Pena elelee normaalia elämäänsä miehen ratsuna, jota minä saan aina välillä käydä rapsuttelemassa. En sinänsä valita, olen tyytyväinen siihen että saan olla hänen kanssaan. Penalta saan heppaterapiaa; hän nauttii rapsuttelusta ja halailusta kuten minäkin. Ottoa ei oikein sellainen "lääppiminen" kiinnosta. Olen myöskin huomannut, että oikeasti hevoselle tekee hyvää kun on vain yksi ratsastaja. Meilläkin siis pitäisi olla kolme hevosta, yksi jokaiselle :)
Otto on puolestaan muuttunut ihan vallattomaksi. Koska ilmat ovat olleet niin ihanan keväisiä, olemme maastoilleet paljon ja tyttö innostunut laukkailemaan läheisellä tiellä. Ottoa ei ole vaadittu juurikaan muotoon ja sen huomaa, viimeksi kun ratsastin hänellä tuntui kuin viime viikot olisi pyyhitty pois. Kuin ajatuksen voimalla liikkuvan ponin sijasta ratsastinkin itsepäisellä juntilla, joka kiskoi ja väänsi. Eikä tämä toinen juntti pystynyt antamaan periksi. Ja kädethän siinä tuli kipeiksi....Nyt on taas hälytetty Hanna apuun, ehkä tästä vielä noustaan! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti