Länkisääret ja painavat kyynärpäät

Viime viikon olin työmatkalla New Yorkissa ja ikävöin hevosia, vaikka olihan sielläkin kivaa. Saavuimme Suomeen perjantaina ja heti lauantaiaamuna suuntasin istuntakurssille läheiselle tallille. Kurssia olivat pitämässä Heiskasen Hanna ja Uusitalon Saara, jotka ovat kyllä aivan huippuja alallaan! Kummallakin on vankka asiantuntemus ja ihana tatsi niin ihmisten kuin hevostenkin kanssa :)

Päivä alkoi luennolla ja melko lyhyen teoriosuuden jälkeen teimme hiukan kuivaharjoituksia ja rentoutuksen. Sitten söimme ja jatkoimme heppojen luokse. Ryhmässä oli kymmenen ratsastajaa, joten ensin oli kaksi kolmen hengen ryhmää ja sitten kaksi kahden hengen, jotka olivat lyhyempiä. Pääsin toiseen kahden hengen ryhmään, mikä oli tosi hienoa! Ainoana ongelmana oli, että alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen lainasin tallin hevosta enkä käyttänytkään omaa. Ongelmaahan tässä ei varsinaisesti olisi ollut, jos tallin hevoset olisivat olleet tuttuja. Ja hevosia.

Eli minä osallistuin kurssille ponilla! Siis ihan oikealla ponilla, ei millään suokilla, joka on leveydeltään hevosta vastaava.... Pienen kokonsa vuoksi poni oli, hmmm poni, eli aika vilkas liikkeissään, hiukan itsepäinen eikä kovin rytmikäs. Ensimmäinen järkytys koettiin, kun nousin selkään, herranjumala kuinka pieni! Ja satulakin oli perusyleissatula, jossa ei todellakaan pysty istumaan kuten koulusatulassa. Tietyiltä osin ponin selässä oli helppo olla, sillä se oli kapea ja melko herkkä, toisaalta taas se keskittyi enemmän muihin kuin minuun (ja saattoi kääntyä nopeasti vastakkaiseen suuntaan), eikä ollut tasainen ja rytmikäs, ja oli erittäin kapea, jonka ansiosta tuntui kuin olisin istunut kiikkulaudan päällä.

Hanna oli viimeksi nähnyt minun ratsastavan Penalla keväällä ja ensimmäiseksi hän kiinnitti huomiota parantuneeseen istuntaani ja tasapainooni. Onneksi jotain positiivista! Ponilla oli kyllä sinänsä helppo mennä, sillä leveys ei ottanut lonkkien päälle vaan istuin luonnostaan aika hyvin. Niinpä pystyinkin keskittymään enemmän polviini, nilkkoihin ja ylävartaloon. Tärkeimmäksi neuvoksi opin, että koska hevosen liike vie eteen ja ylös, pitää minun joustaa polvistani myös eteen ja ylös. Toinen tärkeä neuvo minulle oli, että rentoutan kädet aina lapaluista asti, mietin kyynerpäät painavaksi ja joustan kyynerpäistä. Tajusin nimittäin samalla, että kyynerkulma on minulle tähän saakka merkinnyt vain jäykkiä käsiä, ei todellista myötäämistä.

Teimme myös oikein mukavan venyttelyharjoituksen tunnin alussa pinteleillä, jotka laitettiin rullalla ensin polvien alle, sitten hiukan ylemmäksi jne. kunnes olivat ihan nivusissa. Kyllä niiden poistamisen jälkeen poni tuntui entistä pienemmältä ja jalat rennommilta!

Ja tässä hieno video Helsinki International Horse Showsta, jossa olimme valitettavasti vain perjantaina, emmekä nähneet tätä hyppäämistä. Tässä on jotain mitä tavoitella!
Malin Baryard