasteen jo reissuni aikana, mutta vasta nyt pystyin miettimään toteutusta. Ei mitään extremeä, vaan mukava ja rentouttava sunnuntaimaasto poikain kanssa, vaikka Jillan haaste hiukan asetti paineita.... Eikös tämän haasteen tarkoituksena ollutkin, että tehdään jotain kivaa eikä meille hengenvaarallista??



Tämä oli hiukan pidempi versio, koska tähän on kiva itsekin palata myöhemmin.
Salaa toivon, etteivät haastetut tartu haasteeseen ja saan pullon proseccoa ;) 

lauantai 15. maaliskuuta 2014

Paluu arkeen

Huh, messuputkesta selvitty hengissä. Työkiireet eivät lopu, mutta toisaalta minun ei tarvitse matkustaa maailmalla, joten jatko on helppoa :) 

Elämään heppojen kanssa ei kuulu kummempia. Viimeisen reissun aikana Masalla ratsasti kerran kaverini, joka kehui ponia oikein mukavaksi tuttavuudeksi; tulee kuulemma milloin tahansa uudelleen lainakuskiksi. Muuten ratsastuksesta vastasi tyttö, jolla oli mennyt myös hienosti. Saavuin Kalifornian lämmöstä tiistai-iltana ja tallilla kävin heti, mutta selkään menin vasta keskiviikkona. Masa tuntui aika normaalilta, vaikkakin hiukan jäykältä. Mutta niin tunnuin minäkin, joten menin vain kevyesti askellajit läpi. Perjantaiksi meille oli sovittu valmennus ja pidin ennakoiden torstain vapaana, jotta ponilla säilyisi mielenkiinto maneesissa pyörimiseen. 

Valmennuksessa keskityin jumppaamaan ponia, etenkin oikeasta kyljestään. Helkky huomasi myös, että oikea lapa oli hiukan jumissa, mutta onneksi se aukesi melko hyvin jumpalla. Tänään Masa liikkui lyhyellä maastolla jo ihan normaalin tuntuisesti. Alkuverkkojen jälkeen käännyimme ravissa keskihalkaisijalle, josta tehtiin voltti ensin vasemmalle ja suoristuksen kautta oikealle. Yksinkertaiselta kuulostava juttu ei ollut ollenkaan yksinkertainen, etenkään nyt kun Masa tuntui selkeästi normaalia jäykemmältä. Tätä heppaa en ole tottunut ratsastamaan näin paljon ja olinkin ihan poikki, mutta tilanne parani koko ajan loppua kohti. Laukassa teimme vain pääty-ympyrää. Oikeassa kierroksessa minun piti tehdä mahdollisimman monta nostoa ja vasemmassa kierroksessa nostoja käynnistä. Muuten haasteellinen ratsastus meni laukkojen osalta oikein hyvin ja Helkky kehui Masan liikkumista. Kuulemma selkeä ero viime valmennukseen ja nimenomaan parempaan suuntaan. Itse pystyin keskittymään paremmin omaan istuntaan ja sen ongelmiin, kun laukka pyöri hyvin. Kotitehtäväksi sain jumppailua ja neuvon jatkaa kuten aiemminkin :)

Illalla valmennuksen  jälkeen nousi kuume ja olo on nyt aika kamala. Toivottavasti ei pitkään!

P.s. Kiitos haasteista! Koitan vastata piakkoin, minulle napsahti se FB:n haastekin reissun aikana... :)




perjantai 28. helmikuuta 2014

Penailua

Pääsin pitkästä aikaa Penan selkään! Viime kerrasta onkin tainnut kulua jo kaksi vuotta, sillä mies hoitaa ratsastukset hyvin itsenäisesti, ainoastaan tyttö joskus auttelee. Vaikka Pena on aika eri kaliiperia kuin meidän pikkupojat, tiesin, että koska pärjäsin Penan kanssa silloin kolme vuotta sitten, pärjään kyllä nytkin. Harjaillessa tuli mieleen kaikenlaisia hassuja muistoja kolmen vuoden takaa, kun olimme juuri ostaneet Penan ja olin ratsastamassa ensimmäisiä kertoja yksin. Voi kuinka paljon jännitin silloin; uutta tallia (Pena asui ensimmäiset viikot vanhassa kodissaan), talutusmatkaa maneesille, korkeata heppaa, jonka selkään en meinannut päästä, itsenäistä ratsastamista.... Silti heti selkään noustuani fiilis oli ihan yhtä mahtava kuin aivan ensimmäisellä koeratsastuksella. Pena on aivan ihana!

Korkeudestaan huolimatta Pena tuntuu pienemmältä kuin Masa ja yllättäen myös liikkeiden laajuus on Masaa pienempi, siis se miten ne tuntuvat selkään. Ei Masa sentään nyt niin hieno liitokavio ole, että päihittäisi liikkeiden näyttävyydessä Penan. Ainoastaan laukka oli selkeästi vaikeampi istua, mutta oikeastaan siksi, että liike on tavallaan lyhyempi ja terävämpi, Masalla on kunnon keinuhevoslaukka. Oli ihanaa tehdä kaikenlaista "vaikeata" ympäri maneesia, kun heppa osaa eikä hermostu yrityksistäni; täydellinen opetusmestari siis! Huomasin, että olen oppinut tässä ratsastamaankin, sillä sain Penan tekemään juuri niitä asioita mitä halusin, silloin kun halusin. Olisi mieletöntä päästä valmennukseen tuolla, sillä ymmärsin itsekin etten yksin uskalla vaatia riittävästi. Toisaalta, se varmuus tulisi varmasti muutamalla ratsastuskerralla, joita aion kyllä vaatia mieheltä jatkossa useammin ;)

Masankin kanssa ratsastus oli oikein mukava, kuten nyt viime kertoina aina, kun mukana on ollut puoliverinen ratsu/ratsuja. Oppiikohan Masa niiltä katsomalla??

Viime valmennuksessa Hanna antoi minulle kotitehtäväksi harjoitella C:n ratoja osissa. Osittain olenkin niin tehnyt, mutta laukkatyöskentelyssä hinkannut vain pääty-ympyröitä ja kenttää ympäri. Tänään laukka onnistui hyvin ja päätin kokeilla koko rata leikkaa laukassa. Varmaan kokeneille ratsuille ja ratsastajille itsestäänselvyys, mutta tajusin ettei meille. Ei todellakaan. Masalla meni pasmat ihan sekaisin, kun koitin saada laukkaamaan uralle saakka. Suoruudessa ei ollut varsinaisesti ongelmaa, mutta seinän lähestyessä ymmärsin, että Masa pelkää, että pakotan hänet seinää päin! Viimeisellä kerralla, juuri ennen uralle saapumista ja Masan omaa siirtymää, ehdin tehdä siirtymän ja kehuin vuolaasti. Tätä pitää nyt kyllä ihan oikeasti harjoitella!

p.s. muistinkos jo kehua kuinka hienosti tässä työkiireiden keskellä olen keskittynyt hevosten hoitoon? Tajusin viime viikolla, että Masan viime kengityksestä on tainnut vierähtää aikaa. Ihan vähän vaan... sellaiset 14 viikkoa... Onneksi kengät olivat tosi hyvässä kunnossa eikä kengittäjä antanut murhaavia katseita :)

Penakin sai uudet etukengät

Rakkaat pojat

maanantai 24. helmikuuta 2014

Ilmalentoa

Viime aikoina Masan kanssa ratsastaminen on ollut silkkaa nautintoa; poni on ollut tyytyväinen, notkea ja reipas. Viime viikolla ratsastin samaan aikaan kahden hienon puoliverisen ratsun kanssa ja laukkailin muina miehinä maneesissa, aiheuttamatta paniikkia! Masa on liikkunut etenkin laukassa niin hyvin ja pehmeästi, että on tehnyt mieli itkeä. Joten pyysin tytön kuvaamaan ratsastusta lauantaina. Ja voitte varmaan arvata miten kävi... Mikään ei onnistunut!

Video tuli kuitenkin kuvattua, joten tässä sitä on. On tuossa laukassa silti jotain uutta potkua, kun vertaan aikaisempiin videoihin, vaikka tuntuikin nyt tosi huonolta pitkästä aikaa. Huomaa hyvin kuinka paljon helpompi on itse istua, kun rytmi tulee hevoselta luonnostaan (miten tässä ei nyt käynyt) ja koska minä heilun, on Masa epävarmempi. Voi mikä noidankehä!

Videolla on myös muutakin seikkailua ;)




Viime aikoina Masan laukka on siis tuntunut melkein ilmalennolta, niin mukavan ilmavalta ja kevyeltä! Eilen sain kokea ihan oikean ilmalennon, kun Otto otti ja lähti. Minä jäin roikkumaan ohjista ja raahaudun perässä maneesin hiekalla. Olimme ratsastamassa maneesissa, kun tallin uudet asiakkaat ajoivat kopin kanssa pihaan. Ennen kuin ehdimme tehdä mitään, alkoivat he lastata heppoja ulos kamalan metelin kera. Kummatkin pojat säikähtivät kunnolla, mutta tyttö sai pidettyä Penan aika hyvin. Otto puolestaan lähti pukkilaukkaa maneesin toiseen päähän ja toisessa pukissa minä lensin. Enpä ole pitkiin aikoihin tippunut hepan selästä, enkä ole kyllä tuollaisessa pukkirodeossakaan ollut. Vaikka jalka jäi Oton alle, ei mustelmaa pahempaa sattunut. Tänään on kyllä niskasta huomannut, että vauhdilla tultiin alas :(

perjantai 21. helmikuuta 2014

Kevät tulee!

Viime viikolla käväisin työreissulla Saksassa, missä parhaimmillaan oli jo melkein 15 astetta lämmintä. Ilmassa tuoksui kevät ja linnut lauloivat. Kun pääsin takaisin kotiin tajusin, että niinhän se on täälläkin; ilmassa tuoksuu kevät! Masa vaihtaa karvaa vauhdilla ja tuntui hoikistuneen lyhyen reissuni aikana monta kiloa :)

Reissun aikana tyttö hoiti Masan liikutuksen ja oli tyytyväinen, heillä oli mennyt hyvin. Olivat käyneet tallikaverin kanssa maastossa melko pitkällä lenkillä, ilman satulaa, ja Masa oli ravannut innolla. Tyttö oli yhtä hymyä, kun selitti mitä olivat tehneet ja kuinka hyvin ratsastukset olivat menneet. 

Ensi viikko on lapsilla lomaa koulusta, joten toivottavasti ehdimme päiväaikaan tallilla käymään, jos vaikka saisi kuviakin pitkästä aikaa... Muuten viikko tulee olemaan kiireinen, sillä minulla on valtava kiire töiden vuoksi, kun seuraavalla viikolla lähden taas reissuun. Lisäksi tällä hetkellä mies on reissussa, joten pojan jääkiekkokuskaamiset ja Penan liikutusvastuu on meillä. Minäkin toivon ehtiväni joku päivä Penan selkään :) 

Minun töissäni huomaa kevään aina parhaiten tästä valtavasta kiireestä, joka onneksi on ainakin aikaisempina vuosina helpottanut kesäksi. Sitä siis odotellessa!

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Nuoren hevosen koulutus osa 2

Reilu vuosi sitten kirjoitin tekstin nuoren hevosen koulutuksesta, josta Ruuhkavuosiratsastaja kyseli lupaamaani päivitystä.

Ensimmäisiä ratsastuksia Masan kanssa
Oli mielenkiintoista lukea omia ajatuksia vuoden takaa ja huomata, että ajattelen edelleen hyvin samalla tavalla. Olen edelleen sitä mieltä, että kaiken perustana on rentous ja vain rento hevonen voi oppia uusia asioita. Minusta edelleen kouluratsastuksen kuuluu olla kevyttä ja vaikka me hikoilemme välillä valmennuksissa, on tavoitteena työskennellä hevosen kanssa rennosti,  kevyesti ja luottaen ilman rankkaa vääntämistä. Masalle tiettyjen asioiden tekeminen on "helppoa" ja ratsastaminen on aina kivaa. Se ei silti tarkoita etteikö töitä tehtäisi tosissaan ja poistuttaisi sieltä omalta mukavuusalueelta hetkittäin. Kuitenkin tälläisen nuoren ratsun kanssa mukavuusalueelta pitää poistua hallitusti.

Olen valtavan tyytyväinen siihen, etten ole rankaissut hevosta olemalla avuillani kova, vaan olemme tehneet rauhassa niitä asioita mitä olemme osanneet. Uskon, että monen ulkopuolisen silmin saattaa vaikuttaa siltä, että me emme tee töitä, mutta sen sijaan, että minä potkin ja kannattelen olen pyrkinyt opettamaan Masaa kantamaan itse itseään. Varmasti, jos olisin taitavampi ratsastaja olisimme edenneet siinä vauhdikkaammin, sillä silloin en olisi itse häirinnyt hevosta niin paljon. Silti minusta tuntuu, että tämä tie on ollut meille ratsukkona paras ja olemme hitsautuneet aika hienosti yhteen :)

Välillä haettiin rajoja
Jos jotain olen tässä vuoden aikana oppinut niin sen, että nuoren kanssa ei voi kiirehtiä. Aina tulee yllättäviä asioita eteen eikä terveydestä parane tinkiä.  Nykyisellä tietämyksellä olisin käyttänyt Masan tutkittavana takapolvista viime kevättalvena, kun kavionivelet alkoivat reagoida. Olisin myös miettinyt satula-asian paremmin ja ostanut istuvan (hinnasta tinkimättä) satulan heti alkuun enkä käyttänyt huonosti istuvia väliaikaissatuloita. Toisaalta, Masa kyllä reagoi satulaan voimakkaasti, joten ehkä väliaikaissatulat ovat olleet aikoinaan ihan paikallaan eivätkä ole vaikuttaneet lopulta kokonaisuuteen paljon.

Tässä projektissa blogi, oma päiväkirja ja vuoden alussa hankittu Harjoituspäiväkirja (teen siitä vielä oman postauksen!) ovat tuoneet valtavasti apua, sillä niiden avulla olen luonut itselleni pidemmän aikavälin tavoitteita. Vaikka joskus tuntuu, että ei edistytä missään, kokonaisuutta katsomalla huomaakin toisin. Tähän en ole varmasti pystynyt ilman noita työkaluja ja seurantaa.

Tyytyväiset
Näin vuoden kokemuksia rikkaampana aloittaisin nuoren (tai vaikka vanhemmankin uuden) hevosen kanssa hyvin samalla tavalla. Paljon maastoilua: mukavaa ja pitkäkestoista tekemistä, jossa ei vaadita juuri mitään muuta kuin liikkumista eteen. Pyrkisin pitämään hevosen rentona ja luottavaisena ja opettaisin uudet asiat melkeinpä aina positiivisen vahvistamisen kautta. En kiirehtisi enkä tekisi mitään vain siksi, että "näin on aina hevosten kanssa toimittu" vaan kuuntelisin hevosta ja sen reaktioita. Tästä erittäin hyvä esimerkki on sunnuntain lastaus; Masa koki traikun kiinnostavana ja halusi tutkia sitä, joten annoin. Uskon, että tällä tavalla traikku ei ainakaan jäänyt mieleen pelottavana paikkana vaan ensi kerralla jo lähtökohtaisesti Masa suhtautuu siihen positiivisesti.

Ratsastaessa on mielestäni tärkeätä se, että hevonen on rento ja tekee mielellään töitä. Siihen päästään vain, jos hevonen ymmärtää mitä siltä vaaditaan. Hevosta pitää palkita siitä, että se tekee oikein tai edes yrittää tehdä oikein, jos se ei vielä osaa tehdä paremmin. Onkin välillä melkoista tasapainoilua vaatia, mutta olla kuitenkin vaatimatta liikaa ja osata tyytyvä sillä hetkellä oikeaan reaktioon. Se, että kiitetään paljon ei tarkoita, että hevonen saisi käyttäytyä huonosti.

Mintti on facebookissaan tehnyt hienon yhteenvedon hevosen mukavuusalueesta, joka yhteenvetää minunkin ajatukseni. Erityisesti nuoren kanssa koen tärkeäksi, että töitä tehdään mukavuusalueella ja sieltä poistutaan vain lyhyiksi ajoiksi (eikä kovin kauas!). Niin hevonen oppii, että tekemällä vaikeata asiaa, palataan pian takaisin helppoon, jolloin vaikean asian tekeminen ei tunnu ylivoimaiselta. Koko ajan kunnon ja taitojen kehittyessä päästään siirtymään asteittain vaikeampaan juttuun ja pysymään aiemmin tosi vaikeilla alueilla pidempään.

Onko teillä muilla muuttuneet mielipiteet vuosien varrella?