Tuntuu, että vaikka jollakin erillisellä kurssilla ratsastukseen tulee ahaa-elämyksiä, niin eivät ne koskaan ole pitkäaikaisia. Eipä tämä täti oppinut taaskaan mitään ratsastuksesta, vaikka istuntakurssi oli hyvä ja edistystä tuntui silloin tapahtuvan. Olen nyt viikon tahkonnut Oton kanssa ja koittanut saada "länkisääreni" kietaistua hevosen ympärille ja kyynärpäät painaviksi. Istunnasta ehkä jotain on jäänytkin päähän, mutta käsiin liittyvät elämykset ovat jo haihtuneet kuin tuhka tuuleen. En vain saa Ottoa rentoutumaan kaulastaan ja myötäämään.
No, en silti ole heittänyt kirvestä kaivoon vaan jatkan harjoittelua. Olen varma, että joskus on minunkin pakko oppia!
Viikonloppu oli pitkästä aikaa tosi kiva, lauantaina testasimme irtohypyttää Ottoa (meille kummallekin eka kerta) ja sunnuntaina päästelimme maastossa ja pellolla. Ihanaa!
Irtohypytys alkoi jopa pelottavan hyvin, Otto laukkasi maneesin ympäri ja hyppäsi kaksi kertaa putkeen ja vaihtoi suuntaa. Seisoimme tytön kanssa hölmistyneenä maneesin keskellä, näin helppoako irtohypytys on?? Mutta samalla Otto ilmeisesti ajatteli jo näyttäneensä meille osaavansa hypätä ja siirtyi ovelle odottamaan poislähtöä. Pistimme hänet hyppäämään vielä kaksi kertaa ja lopetimme. Otto on perusluonteeltaan aika laiska, joten näimme nyt ensimmäisen kerran häneltä oikeasti hyvää ravia, häntä tötteröllä.
Tässä vielä hellyyttävä video meidän äkäpussi-Penasta, jolla on videota ottaessa jo tosi kova nälkä :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti