Nuoren hevosen koulutus osa 2

Reilu vuosi sitten kirjoitin tekstin nuoren hevosen koulutuksesta, josta Ruuhkavuosiratsastaja kyseli lupaamaani päivitystä.

Ensimmäisiä ratsastuksia Masan kanssa

Oli mielenkiintoista lukea omia ajatuksia vuoden takaa ja huomata, että ajattelen edelleen hyvin samalla tavalla. Olen edelleen sitä mieltä, että kaiken perustana on rentous ja vain rento hevonen voi oppia uusia asioita. Minusta edelleen kouluratsastuksen kuuluu olla kevyttä ja vaikka me hikoilemme välillä valmennuksissa, on tavoitteena työskennellä hevosen kanssa rennosti,  kevyesti ja luottaen ilman rankkaa vääntämistä. Masalle tiettyjen asioiden tekeminen on "helppoa" ja ratsastaminen on aina kivaa. Se ei silti tarkoita etteikö töitä tehtäisi tosissaan ja poistuttaisi sieltä omalta mukavuusalueelta hetkittäin. Kuitenkin tälläisen nuoren ratsun kanssa mukavuusalueelta pitää poistua hallitusti.

Olen valtavan tyytyväinen siihen, etten ole rankaissut hevosta olemalla avuillani kova, vaan olemme tehneet rauhassa niitä asioita mitä olemme osanneet. Uskon, että monen ulkopuolisen silmin saattaa vaikuttaa siltä, että me emme tee töitä, mutta sen sijaan, että minä potkin ja kannattelen olen pyrkinyt opettamaan Masaa kantamaan itse itseään. Varmasti, jos olisin taitavampi ratsastaja olisimme edenneet siinä vauhdikkaammin, sillä silloin en olisi itse häirinnyt hevosta niin paljon. Silti minusta tuntuu, että tämä tie on ollut meille ratsukkona paras ja olemme hitsautuneet aika hienosti yhteen :)

Välillä haettiin rajoja

Jos jotain olen tässä vuoden aikana oppinut niin sen, että nuoren kanssa ei voi kiirehtiä. Aina tulee yllättäviä asioita eteen eikä terveydestä parane tinkiä.  Nykyisellä tietämyksellä olisin käyttänyt Masan tutkittavana takapolvista viime kevättalvena, kun kavionivelet alkoivat reagoida. Olisin myös miettinyt satula-asian paremmin ja ostanut istuvan (hinnasta tinkimättä) satulan heti alkuun enkä käyttänyt huonosti istuvia väliaikaissatuloita. Toisaalta, Masa kyllä reagoi satulaan voimakkaasti, joten ehkä väliaikaissatulat ovat olleet aikoinaan ihan paikallaan eivätkä ole vaikuttaneet lopulta kokonaisuuteen paljon.

Tässä projektissa blogi, oma päiväkirja ja vuoden alussa hankittu Harjoituspäiväkirja (teen siitä vielä oman postauksen!) ovat tuoneet valtavasti apua, sillä niiden avulla olen luonut itselleni pidemmän aikavälin tavoitteita. Vaikka joskus tuntuu, että ei edistytä missään, kokonaisuutta katsomalla huomaakin toisin. Tähän en ole varmasti pystynyt ilman noita työkaluja ja seurantaa.

Tyytyväiset

Näin vuoden kokemuksia rikkaampana aloittaisin nuoren (tai vaikka vanhemmankin uuden) hevosen kanssa hyvin samalla tavalla. Paljon maastoilua: mukavaa ja pitkäkestoista tekemistä, jossa ei vaadita juuri mitään muuta kuin liikkumista eteen. Pyrkisin pitämään hevosen rentona ja luottavaisena ja opettaisin uudet asiat melkeinpä aina positiivisen vahvistamisen kautta. En kiirehtisi enkä tekisi mitään vain siksi, että "näin on aina hevosten kanssa toimittu" vaan kuuntelisin hevosta ja sen reaktioita. Tästä erittäin hyvä esimerkki on sunnuntain lastaus; Masa koki traikun kiinnostavana ja halusi tutkia sitä, joten annoin. Uskon, että tällä tavalla traikku ei ainakaan jäänyt mieleen pelottavana paikkana vaan ensi kerralla jo lähtökohtaisesti Masa suhtautuu siihen positiivisesti.

Ratsastaessa on mielestäni tärkeätä se, että hevonen on rento ja tekee mielellään töitä. Siihen päästään vain, jos hevonen ymmärtää mitä siltä vaaditaan. Hevosta pitää palkita siitä, että se tekee oikein tai edes yrittää tehdä oikein, jos se ei vielä osaa tehdä paremmin. Onkin välillä melkoista tasapainoilua vaatia, mutta olla kuitenkin vaatimatta liikaa ja osata tyytyvä sillä hetkellä oikeaan reaktioon. Se, että kiitetään paljon ei tarkoita, että hevonen saisi käyttäytyä huonosti.

Mintti on facebookissaan tehnyt hienon yhteenvedon hevosen mukavuusalueesta, joka yhteenvetää minunkin ajatukseni. Erityisesti nuoren kanssa koen tärkeäksi, että töitä tehdään mukavuusalueella ja sieltä poistutaan vain lyhyiksi ajoiksi (eikä kovin kauas!). Niin hevonen oppii, että tekemällä vaikeata asiaa, palataan pian takaisin helppoon, jolloin vaikean asian tekeminen ei tunnu ylivoimaiselta. Koko ajan kunnon ja taitojen kehittyessä päästään siirtymään asteittain vaikeampaan juttuun ja pysymään aiemmin tosi vaikeilla alueilla pidempään.

Onko teillä muilla muuttuneet mielipiteet vuosien varrella?