keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Penailua

Joku päivä viime viikon aikana olimme illalla tallissa ja kiinnitin huomiota Penan hiukan erikoiseen käytökseen ja suolistoääniin. Pena vaikutti kuitenkin aika normaalilta, joten päätin etten huolestu, mutta kerroin huomioistani tallinpitäjälle, jotta myös hän tarkkailee heppaa varuiksi paremmin. Hän pyysi minua heti juoksuttamaan Penaa. Jos liikkuminen on normaalia, ei suurta ongelmaakaan ole. Niinpä minä laitoin riimun päähän, otin juoksutusliinan käteen ja talutin hepan maneesiin. Ajattelin, että päästän Penan heti vapaaksi, kun juoksutusta liinassa emme ole koskaan kokeilleet. Irtonakin hän on ollut vain kerran, kun asiasta on ollut perheen sisäisiä erimielisyyksiä :)

Pena seisoi alkuun hiukan ihmeissään, mutta kirmasi sitten raviin ja laukkaan, piereskeli, pukitteli ja teki vauhdikkaita käännöksiä ja hiukan hyppeli. Ja minä kirosin, etten tajunnut ottaa kameraa mukaan, olisi tullut hienoja kuvia! Onneksi kamera kuitenkin jäi sillä hetken juostuaan Pena tuli minua kohti ja koitti potkaista! Tämä oli aika yllättävää, koska yleisesti ottaen Pena on erittäin hyvin käyttäytyvä herrasmies enkä olisi uskonut hänen koittavan pomottaa minua. Niinpä minä ajoin juoksutusliinalla hänet pois, useammankin kerran ennen kuin hän tuli luokseni rauhoittuneena kävellen. Jos mukanani olisi ollut kamera ja olisin keskittynyt kuvaamiseen, mitenköhän olisi käynyt... No, joka tapauksessa Pena oli tyytyväinen kun pääsi hiukan riehumaan ja hän myös käveli maneesista pois rennompana kuin aikoihin. Minäkin näin vihdoin kuinka hienosti Pena voi oikeasti liikkua, kun innostuu. Sain myös testata Penan käyttäytymistä ilman riimua, jolloin hän käveli kuin koira perässäni ja pysähtyi täsmälleen samalla hetkellä kuin minäkin. Kun vain saimme ensin selville vapaana juostessa kumpi määrää :)

Eilen pääsin puolestaan pitkästä aikaa ratsastamaan Penalla ja kyllä se olikin ihanaa! Ja tosi vaikeata :) Olen jo niin tottunut Oton pieniin liikkeisiin, että Penan ravi oli vaikeata keventää (niin hidasta!) ja laukka liian isoa. Ratsastuksesta olen silti oppinut jotain, sillä sain Penan rentoutumaan (vaikken sentään ihan koko aikaa) ja laukat nostettua silloin kun halusin. Jippii!

Mukana tunnilla oli meidän Penan ja Oton lisäksi kaksi ponia, joista toinen on omanarvontunteva shetlanninponi, jota ei yleensä huvita laukkailla. Niinpä tämäkään tunti ei päättynyt ilman pukittelua ja ratsastajan hiekansyöntiä, josta meinasi aiheutua paniikki. Pena pelästyi hirvittävästi, kun pikkuinen valkoinen paholainen pääsi vapaaksi, juoksenteli ympäri maneesia ja kurvasi pari kertaa ihan Penan vierestä. Se saattaa vaikka purra! Pena korisi ja poukkoili ja katsomossa ollut tyttö totesi minulle tunnin jälkeen, että "olisin varmasti itse pudonnut niissä laukkapirueteissa". Hah, Pena teki laukkapiruetin, minä pysyin selässä enkä edes huomannut! Aika proratsastaja! :)

Tässä vielä tämä herttainen pikkuponi, joka osaa temppuilla ja poseerata:
Valkoinen pahoilainen :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti