tiistai 13. maaliskuuta 2012

Riemua

Uskaltauduin sittenkin ramppikuumeen jäljiltä Oton selkään ja hienosti ovat ratsastukset menneet, jeejee!


Maastossa ilman satulaa

Nyt on ihan oikeasti jotain naksahtanut niin ratsun kuin ratsastajankin päässä, sen verran kivasti ovat viime valmennuksen jälkeen ratsastukset sujuneet. Ja mikä hienointa näkyy muutos ulospäinkin, ei pelkästään tunnu selästä. Monet tallikaverit ovat kehuneet kuinka meno näyttää nykyään erilaiselta. Otto kun näyttää välillä (koko ajan useammin) ihan oikealta kouluponilta!

Minä tunnen kuinka Otto käyttää selkäänsä eri tavalla ja rentoutuu niskastaan; mutustelee useasti kuolainta tyytyväisenä. Vielä tuntuu, että Otto ei oikein jaksa olla pitkiä aikoja hyvässä muodossa, vaan vaatii hiukan minun "kannattelua" pidemmillä pätkillä. Ja etenkin laukka on vielä hankala, mutta ei mahdoton. Nykyään emme myöskään jää vetokilpailuun automaattisesti laukan jälkeen vaan Otto toimii siinäkin koko ajan kevyemmillä avuilla.

Juuri kaverini kanssa juteltiin kuinka hienoa on, että saan koko ajan yllättyä näistä mussukoista positiivisella tavalla. Toisinkin voisi käydä...


Otto irroittelee maneesissa jokin aikaa sitten. Nurkassa on kakkakasa, joka yleensä kiinnostaa paljon enemmän kuin mikään muu, siksipä tuo nurkka on kovassa käytössä ja sieltä joutuu tyyppiä välillä hätistelemään pois. Ottohan ei yleensä liiku, jos ei ole pakko, sillä tämä laukkaaminen ja pukittelu yllätti :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti