Viime tiistain jälkeen kävin ainoastaan sunnuntaina maastoilemassa Otolla ja otin tavoitteeksi mennä pienen pätkän kunnolla kuolaimella sekä kunnon väistöä, ja yllätykseksi ne onnistuivat heti hienosti! Jotain on siis naksahtanut oikeaan suuntaan niin ratsun kuin ratsastajankin päässä, sillä onnistumme vääntämään peräänantoa jo maastossakin!
Ilma oli ihanan aurinkoinen ja mieli taivaissa!
Nyt on torstai enkä ole vielä tuon jälkeen noussut selkään, jotenkin hirvittää. Mitäs jos nyt ei kaikki onnistukaan? Oivoi...
Pian on taas kesä! Otto on muuten ihan hassun näköinen ilman partaa :)
Onneksi tyttö on reipas ratsastaja eikä laita ollenkaan pahakseen äidin kuumeilua...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti