Pakkasen paukkuu edelleen, mutta olemme ratsastelleet Otolla aika tasaisesti siitä huolimatta. Ottoa ei tunnu haittaavan mikään :) Pena oli puolestaan edellisviikolla lomalla, sillä hän ei todellakaan nauti pakkasesta ja mieskin oli vielä kipeänä. Jossain välissä lomailua minun ja tyttären tarkoituksena oli liikuttaa Penaa maastakäsin, mutta homma kariutui siihen kun tuo yksi jättiläinen hyppi ja pomppi niin paljon ettemme edes saaneet maneesin ovea kiinni (piti liian pelottavaa ääntä herran mielestä). Oman turvallisuutemme vuoksi luovutimme ja pähkäilimme, että kyllähän herra B viettää aikaa ulkona useamman tunnin päivässä eli saa liikkua niin halutessaan. Ei siis varmaankaan kärsi kovin :)
Tämä viikko on ollut melkoista hulinaa enkä ole ehtinyt ratsastamaan itse ollenkaan ennen torstaita. Koska maneesi oli varattu ja ilma aurinkoinen päätin mennä kentällä kevyttä hömpöttelyä ilman satulaa. Otto oli hiukan ihmeissäni, kun minä laitoin vain suitset päähän ja taluttelin kentälle. Sitä ei tapahdu usein! Kentän reunalla on kaivonrengas, jonka päältä hoksasin pääseväni kätevästi kyytiin ja päättäväisesti talutin Oton renkaan viereen. Hän katsoi minua epäilevästi ja kun nyökkäsin kannustavasti Otto nosti jalkansa ajatellen näyttää tätille sirkustemppuja :) No, pääsin lopulta selkään ja kävelimme pitkin ohjin lumikinoksissa auringonpaisteessa. Aivan ihanaa!!

Eilen olin myös tunnilla, jotka uhosin jo lopettavani kokonaan joululoman aikana. Päätin kuitenkin kokeilevani yhden kerran ja juuri silloin tunti oli oikein mukava ja pyörsin päätökseni. Nyt kahdella viime kerralla olen kuitenkin ollut erittäin pettynyt. Edelliskerralla suurin osa tunnista meni siihen, kun "tappelimme" opettajan kanssa minun jalustimieni pituudesta; minulla kun on kuulemma aivan liian pitkät jalustimet. Koitin sanoa, että syynä on kyllä jäykkyys lonkissa ja polvien puristusongelma eikä lyhyemmät jalustimet siihen vaikuta pitkällä tähtäimellä, ainakaan positiivisesti. Lyhynsin kuitenkin niitä ja kärvistelin epämiellyttävässä asennossa lopputunnin. Nyt eilen tunnilla sain heti kommenttia, kun olin palannut takaisin niihin pidempiin.
Tunnin jälkeen olin niin kiukkuinen, otti päähän kun maksoin taas siitä, että sain osakseni vain v-tuilua enkä oikeasti opetusta. Jostain syystä tunnilla meneminen ei vain sovi minulle eikä Otolle (ei kyllä myöskään Penalle), sillä juuri kun fiilis alkaa olla hyvä siirrytään käyntiin tai toiseen tehtävään. Näillä kahdella viime tunnilla en olekaan saanut yhtään positiivista tilannetta itselleni tai hevoselle aikaiseksi. Se ei voi tehdä hyvää, meille kummallekaan. Teinkin siis eilen illalla päätöksen, että lopetan nyt tunneilla käymisen ihan kokonaan ja hommaan itselleni aina välillä jonkun valmentajan katsomaan menoa. Tuntuu, että tuon nykyisen opettajan kanssa olemme niin kaukana toisistamme, ihan hevosen käsittelyssä kuin myös ratsastuksessa.
Muutama viikko sitten ostin muuten Hööksin alennusmyynneistä valkoiset kisahousut ja päätin, että starttaan kesällä edes yhden seuraluokan! Se on huima päätös minulle, joka ei ole koskaan kiinnostunut kisaamisesta yhtään :)
Ratsastus on minulle kuitenkin ennen kaikkea rakas harrastus, josta haluan hyvän mielen. Siksi haluan ratsastaa niin, että se on kivaa ja harjoitella asioita positiivisen kautta. Joskus täytyy poistua siltä omalta mukavuusasteelta, mutta yleisfiiliksen pitäisi mielestäni ratsastuksen jälkeen olla hyvä. Nyt koitan keskittyä omiin tuntemuksiin enemmän ja tehdä niin kuin minusta tuntuu oikealta!
Otto "vauvana" ja heinämaha :) Kuva vuodelta 2008