perjantai 23. elokuuta 2013

Hölmö rakkaus

Miten voikin olla niin hölmön rakastunut omaan hevoseensa? Kolmen (pitkän) vapaapäivän jälkeen pääsin vihdoin tänään tallille ja ratsastamaan. Aloittelin tekemällä pysähdyksiä ja liikkeellelähtöjä käynnissä, koitin saada avut niin pieniksi kuin mahdollista. Hyvin pian Masa tuntui toimivan melkein ajatuksen voimalla. Tein käynnissä temmonvaihteluita hidastamalla omaa istuntaa ja vastavuoroisesti antamalla lantion liikkua palattiin takaisin normaaliin käyntiin. Masa hoksasi hyvin, että istunnan hidastamisen tarkoituksena oli vain "koota" käyntiä ja vasta istunnan pysäyttäminen tarkoitti pysähdystä. Sen jälkeen keventelin hiukan kumpaankin suuntaan ja tein siirtymiä ravista käyntiin, ravista pysähdykseen ja pysähdyksestä raviin. Poni oli hienosti kuulolla ja teki kaikki pienillä avuilla!

Koska kentällä oli pari muutakin ratsukkoa, siirryin laukkailemaan maneesiin. Ohjaustehosteet ovat joskus (aika usein) laukassa hukassa enkä halunnut aiheuttaa muille harmaita hiuksia. Maneesissa en olekaan käynyt ikuisuuksiin ja Masaa jännitti alkuun hiukan. Kävelin pari kierrosta ja aloitin ravata; mikä mahtava ravi sieltä löytyikin! Mieletön, energinen ja pehmeä ravi! Selkä oli kunnolla mukana ja Masa vielä paljon paremmin kuulolla kuin kentällä. Laukka nousi hyvin ja laukkailimme ympäri maneesia, teimme ympyröitä ja Masa kantoi itsensä hienosti ja kuunteli pohjetta ja istuntaa paremmin kuin aikoihin. Olin ihan ihmeissäni, että mites tässä nyt näin kävi... Loppukäyntejä siirryin tekemään takaisin ulos ja se tietty kuulolla olo katosi samalla hetkellä. Kokeekohan tuo jotenkin maneesin seinät turvallisina? Vai mikähän ihme siinä on?

Anyway, oli taas niiiiin ihana ratsastus! Karsinassa puunailin ja pussailin ihanaa heppaani, joka kyllä välillä laittoi sieraimensa rytylle kertoen, ettei nyt ehkä arvosta puunailujani niin paljon kuin toivoisin :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti