Eilen minulla oli ilo päästä "valmennukseen" eli kaverini tuttava, jolla on pitkä ratsastushistoria ja jonkin verran valmennuskokemustakin, tuli pitämään meille tuntia. On aina yhtä kivaa kuulla uuden ihmisen kommentteja ja neuvoja ratsastukseen liittyen, aina oppii jotain uutta!
Tällä kertaa kaverini oli esittänyt tunnin toiveeksi laukannostot, joissa hänellä on ongelmia oman hevosensa kanssa. Itse olin tunnilla Otolla, jolla ei ole ongelmia laukannostoissa samalla tavalla. Itse kerroinkin, että meille ongelmallisinta on saada Otto myötäämään ja olemaan jännittämättä alakaulaansa. Ratsastelimme alkuverkkaa, perusjuttuja käynnissä, ravissa ja laukassa, jotta Jenni pystyi luomaan käsityksen meistä ratsastajista ja hevosista. Tämän jälkeen minä oikeastaan pakotin hänet hyppäämään Oton selkään, sillä puhuttuamme tajusimme, että on aika vaikea neuvoa miten ratsastaa hevosta, jolla ei ole itse ratsastanut. Enkä minä oikein osannut kertoa riittävän hyvin millainen Otto on. Jenni yllättyi, että vaikka Otto näyttää olevan raskas edestä hän ei sitä todellakaan ole, ja hän on kuulemma hyvin tyypillinen poni, joka on aika itsepäinen. Niinhän tuo vekkuli on :)
Ohjeiksi tuli ratsastaa ihan reippaasti pohkeella eteen, vaikka Otto liikkuukin reippaasti sekä ratsastaa ihan reippaasti myös kädellä, sillä Otto luistelee aika helposti kättä karkuun jännittämällä alakaulan. Tajusin oikeastaan tuossa, että koska Otto liikkuu reippaasti, olen ollut tosi kevyt pohkeella. Ja sitä kautta antanut Otolle signaalin, että saa laiskotella eikä tarvitse olla rytmikäs. Teimme mielenkiintoista harjoitusta ravissa ja laukassa, jonka avulla sain Oton "räjähtämään". Kirjoitan harjoituksen vielä alle, mutta joka tapauksessa oli tosi kiva tehtävä! Lopulta Jenni keskittyi vielä erikseen minuun ja Ottoon. Sain käskyn hakea Otto alleni vatsalihaksilla, hiljentää kädet, mutta olla kuitenkin niillä tarpeeksi vahva ja pitää pohkeet kunnolla kiinni kyljissä. Koska Otto oli aika innokas, pyysi Jenni kokeilemaan kuinka pienillä avuilla hän toimisi. Ja tajusin, että usein vaan junttaan Ottoa liikaa, hän toimii tosi pienillä avuilla! Minun piti lisäksi kiinnittää erityistä huomiota siihen, että siirtymissä en päästä Otto venymään vaan pidän hänet paketissa vatsalihasteni avulla. Ja samalla keskityn siihen, että Otto liikkuisi itsekin paketissa keskivartalostaan, mutta käyttäisi jalkojaan. Jotenkin nämä pienet jutut yhdessä saivat minut ratsastajana ihan toiselle tasolle ja Oton allani ihan toiselle tasolle. Lopputunnista Otto oli rennompi ja rytmikkäämpi kuin koskaan aiemmin minulla. Ja mikä parhainta sain ratsastaa todella kevyesti, laukkakin nousi muutaman kerran pelkällä istuinluulla!
Ja se harjoitus mitä tehtiin (suosittelen kokeilemaan!):
Vasemmassa kierroksessa harjoitusravia, kunnon kulmat ja B:stä kaarto keskihalkaisijalle. Kunnon suoristus X:ssä, josta 10m voltti oikeaan kierrokseen. Voltin jälkeen taas suoristus ja oikean laukannosto, kaareva ura (kuin kolmikaarisessa) S:n kautta ja hiukan ennen M:ää siirtyminen raviin. Kulma kaarevasti ja asetus ulos, jonka jälkeen hevosen suoritus ja normaali kulma. Erityisesti piti keskittyä pieniin askeliin kulmissa sekä volttiin, että se oli tasainen ja rytmikäs. Ja sitten sama toisinpäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti