Maanantaina soitin ensimmäistä kertaa alueemme "hevoseläinlääkärille", mutta onneksi vain varatakseni ajan rokotukselle. Se onnistuikin nopeasti, sillä vain pari tuntia puhelun jälkeen olin hakemassa heppoja sisälle kauheassa kaatosateessa. Rokotus meni kummaltakin käytännössä huomaamatta, mutta samalle kertaa sovittu hampaiden tarkistus aiheutti hiukan jännittämistä. Taisi kyllä eläinlääkäriäkin jännittää, sillä hän katsoi Penaa aika pitkään ja kysyi vielä ikääkin toistamiseen (varmaankin laski päässään aiempia raspauskertoja). Vaikka kummatkin meidän pojat ovat hyvin rauhallisia luonteeltaan, raspaus hiukan arvelutti. Pena on aika arka päästään eli ei mielellään anna esimerkiksi harjata päätään ja tuo raspaushäkkyrä vaikutti minustakin pelottavalta. Laitoimme Penan käytävälle kiinni ja eläinlääkäri alkoi laittaa häkkyrää suuhun, jolloin Pena jännittyi ja nosti päänsä ylös. Aika iso tuo meidän heppa, täytyy myöntää... Koska Pena väänsi päänsä ylös ja kiristi riimua, ei suuta saanut kunnolla auki. Hetken mietimme ja päädyimme irroittamaan Penan kokonaan riimunarusta ja minä pidin hänestä kiinni, ja raspaus onnistui ongelmitta! Penaa siis jännitti enemmän kiinnioleminen kuin itse raspaus :) Otto oli melkein yhtä lungi, kun hoksasi mistä oli kyse. Kummallakaan ei ollut varsinaisia hammaspiikkejä, mutta hampaiden reunat olivat hiukan terävämmät ja niitä siistittiin pikaisesti.
Tiistaina huomasin, että Otto oli normaalia vaisumpi. Kun menin karsinaan, hän ei tullut ensimmäisenä hamuamaan syötävää taskuista, ja kun hän lopulta haistoi kättäni, oli turpa ihan lämmin. Mittasin siis kuumeen ja lämpöä oli jonkin verran :( Otolta ei ole taidettu aiemmin mitata kuumetta, sillä hän ei oikein ymmärtänyt mistä on kyse ja koitti jopa potkaista minua. Koska kuumetta ei ollut paljon päädyimme olemaan tekemättä mitään. Ilmoitin asiasta tallinpitäjälle ja lähdimme kotiin. Hän oli vielä mitannut kuumeen aamulla ja se oli laskenut, vaikka lämpöä oli silti, mutta illalla kuumetta ei enää ollut ollenkaan. Otto ei silti vielä ollut ihan oma itsensä, mutta parempaan päin. Onneksi rokotusreaktio ei ollut tuon pahempi! Oli kyllä näin kahden lapsen äitinä jännä huomata, että myös hevonen reagoi kuumeeseen samalla tavalla kuin lapset. Eli tykkää nukkua :)
Otto oli muuten viikonloppuna tyttären kanssa ensimmäisissä harjoituskoulukisoissa ja vaikka kisamenestyksellä ei voi prassailla, menivät kisat silti hienosti. Otto oli oikein mukava oma itsensä, jopa yllättävän hyvin liikkuva radalla ja tytär ratsasti perussiistin suorituksen. Paremminkin olisi tosin voinut mennä, mutta mielestäni ensimmäiset kisat tallin ulkopuolella (ja toiset ikinä) onnistuvat erittäin hyvin, jos radalta selviää hyväksytyllä tuloksella ilman katastrofeja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti